Elintasoni romahti avioerossa, miten tottua tähän?
Masentaa, vaikka lasten kanssa menee hyvin, 50/50 huoltajuus. Exä porskuttaa kuten ennenkin, mutta itselläni on tiukkaa, vaikka saan kyllä asianmukaiset elatusmaksut. En voi edes haaveilla Välimeren lomista, lapset käy siellä isänsä kanssa joka vuosi niin kuin ennenkin. Samoin laskettelu on itseltäni jäänyt. Harrastukseni on nykyään lenkkeily ja kirjat. Joskus jopa kadun, että halusin erota tai erosinko liian kevein perustein?
Kommentit (112)
Koita etsiä itsellesi uusi elättäjä mies. Jos AP:lla on hyvä ulkonäkö, se auttaa asiassa. Sillä se ongelma korjaantuu jos et pysty itse kasvattamaan tulojasi. Kyllä jokaisen naisen pitäis tietää millä ja miten pidetään mies tyytyväisenä. Kannattaa mainita asiasta heti eka treffeillä niin mies ei tuhlaa turhaa aikaa jos teillä ei ole sama päämäärä.
Vierailija wrote:
Jokainen tekee valintansa. On sekin aika säälittävää kun näkee vanhempia rouvia roikkumassa avioliitossaan kiinni vaikka koko liitto hajonnut jo vuosikymmeniä sitten. Näitä on omassa suvussa joten nähty on. Enemmän arvostan eronneita jotka pistäneet lastensa ja oman hyvinvoinnin rahan edelle.
Joillekin raha tuo hyvinvointia ja turvallisuutta. Miksi kukaan huonontaisi elämäänsä olemalla köyhä ja yksinäinen.
Katkeroituminen, viiltely, lääkitys, alkoholismi, narkkaus, horotus jne. ovat suosittuja tapoja.
Muistat vaan olla ulospäin niin prkleen "onnellinen".
Rupee vaikka panee paikallisen puiston alkkisten kanssa je tee siitä juttu naistenleteen.
Jos exa on varakas mies, niin tottakai sillä on uusi pano, jonka kanssa laskettelee ja käy etelänmatkoilla.
Huonoimmassa tapauksessa AP:n ei edelleenkään tee mieli sekstailla kenenkään kanssa.
Kaverilla toisinpäin, isän elintaso romahti, vaikka on ns. hyvätuloinen. Yksinkertaisesti erillistalouden pyörittäminen ja välittäminen lapsesta vie rahat.
Ex.-vaimolla isä eli ystäväni ex.appiukko taas maksaa joka toisen hankinnan ja ns. kiinteän kustannuksen nyt, kun tytär on yksin (vaikka akateeminen työssäkävijä).
Vierailija wrote:
Jokainen tekee valintansa. On sekin aika säälittävää kun näkee vanhempia rouvia roikkumassa avioliitossaan kiinni vaikka koko liitto hajonnut jo vuosikymmeniä sitten. Näitä on omassa suvussa joten nähty on. Enemmän arvostan eronneita jotka pistäneet lastensa ja oman hyvinvoinnin rahan edelle.
Pitkä, harmaa ja arkinen liitto ei tarkoita sitä, että siinä varsinaisesti kärsitään. Lapsilla on ihan hyvät olot, vaikka vanhempien ensihuumat ovatkin mennyttä aikaa. Molemmat vanhemmat, yleensä ja toivottavasti, rakastavat lapsiaan, vaikka ollaankin puolison kanssa vain kavereita enää.
Ja jos näillä mennään, eikä uutta ole näköpiirissä, eikä mahdollinen seksinpuute ole ongelma, niin jopa paljon parempi lapsille, kun on ehjä perhe ja koti.
Ja parasta on, kun ei ole edes riskinä kamalat uusioperhetilanteet, jotka voivat olla suoraan helvetistä.
T: Kaksi väkivaltaista isäpuolta takana :(
Vierailija wrote:
Sellaista se on. Itselläni vaimo lähti ja ovet paukkuen täynnä itsevarmuutta. Hassua oli kun syyt olivat luokkaa ” emme ole enää parhaita kavereita” tms.. Nyt on huomannut, että eläminen maksaa ja joutuu itse raapimaan kasaan elantonsa. Hänen harmikseen meillä oli tiukka avioehto. Minulla oli pelkkä maksettujen verojen osuus palkasta 2x isompi kuin ex-vaimon bruttoliksa.
