Lue keskustelun säännöt.
Työnteko ja kompromissit parisuhteessa - hot or not
25.04.2023 |
Aamupäivällä oli tästä keskustelua, mutta keskustelu tietysti poistettiin kesken kaiken ennen kun ehdin nähdä mitä minulle oli vastattu. Nyt nostan kompromissit parisuhteessa pääkeskustelunaiheeksi, saa nähdä poistuuko tämäkin.
Ilmeisesti väitteeni siitä, ettei onnellisessa, tasapainoisessa parisuhteessa tarvita "työntekoa" ja kompromisseja, vaan kaikki sujuu hyvin ja luontevasti itsekseen, koettiin uhkaavaksi ja lähes 35 vuotta kestänyt suhteeni leimattiin mm. "hyvin hämäräksi" :)
Vain noin 30 prosenttia suomalaisista on arvioitu olevan turvallisesti kiintyneitä. Suurimmalle osalle rakkaus on siis jotain muuta kuin iloa, leikkiä, arkista nautintoa, yhteistä huumoria ja vastuun kantamista rakkauden hengessä. Se voi olla riippuvuutta, puurtamista, velvollisuuksien täyttämistä lapsia kohtaan tai vain pelkoa yksin olemisesta. On paljon suhteita, joista puuttuu yhteensopivuus (ns. tyytymissuhteet), jolloin yhteisestä elämästä todella tulee kompromisseja ja arkisista asioista sopimiseen liittyvää työntekoa sen eteen, että elämä yhdessä jotenkin sujuisi. Kaikki minun lähipiirini eroon päätyneet suhteet ovat olleet juuri tuollaisia, kompromissien täyttämiä, työnteon ja velvollisuuksien raskauttamia. - Mutta kukaan ei jaksa sitä, että koko elämä on työntekoa, eikä sitä, että elämän tärkein ihminen, oma puoliso, ei ole samalla, vaan eri puolella, "vastustaja".
Silti jopa eräs terapiasuuntaus puolustaa tällaista näkemystä rakkaudesta ja parisuhteesta työntekoja ja kompromisseina. Se on instant-terapiaa, jossa esimerkiksi annetaan pareille tehtäviä kotitöihin ja läheisyyteen liittyen. Tällaisen terapiasuuntauksen tehosta ei kuitenkaan ole tutkimusnäyttöä eikä saa tukea valtaosalta muilta terapiasuuntauksilta tai tutkimuksista, joita on tehty nimenomaan onnellisista, yli 25 vuotta kestäneistä pareista. Onnelliset parit eivät tee kompromisseja eivätkä koe parisuhteessa elämistä työntekona. Suomestakin on tällainen tutkimus, josta on tehty kirjakin suurelle yleisölle. Maaret Kallio, Osmo Kontula: Happy end- seksuaalisesti vireät pitkät parisuhteet (WSOY).
Kokeneiden, psykodynaamisesti suuntautuneiden paripsykoterapeuttien näkemys pitkistä ja onnellisista parisuhteista on on yhteneväinen. Ne perustuvat vapaaehtoisuuteen, elävään kontaktiin, jonka mukana tulee ilo ja arjen helppous. Pitkiä, hyviä parisuhteita yhdistää seksuaalinen yhteensopivuus ja huumori. Ei työnteko ja kompromissit.
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Ei seksuaalinen yhteensopivuus ja huumori poissulje sitä että joissain asioissa joutuu tekemään kompromisseja. Ehkä kaikki ei koe kuten sinä, että kompromissit tai työskentely parisuhteen ja itsensä kehittämiseksi olisi jotain kauhean raskasta ja epämiellyttävää?
Kyse voi tosiaan olla siitäkin miten kompromissi määritellään.
Mutta minä pitäydyn perinteisessä sanakirjamääritelmässä, jonka mukaan kompromississa luovutaan jostain itselle tärkeästä, tehdään myönnytyksiä. Kompromissi on juuri sitä, että tyydytään johonkin raskaan ja epämiellyttävän pelossa.
Kasvuun kuuluu myös epämiellyttäviä ja raskaita asioita. Niitä väistämällä on hyvin vaikeaa saavuttaa turvallista sisäistä tilaa eli parisuhteessahan voi parhaimmillaan käsitellä varhaisten vuorovaikutussuhteiden kesken jääneet asiat sen lisäksi, että kasvetaan yhdessä aikuisiksi, vanhemmiksi ja ihmisiksi, jotka voivat kuolla niin, että voivat sanoa eläneensä autenttisesti, itsensä näköistä elämää. Kompromissit näen tuon kaiken vastakohdaksi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei seksuaalinen yhteensopivuus ja huumori poissulje sitä että joissain asioissa joutuu tekemään kompromisseja. Ehkä kaikki ei koe kuten sinä, että kompromissit tai työskentely parisuhteen ja itsensä kehittämiseksi olisi jotain kauhean raskasta ja epämiellyttävää?
