Korona-ajan tauon jälkeen reissailu ulkomailla ei ole enää tuntunut kovin kiinnostavalta
Kolmen vuoden tauko tuli ulkomaan matkailussa koronan ansiosta. Nyt kun olen sitten reissussa pari kertaa käynyt kesällä ja syksyllä, ei se ole enää tuntunut samalta kuin ennen. En saa enää niistä reissuista samalla tavalla eikä oikein jaksaisi lähteäkään. Onko muilla samoja fiiliksiä? Ehkä tuo kolme vuotta oli riittävä "vieroitukseen" ja ei jaksa enää kiinnostaa. Mökkeily sen sijaan kiinnostaa paljon enemmän.
Kommentit (16)
Ehkä se on korona-ajan tauko, tai sitten se on ikä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän houkuttelee mitkään ihmismassat ja reissun rasitukset.
Kukin tavallaan. Mä en voi sietää mökkeilyä, max kerran kesässä voi jonkun kaverin mökillä käydä, kun kutsuvat ja kutsuvat. Ulkomaille sen sijaan olen valmis lähtemään koska hyvänsä, ja nautin kovasti, kun sinne taas helposti pääsee.
En oo koskaan ulkomailla hirveästi reissannut muutenkaan, mutta oon huomannut tuon saman että mökkeily on alkanut kiinnostaa. Samoin kotona oleilu ja luonnossa liikkuminen. Ei kiinnosta enää mitkään tapahtumat, joissa on paljon ihmisiä mielummin on siellä mökillä. Jotenkin elämäntahtikin on hidastunut. Tekis mieli olla vain kotona ja elää sellaista hidasta elämää.
Vierailija wrote:
Ehkä se on korona-ajan tauko, tai sitten se on ikä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän houkuttelee mitkään ihmismassat ja reissun rasitukset.
Niin. Eihän eläkeläisiä tunnetusti kiinnosta Kanarian matkat tai jopa muuttaminen Espanjaan tai Portugaliin.
Ai jaa. No meidän perheessä ei ensinnäkään pidetty matkailusta taukoa alun n. 3 kk pakollisen tauon jälkeen, kun lähestulkoon kaikki maat meni kiinni. Mutta sitten alkoi maita aueta erilaisin rajoituksin. Oli hienoa matkustaa, kun lentokentät ammottivat tyhjyyttään, koneissa oli tilaa vaikka millä mitalla eikä tarvinnut turvatarkastuksissa tuskailla ”sunnuntai”matkailijoiden perässä (he, joille nesterajoitukset, metallit jne rajoitukset ovat edelleen suuri mysteeri), vaan kaikki sujui enemmän kuin jouhevasti. Koronapassi vaan piti pitää jatkuvasti ajantasalla, joten testeissä kyllä käytiin kymmeniä kertoja.
Tammikuussa 2021 meni oma asuinmaamme kiinni, joten jäimme sitten aurinkoon peräti kolmeksi kuukaudeksi, kun kaikki palaverit oli pakko joka tapauksessa hoitaa etänä.
Ja edelleen matkaillaan jatkuvasti. Samoin aikuiset lapsemme ovat kiertäneet maailmaa useampia viikkoja tai kuukausia kerrallaan, matkan varrella kun voi nytkin tehdä etätöitä.
Kun lentämisestä esimerkiksi on tullut usean tunnin kidutus. Ihmisille karjutaan ja laumaa tönitään eteenpäin ja muut matkustajat ovat törkeitä tuolinselkineen. Lisäksi kaikki maksaa järkyttävän paljon juuri silloin kun on loma-aika.
On sama fiilis. Tuntuu että kaikki on ainoastaan rasittavaa.
Päinvastoin. Tajusimme että nyt hankimme kodin etelästä tai se jää ikuisesti tekemättä. Emmekä ole katuneet, 2v nyt siitä kun talo löytyi❤️
Matkustamisesta tullut aikamoista kidutusta ja vedätystä. Lentokentillä hirveät jonot, koneet on aina täysiä ja kaikki on järkyttävän kallista. Joka paikka on täynnä muita turisteja ja valtavat jonot joka ikiseen museoon, kirkkoon, rannalle, ravintolaan, you name itse. Ei paikallisia edes näe enää missään, kun kaikki paikat on täynnä turisteja. Blääh.
Aika moni asia loppui koronarajoituksiin omalla kohdalla.
Ei ole matkustelu kiinnostanut ennen mutta nyt lapset niin isoja että on kiva lähteä näyttämään niille vähän paikkoja.
Ei ole tullut samanlaista fiilistä kuin ap:lla. Nautin ulkomailla matkailusta kuten ennen koronaakin. Mutta eihän siellä reissussa ole kenenkään pakko käydä. Jos viihtyy paremmin mökillä, eikö se kannata sitten viettää aikaa siellä.
Mulla on kyllä kiinnostus loppunut kauemmas matkustamiseen. Olen aivan tyytyväisenä retkeillyt ja hiihtänyt Suomen kohteissa. Käytiin kyllä pidemmällä reissussa syksyllä, mutta ei tuntunut sen arvoiselta.
Sama fiilis, ei ole enää saanut matkustamisesta mitään irti ja valitettavasti myös kulttuurielämysten osalta varsin sama olo (isot keikat, festarit yms). Mutta rauhallinen elämä on kyllä mukavaa!
Samoja fiiliksiä. Jotenkin on huomannut kuinka rasittavaa matkustaminen onkaan. Ja ennen kaikkea kallista. Suunnilleen koko vuosi säästetään että pääsee viikon reissuun, eihän siinä ole mitään järkeä. Tuntuu, että enemmän muutenkin reissuista on stressiä kuin iloa. Ollaan alettu yöpyä kotimaan hotelleissa, se on jotenkin aidosti rentouttavaa eikä maksa kuin murto-osan siitä mitä ulkomaan matkat.
Mul ei tee mieli liikkua edes tässä omassa maassa, menny luottamus niin moneen tahoon