Miltä tuntuu ghostaus?

En pidä haamuista.

up

Pahalta se varmaan tuntuu, jos itse on ollut kiinnostunut. Tunteesta pääsee eroon kokemalla sen yhä uudelleen ja uudelleen. Lopulta ei enää välitä.

Ihan yhtä paskalta kuin silloin kun sillä ei ollut noin hienoa nimeä.

En ajattele siitä mitään. Ongelma on vastapuolessa.

Olihan se mälsää kun on tapailtu jo hetki ja sovittu seuraava tapaaminen ja sitten mies sanomatta mitään estää numeroni.

Ei enää miltään. Itsekin ghostaan nykyään ihan surutta.

Vierailija wrote:

Olihan se mälsää kun on tapailtu jo hetki ja sovittu seuraava tapaaminen ja sitten mies sanomatta mitään estää numeroni.

Ongelma on kyllä sitten ghostaajalla.

Ennen ei pystynyt kapulakännykällä kai estämään kenekään numeroa. Oli vain pakko puhua asiat halki eli sanoa suoraan, ettei ole niitä sitoutumishaluun johtavia tunteita. Ihminen on sen verran eläin, että se pitkäaikaisin partneri valikoituu ihan toisen feromonien perusteella. Ne sen pään pyörälle pistävät. 

 

Toinen voi olla ihmisenä vaikka kuinka mielenkiintoinen tyyppi ja hänestä ei järkevästi ajatellen löydy mitään vikaa. Kuitenkaan sitä romanttista tai intohimoista tunnetta ei synny toista ajatellessa. Sitä ajattelee itse olevansa jotenkin viallinen kun ei vain vetoa kun pohtii toista. Romanttisen parisuhteen tai edes pitempiaikaisen seksisuhteen syntyyn tarvitaan kemiaa eli konkreettisesti myös niitä feromoneja, jotka moni yrittää peittää hajusteilla.

Kun asiaa ei ymmärrä itsekään ja oma käytös alkaa hävettää niin ei mikään ihme jos ihmiset hyödyntävät nykyteknologiaa vaikean tilanteen välttämiseen. 

 

Toki nykyajan tapailusuhteissa siinä vaiheessa, kun ei vielä seurustella ja ainakin toisella on vielä haku päällä eli tapailee muitakin, on oma ongelmallisuutensa siinä että pidetään jotakuta yleensä kilttiä kaiken varalla sen päivän varalle, ettei löydykään koko ajan uusia tapailtavia. Yleensä kyllä selviää kolmessa kuukaudessa jos kerran viikossa tapaa, että haluaako olla ihan tosissaan vain toisen kanssa. Polyamoriatapauksia en nyt laske tähän kuvioon.

Se osoittaa ihmiseltä myös henkistä selkärankaa, että kertoo toiselle että toisessa ei ole teknisesti ottaen mitään vikaa mutta se liima puuttuu eikä sitä ole tulossakaan kun ei tunne toiseen tarpeeksi sillä tietyllä tavalla vetoa. Toista ihmistä voi kiittää siitä, että on opettanut tuntemaan sanojaa itse itseään enemmän ja tietenkin päästää toisen 100% vapaaksi löytämään elämänsä napakympin.

Itse olen jo sen ikäinen, etten jaksaisi mitään löysiä tapailusuhteita tai FWB-järjestelyjä. Minulle ystävä on ystävä riippumatta sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntauksesta. Ystävän kanssa vain koetaan maailmaa eri tavalla kuin romanttisessa tai seksisuhteessa olevan kanssa koetaan maailmaa yhdessä. 

 

Minulle ystävät ovat usein läheisempiäkin kuin erilaiset seurustelukumppania, säädöt ja nykyinen aviopuolisokin. Oma puoliso ei kestä yhtään sitä, että minussa on enemmän haaveilijan vikaa ja rakastan keskustelemista. Kuitenkin meillä arjen pyöritys ja seksi sujuu. Ystäviä meistä ei ole kuitenkaan tullut siinä mielessä kuin ajattelen ystäviäni ystävinä.

Vierailija wrote:

Ei enää miltään. Itsekin ghostaan nykyään ihan surutta.

Miksi et uskalla sanoa suoraan toiselle, ettei ole tunteita tai kemiaa? Kai sinä aikuisena ihmisenä uskallat sen verran puhua kun olet hankkiutunut toisen kanssa tekemisiinkin?

Miltä ghostautusta tuntuu? Tietty jos ei ole vetoa toiseen, ona varmaan vain helpottunut?

Eihän sitä ghostaamista edes huomaa. No jos joku ei vastaa viestiin niin häntä ei kiinnosta vastata, miksi sellaisen perään pitäisi haikailla, joka ei itse ole kiinnostunut.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ei enää miltään. Itsekin ghostaan nykyään ihan surutta.

Miksi et uskalla sanoa suoraan toiselle, ettei ole tunteita tai kemiaa? Kai sinä aikuisena ihmisenä uskallat sen verran puhua kun olet hankkiutunut toisen kanssa tekemisiinkin?

Koska tämä on se oletusarvo, joten on turha ilmoittaa. Ei kenelläkään ole mitään tunteita toisia kohtaan.