Kyse voi tosiaan olla siitäkin miten kompromissi määritellään.
Mutta minä pitäydyn perinteisessä sanakirjamääritelmässä, jonka mukaan kompromississa luovutaan jostain itselle tärkeästä, tehdään myönnytyksiä. Kompromissi on juuri sitä, että tyydytään johonkin raskaan ja epämiellyttävän pelossa.
Kasvuun kuuluu myös epämiellyttäviä ja raskaita asioita. Niitä väistämällä on hyvin vaikeaa saavuttaa turvallista sisäistä tilaa eli parisuhteessahan voi parhaimmillaan käsitellä varhaisten vuorovaikutussuhteiden kesken jääneet asiat sen lisäksi, että kasvetaan yhdessä aikuisiksi, vanhemmiksi ja ihmisiksi, jotka voivat kuolla niin, että voivat sanoa eläneensä autenttisesti, itsensä näköistä elämää. Kompromissit näen tuon kaiken vastakohdaksi. Ap
Siis tarkoitatko että hyvässä parisuhteessa ei tehdä kompromisseja?
Elät pahasti jäljessä. Nykyään tienaaja-turvaaja tyyppinen mies ilmaisee halukkuuta tulla kuulluksi. Parit eivät välttämättä mene terapiaan vaan keskustelevat näistä asioista kotona kiitos workbook ja mood chartien joita saa Amazonista. Eläkeiän kynnyksellä olevat parit tuntuu elävän menneessä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei seksuaalinen yhteensopivuus ja huumori poissulje sitä että joissain asioissa joutuu tekemään kompromisseja. Ehkä kaikki ei koe kuten sinä, että kompromissit tai työskentely parisuhteen ja itsensä kehittämiseksi olisi jotain kauhean raskasta ja epämiellyttävää?
Kyse voi tosiaan olla siitäkin miten kompromissi määritellään.
Mutta minä pitäydyn perinteisessä sanakirjamääritelmässä, jonka mukaan kompromississa luovutaan jostain itselle tärkeästä, tehdään myönnytyksiä. Kompromissi on juuri sitä, että tyydytään johonkin raskaan ja epämiellyttävän pelossa.
Kasvuun kuuluu myös epämiellyttäviä ja raskaita asioita. Niitä väistämällä on hyvin vaikeaa saavuttaa turvallista sisäistä tilaa eli parisuhteessahan voi parhaimmillaan käsitellä varhaisten vuorovaikutussuhteiden kesken jääneet asiat sen lisäksi, että kasvetaan yhdessä aikuisiksi, vanhemmiksi ja ihmisiksi, jotka voivat kuolla niin, että voivat sanoa eläneensä autenttisesti, itsensä näköistä elämää. Kompromissit näen tuon kaiken vastakohdaksi. Ap
Siis tarkoitatko että hyvässä parisuhteessa ei tehdä kompromisseja?
Ei sillä tavalla, että luovutaan jostain itselle tärkeästä. Asia voi olla pienikin tai sitten hyvinkin suuri kuten vaikka erilaiset tavat viettää vapaa-aikaa. Noiden "arkisten pikkuasioiden" mittakaava on valtavan suuri, kun niitä tarkastellaan elämäntavan ja yhteensopivuuden näkökulmasta. Suurin osa elämästähän on arkea. Jos arki ei suju, ei parisuhde voi olla onnellinen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Elät pahasti jäljessä. Nykyään tienaaja-turvaaja tyyppinen mies ilmaisee halukkuuta tulla kuulluksi. Parit eivät välttämättä mene terapiaan vaan keskustelevat näistä asioista kotona kiitos workbook ja mood chartien joita saa Amazonista. Eläkeiän kynnyksellä olevat parit tuntuu elävän menneessä..
Hienoa, että parisuhde kiinnostaa miehiä. On täydellinen harha, etteivätkö miehet puhu tunteistaan eivätkä hakeudu terapiaan. Suurin osa yhteydenotoista on nykyisin miehiltä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin hihkunut ilosta, jos edellinen parisuhteeni olisi ollut kompromisseja ja "työntekoa" suhteen eteen. Mutta eipä ollut, siksi se on nyt entinen.
Suhteessa mies päätti mitä tehdään tai paremminkin mitä ei tehdä, mitään ei voitu päättää yhdessä, mitään ei tehty yhdessä eikä todellakaan puhuttu mistään vakavammasta.
Vierailija kirjoitti:
Olisin hihkunut ilosta, jos edellinen parisuhteeni olisi ollut kompromisseja ja "työntekoa" suhteen eteen. Mutta eipä ollut, siksi se on nyt entinen.
