Mä en enää kestä elää tässä uusperheessä. Mun mitta on nyt täysi.

Pahimmalta tuntuu se, et mies puoltaa exäänsä.

Uusperheet ovat ihan kaunis idea, mutta yhtään toimivaa sellaista en tiedä.

Itse olet uusperheeseen liittynyt, ja varmasti tiennyt, että mahdollisia ongelmia tulossa. Ne molempien exät kuitenkin liittyy aika tiiviisti teidän molempien elämään jos teillä kummallakin on ennestään jo lapsia.

Uusperheen toimivuus on erittäin pitkälle kiinni siitä, jolla on lapsia. Hänen pitää hyväksyä toinen aikuinen rinnalleen kasvattajaksi ja puolustaa tätä perhettään ulkomaailmaa vastaan. Lasten ei koskaan saa antaa olla ilkeitä uusperheen toiselle aikuiselle. Isän tai äidin on puututtava siihen heti.

Lohdutti sanasi nuo... Mut miksi mies ei puolusta mua koskaan?!

Miehet eivät yleensä tajua tätä ollenkaan. He luulevat, että äitipuoli voi jatkaa siitä, mihin äiti lopetti. He kuvittelevat, että äitipuolen ja lapsen suhde on yhtä läheinen kuin äidin ja lasten ja että äitipuoli voi hoitaa lapsia ihan kuin äiti. Moni mies jopa luulee, että koska hän on vaihtanut äidin parempaan niin lastenkin pitäisi tämä tajuta. Mutta eihän se niin ole.



Äiti saa luontaisen auktoriteetin lapsiin varhaislapsuuden aikana, mutta äitipuolen auktoriteetti on kiinni isästä. Isän pitää näyttää lapsille, että äitipuoli on hänelle tärkeä ja että äitipuolta pitää kohdella hyvin. Lasten ei tietenkään tarvitse rakastaa äitipuolta, mutta häntä pitää kohdella kuten ketä tahansa ihmistä. Yleensä lapset tämän evästyksen jälkeen pikku hiljaa kiintyvät myös äitipuoleen ja tilanne normalisoituu.

Miehen lapsi on asunut meillä viitisen vuotta. Sitä ennen asui äidillään.

vaikka lapsi on vain aivan tavallinen lapsi.

hämärtyy vain kohtuuden raja ja paljon häiriökäyttäytymistä menee vielä normaalin rajoihin, kun kyseessä on oma lapsi...

ei hän ihan kokematon ole... Johan siinä ajassa näkee paljon muitakin lapsia, joihin verrata.

Enkä minäkään kyllä oppinut uusperheen äitinä yhtään mitään lapsista niinä kolmena vuotena, jolloin itse olin lapseton.

Vierailija:

Miehen lapsi on asunut meillä viitisen vuotta. Sitä ennen asui äidillään.

Onhan se selvää, että on todella vaikeaa rakastaa toisen lasta kuin omaansa. Varsinkin, kun lapsi uhittelee eikä osoita itsekään välittämisen merkkejä.



Toivottavasti tilanne selkiytyy ap:lla.



Muille eroa miettiville: miettikää tarkkaan, onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Tutkimusten mukaan hyvin suuri osa uusperheellisistä sanoo jälkikäteen, ettei olisi eronnut ensimmäisestä ydinperheestä niin helposti, jos olisi tiennyt, miten vaikeaa se uusperhe-elämä lopultakin on.

jotka kyselee syitä lapsensa käyttäytymiseen ihan ventovierailta.

Mulla ja miehellä on yksi yhteinen lapsi. T:ap

ja siellä on kilpailutilanne, on aika ymmärrettävää, että lapsi stressaa.

Vierailija:

jotka kyselee syitä lapsensa käyttäytymiseen ihan ventovierailta.

mutta miksi aina uusperhekuvioista valittaville sanotaan että mitäs läksit, ois pitänyt tietää mitä (helvettiä) se on. Sitten jos joku lemppaa miehen siksi että sillä on lapsia, niin harva kehuu että fiksu valinta, vaan sitten ollaan itsekkäitä ja lapsellisia. Ja jos perustelee valintaansa uusperhepelolla, saa ohjeeksi että kaikenmaailman kuviot onnistuu kun vain itse yrittää parhaansa.

jotka eivät tajua lastensa eivätkä MIESTENSÄ käytöksen syitä. Ja kyselevät neuvoja. Moni tekee kolme lasta ja kysyy sitten täällä, miksei mies teekään kotitöitä...

Kuten joku jo fiksusti sanoikin, sen aikuisen, jolla on lapsi jo suhteen alussa, pitää tukea sitä uutta puolisoaan ihan täysillä (olettaen, ettei tämä ole täysi psykopaatti tai muu häiriintynyt, vaan ihan tavallinen ihminen, jolla on vaikeaa uudessa roolissaan).



Itse elän toimivassa uusperheessä. Olin ensin viikonloppuäitipuoli, nyt myös äiti. Välillä on ollut roolinhakuvaiheita, mutta peruskuvio on pysynyt pystyssä ja elämä hyvänä. Lasten isä on herkkä ja avoin ihminen, joka on halunnut alusta saakka saada tämän toimimaan, ja niin ollaankin sitten onnistuttu. Niin, ja niille, joiden mukaan se eka perhe on aina parempi: ainakin minun mieheni on monta kertaa sanonut, että elämä on nyt paljon parempaa kuin ex-suhteessa oli. Yhteinen lapsemme ei ole mikään maailman helpoin tapaus, mutta silti näin.