Kannattaa hankkiutua eroon kaikista ghostaajista ja mykkäkoululaisista. Tämä pitää sisällään jokaisen, joka ei mm. vaivaudu vastaamaan viesteihin tms. Itse olen näin tehnyt, enkä ole menettänyt mitään, päinvastoin.

Vierailija wrote:

Pahalta se varmaan tuntuu, jos itse on ollut kiinnostunut. Tunteesta pääsee eroon kokemalla sen yhä uudelleen ja uudelleen. Lopulta ei enää välitä.

Tämä konsti toimii jokaiseen ikävään oloon. Malttaa olla juoksematta tunnetta pakoon ja kohtaa sen. Sukeltaa meditatiivisesti helvetin sydämeen ja antaa kehon huomata että se on tyhjä paikka.

Vierailija wrote:

Kannattaa hankkiutua eroon kaikista ghostaajista ja mykkäkoululaisista. Tämä pitää sisällään jokaisen, joka ei mm. vaivaudu vastaamaan viesteihin tms. Itse olen näin tehnyt, enkä ole menettänyt mitään, päinvastoin.

Eihän niistä tarvitse enää "hankkiutua eroon", kun he ovat jo poistuneet? Sitä se ghostaaminen tarkoittaa, kadotaan kuin haamut.

Tuntuu siltä, että jonkin verran vapautuu lisää henkilökohtaista tilaa ympärille, mutta siihen tottuu pian, eikä se sen kummempaa ole.

Ei ole kokemusta, että tapailu saati suhde olisi päättynyt ghostaamiseen. Viesittelyitä on loppunut seinään ja lähinnä yllättänyt ilman sen suurempaa harmitusta. 

Olin sinkkuna 6v ja nettitreffisaiteilla ennenkuin löytyi nykyinen avomies. Tutustuin varmaan tuhansiin ihmisiin ja tapasin kymmeniä tai satoja. 

Ehkä hyväkin että kukin keskittyy siihen henkilöön jonka kanssa on virittämässä ensitreffejä, eikä lällättele kaikkien mätsien kanssa laskelmoivasti siltä varalta että taas menee puihin. Taukoja keskusteluissa tuli aina. Jotkut häipyi sanaakaan sanomatta, reiluimmat kertoivat että nyt keskittyvät tapaamaansa ihmiseen.

Kaikki tapaavat paljon ikäviäkin ihmisiä ja tulee pettymyksiä. Se on pelin henki. Sieltä täytyy vaan kylmähermoisesti kaivaa niin kauan että se oikea löytyy. Ja kun sen tapaa niin tietää heti. Se ei ole legenda vaan totta.

Monen huonon, kompeksisen ja ilkeän kanssa virittelin suhdetta ja olin välillä epätoivoinen. Mutta onneksi löytyi "normaalimies". Nyt on fanstastista, molempien mielestä.

Neuvoni on, ettei roiku yhdessä vaan nöyrtyy siihen, että on tavattava monta ennenkuin sopiva löytyy. Ethän osta liian pieniä kenkiäkään tai huonoa asuntoa vain siksi ettet jaksa enää etsiä.

Riipppuu ihan tilanteesta. Jos en ollut edes kovin kiinnostunut kyseisestä naisesta, niin se voi olla jopa helpotus. Toisaalta jos olin jo ehtinyt ihastua, niin se tuntuu kyllä tosi pahalta. 

Toisaalta, olen jo itsekin oppinut nykypäivän deittailutavoille, ja ghostailen nykyään ihan surutta itsekin naisia (5 vuotta sitten en olisi ikipäivänä kehdannut ghostata), eli siinä mielessä minulla ei oikein ole perusteita moralisoida jos joku ghostaa minut. 

Ghostaus tuntuu erityisen kurjalta siksi, että kaikki, koko ihminen, häviää kuin taikaiskusta. Tottakai myös sen sanominen, ettei kiinnosta, tuntuu pahalta. Ghostauksessa ehtii käydä läpi aika monia tunteita; Ehkä hänellä on vain kiire? Onko jotain ehkä sattunut? Ja lopuksi tulee kiukku. Siitä huolimatta myös epäusko, että niinkin mukavan oloinen tyyppi teki näin.

Se tunnekirjo ghostauksessa on rankkaa, jos on ehtinyt jo kehittyä tunteita.

Itse tapailin mukavaa miestä, joka myös sanoi ihastuneensa minuun. Tottakai sellaista on kiva kuulla, kun itse tuntee samoin. Hän pahoitteli, että nyt on tulossa pidempi työreissu, eikä ehdi tavata. Mutta että heti kun palaa Suomeen, nähdään. Tämä oli fine. Joka aamu tuli huomenta-viesti ja illalla toivotti hyvää yötä.  Nyt on työreissu ohi. Samalla hetkellä loppuivat kaikki viestit, saati että olisi ehdottanut tapaamista. Eikä siis enää tosiaan vastaa viesteihini. Muutaman laitoin, hän on ne lukenut,  muttei vastannut. Tulkitsen aika vahvasti ghostaukseksi. Olkoon.