Suhteessa mies päätti mitä tehdään tai paremminkin mitä ei tehdä, mitään ei voitu päättää yhdessä, mitään ei tehty yhdessä eikä todellakaan puhuttu mistään vakavammasta.
Miksi olisit hihkunut ilosta? Ette halunneet samoja asioita elämältä enää tai ette ehkä koskaan halunneetkaan samoja asioita, joten kompromissit tuskin olisivat tilannetta paljon auttaneet. Sen sijaan, että sinä luovuit, olisitte sitten molemmat luopuneet sen sijaan, että etsitte molemmat kumppanin, jonka kanssa on enemmän yhteistä.
Itsestäni on jotenkin jännä seurata muiden ajattelua, koska en ole ikinä ajatellut, että sellaisen ihmisen kanssa voisi edes päätyä yhteen, jonka kanssa ei tehdä mitään yhdessä eikä puhuta mistään vakavasta ja jonka kanssa ylipäätään on hyvin vähän yhteistä. Tällöin vapaa-aikaakin vietetään alusta asti pitkälti erikseen, kun toinen on kiinnostunut aivan eri asioista.
Olivatko sinun vanhempasi samanlaisia mitä oma parisuhteesi oli? Eihän se aina niin suoraviivaista ole, mutta jokin merkitys omalla kohdalla on ollut sillä, että näin kotonani, miten vanhempani viettivät käytännössä kaiken vapaa-aikansa yhdessä. He pitävät samoista asioista kuten puutarhahommista, taiteen tekemisestä ja klassisesta musiikista. Joidenkin perhe-elämä taas on sitä, että mies on omissa menoissaan ja nainen omissaan, joten malli on lapsen silmin normaali. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kyllä usko, että jos elää jonkun kanssa yhdessä siitä selviää ilman kompromisseja. Ei voi käydä halut, toiveet ja tavat niin hyvin yhteen, että aina on molemmat yhtä tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä usko, että jos elää jonkun kanssa yhdessä siitä selviää ilman kompromisseja. Ei voi käydä halut, toiveet ja tavat niin hyvin yhteen, että aina on molemmat yhtä tyytyväisiä.
Siinä on yksi uskomus parisuhteesta, joka varmaankin saa menemään yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole riittävästi yhteistä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen tavallaan samaa mieltä kuin ap. Eli hyvän suhteen ei kuulu tuntua siltä, että se on ankaraa työtä ja jatkuvaa vääntämistä. Mutta kompromisseja, isompia ja pienempiä, joutuu silti tekemään ja joskus joutuu myös näkemään enemmän vaivaa sen eteen että jaksaa suhtautua hyväntahtoisesti silloinkin kun oikein ottaa päähän. Mutta pääsääntöisesti yhdessäolon tulisi olla helppoa ja mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tavallaan samaa mieltä kuin ap. Eli hyvän suhteen ei kuulu tuntua siltä, että se on ankaraa työtä ja jatkuvaa vääntämistä. Mutta kompromisseja, isompia ja pienempiä, joutuu silti tekemään ja joskus joutuu myös näkemään enemmän vaivaa sen eteen että jaksaa suhtautua hyväntahtoisesti silloinkin kun oikein ottaa päähän. Mutta pääsääntöisesti yhdessäolon tulisi olla helppoa ja mukavaa.
Juuri näin. Vaivan näkeminen toisen vuoksi on minusta hyvän parisuhteen merkki, jos molemmat näkevät vaivaa toisen vuoksi ja pyrkivät olemaan hyväntahtoisia toisiaan kohtaan. Samasta asiasta olen itse käyttänyt nimitystä miellyttämisenhalu - molemmat haluavat miellyttää toinen toistaan.
Toisaalta se on myös helppoa, kun rakkautta riittää eikä vaadi kovin paljon ponnistelua. Sen sijaan, jos jompi kumpi ei alun perin ollut kovin rakastunut, niin toisen naama ja tavat alkavat varmaan ajan mittaan ärsyttää päivä päivältä enemmän.
Osittain tässä on kyse myös siitä, millaista on jo vauvana ja lapsena oppinut elämän olevan. Jos perususkomus on, että elämä on vaikeaa, niin vaikeuden hyväksyy helpommin "normaalina olotilana". Ellei ole koskaan nähnyt kahta hyvässä parisuhteessa sopuisasti elävää ihmistä, niin on varmasti vaikea uskoa siihen, että se voisi ylipäätään olla mahdollista. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei seksuaalinen yhteensopivuus ja huumori poissulje sitä että joissain asioissa joutuu tekemään kompromisseja. Ehkä kaikki ei koe kuten sinä, että kompromissit tai työskentely parisuhteen ja itsensä kehittämiseksi olisi jotain kauhean raskasta ja epämiellyttävää?