Itselläni on vain tilanne parantunut ja vuosi sitten myin yritykseni pois ja olen ollut siitä lähtien oloneuvos. Tosin karenssi on ollut pääsyynä mutta ensi vuonna sekin on ohitse. Velat maksettu ja kaikki hyvin.
Lapsia en vie ulkomaille tai laskettelemaan koska koen, että loma 8, 10 &12v mukuloiden kanssa lomailu ei ole lomaa vaan arjen siirtoa toiseen lokaatioon. Viekööt ex sitten kun saa jostain rahaa ja tiedän että hänellä menee kaikki pennoset elämiseen. Eli voi mennä tovi reissaamiseen. Ja itse inhoan etelän matkoja tai muuta auringon jaht
Valitsit olla välittämättä lapsistasi. Se viestistä välittyy. Ja lisäksi ilkeys. Ex voi olla tyytyväinen että pääsi vapaaksi.
Vierailija wrote:
Ei ole pakko suostua seksiin ym. jos toinen tuntuu kaverilta. Silloin voi ero olla parempi ratkaisu kuin pakkoseksi. On haitallista olla noin materialistinen ja rahan perään. Ostaisit jotain laskettelua ja lomia 24/7 seuralaispalvelulla?
Mikäs siinä jos ei orgasmeista tykkää.
VaahtoVasara wrote:
Kaverilla toisinpäin, isän elintaso romahti, vaikka on ns. hyvätuloinen. Yksinkertaisesti erillistalouden pyörittäminen ja välittäminen lapsesta vie rahat.
Ex.-vaimolla isä eli ystäväni ex.appiukko taas maksaa joka toisen hankinnan ja ns. kiinteän kustannuksen nyt, kun tytär on yksin (vaikka akateeminen työssäkävijä).
Pappa betalar tulee varmaan täysin ilman "kotiintuloaikoja". :D
Saavutetuista eduista on vaikea luopua eli tässä tapauksessa elintasosta. Olisiko sinulla varaa matkustaa ehkäpä yksin ilman lapsia? Lapset pääsevät matkustamaan isänsä kanssa.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Jokainen tekee valintansa. On sekin aika säälittävää kun näkee vanhempia rouvia roikkumassa avioliitossaan kiinni vaikka koko liitto hajonnut jo vuosikymmeniä sitten. Näitä on omassa suvussa joten nähty on. Enemmän arvostan eronneita jotka pistäneet lastensa ja oman hyvinvoinnin rahan edelle.
Joillekin raha tuo hyvinvointia ja turvallisuutta. Miksi kukaan huonontaisi elämäänsä olemalla köyhä ja yksinäinen.
Toiset kärsivät enemmän huonossa seurassa, kuin yksin. Siksi.
-eri
Onko se jokin elinehto, että pitää käydä lomalla etelässä.Suomestakin löytyy hyviä lomailupaikkoja ja leirintäalueita, jotka suhteellisen edullisia. Ohessa sitten naapurimaat Ruotsi ja Viro, joista voi löytyä edullisesti todella hyviä lomapaikkoja. Onko sun exän velvoite maksella sun omia lomamatkojasi. Jos sinulla on alaikäiset lapset, niin saat aika messevästi listuloja elatustuen ja lapsilisien ohella, etenkin jos olet töissä, niin mikä on ongelma, liian isot menot tuloihin nähden?
"Lasten kanssa lomailu on arjen siirtämistä toiseen lokaatioon". Voi hurjaa. Ja todellakin ivallista ja ilkeää, kuten jo aiempi kommentoija totesi. Katkeruuskin huokuu, kaikesta uhosta huolimatta.
Vierailija wrote:
Sellaista se on. Itselläni vaimo lähti ja ovet paukkuen täynnä itsevarmuutta. Hassua oli kun syyt olivat luokkaa ” emme ole enää parhaita kavereita” tms.. Nyt on huomannut, että eläminen maksaa ja joutuu itse raapimaan kasaan elantonsa. Hänen harmikseen meillä oli tiukka avioehto. Minulla oli pelkkä maksettujen verojen osuus palkasta 2x isompi kuin ex-vaimon bruttoliksa.
