Miten oikeasti jaksatte ilman omaa aikaa 24/7 kotiäidit?

ja ala käymään useemmin ku yhden kerran viikossa salilla.



niin minä tein ja olo parani pikkuhiljaa mutta roimasti!! ja sai uusia tuttavuuksia ku kävi ohjatuissa ryhmissä.. ja motivoi ku ei liiku ihan yksin.



kannattaa kokeilla!

Kun aloitin käymään jumpissa,alkoi myös olo kohenemaan. Sinne saa kiukkunsa purettua ja tapaa muitakin ihmisiä.

On kyllä hankala se aika repäistä,kun neljä pientä lasta.

Nimittäin iltaisin kun kolme lastani menevät klo 20 nukkumaan niin minulla on 2-4 tuntia aikaa tehdä mitä lystään. Samoin päivisin minulla on 1-2 h omaa aikaa kun kuopus on päiväunilla. Silloin ohjelmoin isommat tekemään jotain sellaista, että riittää kun päältä vähän valvon tai annan heidän katsoa jonkin filmin. Sillä välin itse surffaan netissä, juon kahvia, luen tms. Meillä miehen kanssa on sovittu myös, että halutessani pääsen käymään ihan yksin jossain esim. lauantaisin ja arkisin kun hän tulee töistä. Varsinaista lastenhoitoapua meillä on tosi vähän kun en mitään MLL:n vierasta hoitajaa vielä näin pieniä hoitamaan kelpuuta.

mahottomia, ettei kukaan niitten kanssa pärjää! Kuntoilen kotona aika paljon, stepperi, käsipainot, nyrkkeilysäkki.. En ole koskaan oikein osannut nauttia liikunnasta missään porukassa. :( ap

Meillä menee nuorimmat nukkumaan klo 20, ja vanhimmatviimeistään klo 21. Sen jälkeen on omaa aikaa. Vauva valvoo joskus 22 saakka, mutta sen jälkeen o parisen tuntia ihan omaa aikaa. Ainakin tuo aika riittää mulle ihan hyvin, ja eivät nämä lapset koko elämäänsä pieniä ole.

kun lapset ovat menossa nukkumaan, käy suihkussa ja syö ja menee itsekin nukkumaan, niin eipä siinä mihinkään pääse.. ap

jos ei halua potkuja. ap

Ei ylityöt ole pakollisia! :D



Jos ei pysty sanomaan EI, pitää vaihtaa työpaikkaa. Suomessa on 8 h työpäivä sotimalla sodittu, tai jos päivä pidempi siitä saa vapaata ison määrän. Tai palkkaa niin että maksat siivoojan ja hoitajan.



Ihmettelen millä olet yhä järjissäsi. Jos on noin vaikeaa.



Omaa aikaa saa muutenkin kuin menemällä jumppaan! Vaikka jumppaat kotona niin pennut voi raahata jonnekin hoitoon. Pitää vaikka neuvolasta kysyä vaihtoehdot jos ei itse ota selvää.



Arkeen vaan keksit pirusti helpotusta! Se voi olla että teet ison satsin ruokaa kerralla niin ei tartte kun pakkasesta ottaa lisää kun kolmen päivän ruuat loppuu. Ja miettimällä mitä tänään syötte, teet muunnelman nopeesti huomenna ruuaksi.



Kaikenmaailman pesupussit, pesunipsut nopeuttaa pyykinpesua.

Lapset opetteleen kotihommia.



Jos tuntuu ettei mistään ole apua niin SINÄ tarvitset silloin jo apua. Eli avaat suusi neuvolassa ja sanot ettet jaksa.



Pitkät päivät töissä sopii sinkulle, ei perheelliselle jos se lisää taakkaa perheessä! Sillon on vaan pakko keksittävä jotain muuta.

ajattelinkin ottaa asian esille kun tässä kuussa on kuopuksen 1,5v-neuvola. Eikä tässä kotihommat ole mikään ongelma, varsinkin jos saan tehdä ne yksin eivätkä lapset ole "auttamassa". Pitäis vaan jatkossakin olla mahdollisuus päästä joskus hetkeksi pois tästä kaikesta. Pitää jotain keksiä! ap

ehkä jos jaksaminen kotona on ihan nollilla, olisi hyvä harkita työelämään palaamista. Siinä pääsee irtautumaan sieltä kotioloista hyvin. Jos siis mieskin on niin työssä kiinni, ettei pysty sinulle antamaan vapaa-aikaa lainkaan. Mutta toisaalta, eihän se työ vapaasta käy, mutta omasta ajasta kuitenkin. Saa vähän aivopurtavaa, aikuista seuraa jne.