Itselläni on vain tilanne parantunut ja vuosi sitten myin yritykseni pois ja olen ollut siitä lähtien oloneuvos. Tosin karenssi on ollut pääsyynä mutta ensi vuonna sekin on ohitse. Velat maksettu ja kaikki hyvin.
Lapsia en vie ulkomaille tai laskettelemaan koska koen, että loma 8, 10 &12v mukuloiden kanssa lomailu ei ole lomaa vaan arjen siirtoa toiseen lokaatioon. Viekööt ex sitten kun saa jostain rahaa ja tiedän että hänellä menee kaikki pennoset elämiseen. Eli voi mennä tovi reissaamiseen. Ja itse inhoan etelän matkoja tai muuta auringon jaht
Ihan käsittämätöntä, että tällainen henkilö, joka kirjoittaa itse tekstin, ei lopultakaan kirjoittaessaan tajua omia vikojaan. Hyvä, että eksäsi lähti.
Erostani on 10 vuotta. Olen lapseni 100 prosenttinen yksinhuoltaja. Eksä makselee minulle elatustukea 700 eur per kuukausi. Elämäni parani kun erosin, en ole kaivannut suhdetta, missä alkoholi ja valehtelu oli suhdetta tärkeämpää.
Minulle elämänlaatu on tärkeämpää kuin raha, siis se henkinen elämänlaatu.
En ymmärrä ihmisiä, jotka roikkuvat rahan vuoksi liitoissaan, sen näkee muuten naamasta ja näitä naisia kyllä pyörii tuolla kaupungilla ihan tarpeeksi. Ovat ryppyisiä ja suupielet alaspäin. Itsellä toisin.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
No mitkä oli eron syyt?
Ei ollut mitään draamaa tai riitaa. Suhde vain laimeni ja olimme lopulta kuin kaverit.
Nalkutitko miehellesi ja haukuit häntä?
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
No mitkä oli eron syyt?
Ei ollut mitään draamaa tai riitaa. Suhde vain laimeni ja olimme lopulta kuin kaverit.
Eli halusit elää jälleen omaa elämääsi vailla vastuuta? Sitä saa mitä tilaa.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
No mitkä oli eron syyt?
Ei ollut mitään draamaa tai riitaa. Suhde vain laimeni ja olimme lopulta kuin kaverit.
Oliko kumpikin kuin kaveri vaiko pelkästään sinulle suhde tuntui laimealta ja sen takia erosit?
Mies olisi halunnut jatkaa lasten takia, vaikka kyllähän hänkin ymmärsi suhteen jäähtyneen.
Ahaa eli vain sinun puolelta suhde laimeni. Älä silloin sano että "olitte kuin kaverit" koska olit vain itse. Olet todellakin ansainnut elintasosi laskun.
Sellaista se on. Itselläni vaimo lähti ja ovet paukkuen täynnä itsevarmuutta. Hassua oli kun syyt olivat luokkaa ” emme ole enää parhaita kavereita” tms.. Nyt on huomannut, että eläminen maksaa ja joutuu itse raapimaan kasaan elantonsa. Hänen harmikseen meillä oli tiukka avioehto. Minulla oli pelkkä maksettujen verojen osuus palkasta 2x isompi kuin ex-vaimon bruttoliksa.
Itselläni on vain tilanne parantunut ja vuosi sitten myin yritykseni pois ja olen ollut siitä lähtien oloneuvos. Tosin karenssi on ollut pääsyynä mutta ensi vuonna sekin on ohitse. Velat maksettu ja kaikki hyvin.
Lapsia en vie ulkomaille tai laskettelemaan koska koen, että loma 8, 10 &12v mukuloiden kanssa lomailu ei ole lomaa vaan arjen siirtoa toiseen lokaatioon. Viekööt ex sitten kun saa jostain rahaa ja tiedän että hänellä menee kaikki pennoset elämiseen. Eli voi mennä tovi reissaamiseen. Ja itse inhoan etelän matkoja tai muuta auringon jahtaamista.
Nämä ovat valintoja. Syypään löydät peilistä. Turha vilkuilla taustapeiliin vaan laitat omat asiasi kuntoon. Uusi työ tai opiskelemaan nykyisen ohessa. Kyllä se siitä