Itse en koe, että "se riittää" kun illalla saa lapset sänkyyn ja oma aika alkaa. Yleensä on niin väsynyt itsekin, että ei siinä mitään iltalenkkejä jaksa ajatellakaan. Mutta omaksi ajaksi saan kauppareissuja ja joskus peräti pääsen yksin saunaan, sekin on jo ihanaa. Omaa aikaa on myös nyt, kun kuopus nukkuu päiväunia ja esikoinen lukee kirjoja ja lepäilee.

ajatuksissasi. Sekin jo auttaa.



Ja ehkä oma aika on nykyään yliarvostettua. En edes tiedä mitä sillä omalla ajalla tekisin jos saisin sellaista :) Ehkä olen jo niin mukautunut tähän kotiäidin rooliin 24/7 että se on jo osa minua ja identiteettiäni.



Lasten saannissa parhaana puolena pidän sitä, että on helpompi saada ystäviä (toisista äideistä jotka myös kaipaavat sitä aikuista juttuseuraa) kuin sinkkuaikana.



Se, mikä oman ajan puutteessa kismittää on se, että en voi sopia tapaamisia tai hoitaa omia asioitani silloin kun haluan vaan aina on ensin neuvoteltava eri osapuolten kanssa että saan lapsille hoitajan.

päivällä nukun lasten kanssa päiväunet. ja illalla lähen lenkille, kun mies tulee töistä joka toinen päivä, mies menee omille menoilleen joka toinen päivä

Nyt meni pieninkin hoitoon. Tässä samalla on rempattu talo ja mökki, toisella lapsella on krooninen sairaus jne. eli ehjiä öitä ei juuri ollut.



Aika puhki olin loppua kohti! Nyt olen erittäin tyytyväinen itseeni, että sen ajan kuitenkin jaksoin. Pienimmän sairaus on saatu hallintaan ja lapsi rakastaa päiväkotiaan!

Meillä mies vaihtoi työpaikkaa, koska halusi viettää ENEMMÄN aikaa perheensä kanssa. Näin myös minä sain enemmän omaa aikaa.

Ettei kypsy sen pienemmän kanssa kyhnäämiseen.



Meillä yhteiset leikit alkoivat sujua toden teolla vasta, kun pienempi alkoi kommunikoida kunnolla. Isompi hermostui aina siihen tankkaamiseen jossain vaiheessa...



15

Onhan tunnelin päässä ainakin se valo, että nuo lapset kasvavat koko ajan. Nyt ne on vielä sen verran pieniä että eivät oikein keskenään osaa kovin pitkään leikkiä. Ainakaan tappelematta. Minun on oltava leikeissä mukana koko ajan ja kuopusta on vahdittava jatkuvasti. Mutta eiköhän tämä tästä! :) ap

ovat kyllä hyviä kavereita keskenään, ja uskon että kyllä kuopuskin mukaan pääsee kunhan vielä vähän kasvaa. Esikoisen ja kuopuksen ikäero on kuitenkin vain 2 vuotta. ap

Mieheni ei vaihda työpaikkaa vaan työmaata. ap

15

Välillä se olen ollut enemmän minä, ja välillä taas mieheni. Olin ensimmäiset 5vuotta kotona hoitamassa lapsiamme niin että mieheni teki jatkuvasti "ylitöitä". Oli töissä ja opiskeli samaan aikaan. Se oli rankkaa, mutta kun ei anna sen jatkua loputtomiin niin sen kestää, eli toivottavasti miehesi saa joskus ansaitun 8tuntisen työpäivän. :)

Minä pärjäsin näillä keinoin:

Kävin lasten kanssa kerhoissa, joissa näin muita aikuisia, ja lapset saivat leikkikavereita. Joissain kerhoissa oli myös äideille järjestettyä ohjelmaa jonka aikana lapset leikkivät hoitajien kanssa toisaalla.

Pistin lapset rattaisiin ja isomman pyöräilemään ja lähdin lenkille. Maisemat avartuu kun käy mökistä ulkona(tosin en tiedä kuinka ahkera ulkoilija olet, mutta minulle tuo auttoi). Kun mieheni tuli kotiin, lähdin kahvilaan ystäväni kanssa, tai järjestimme jonkun kotiin saunaillan.

Ja se on myös tärkeää jaksamisessa että pitää kiinni hyvästä parisuhteesta. Saisitko mistään hoitajaa joka voisi hoitaa lapsianne sen aikaa että kävisitte kahdestaan miehesi kanssa jossain? Me järjestelimme sellaisia reissuja välillä (ja järjestellään vieläkin). Parisuhde tykkää hyvää, saa omaa aikaa, ja perspektiiviä omaan elämään. Näkee paremmin eteenpäin, eikä elämä tunnu turhauttavalta mössöltä jossa ei ole mitään hohtoa.



Kun laitat lapset säännöllisesti nukkumaan pari tuntia ennen omaa nukkumaanmeno aikaasi, niin pidemmällä tähtäimellä sekin auttaa!

Voimia!!