muistatteko te vanhukset 5 euron irtokarkkipussin?

Ostaisin vieläkin irtokarkkeja, jos muut asiakkaat eivät käpälöisi niitä. Jonossa voisi vierähtää aikaa. 50 pennillä nallekarkkeja, markalla merkkareita…

Viikkoraha oli viisi markkaa, eikä sitä voinut kerralla törsätä.

Vierailija wrote:

Nykyisin saa itse lappoa pussiin irtokarkit, ennen pyydettiin myyjältä: kymmenen kappaletta pennin nalleja, viisi 10 sentin merkkaria... Koulumatkalla oli pikkukauppa, jossa kassapöydällä valikoima irtokarkkilaatikoita.

Alkossa viinipullokin piti pyytää myyjältä tiskin takaa.

Kyllä ja se pullo pakattiin ruskeaan paperipussiin.

Tämmönen systeemi oli lähikiskalla vielä 2000-luvun alussakin

Muistan 5 markin pussit sekä irtokarkit joita ostettiin aina penneillä tai kappalemäärillä. 

Vierailija wrote:

Limsa tai kaljapullosta sai palautuksesta 10 penniä jolla sai merkkarin

Minun lapsuudessani pullosta sai 40 penniä ja myöhemmin se nousi 50 penniin.

Vanhus ja 5 euron karkkipussin muistaminen. Omituinen yhdistelmä.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Irtokarkit myytiin, yllätysyllätys, irtotavarana kappaleittain, ei valmiina pusseina. Sai ostaa juuri niin monella markalla kuin halusi.

Mutta ei niitä itse pussiin lapioitu! Ne oli lasin takana ja myyjä siellä laittoi yksitellen pussiin ja jokaiselle karkille oli oma kappalehinta. Siinä on ollut kioskinmyyjällä täytynyt aivot sauhuta kun laskee päässä niitä kymmenpennisiä ja viisipennisiä yhteen.

Tämä nykysysteemi, että itse mätetään iso paperipussi täyteen karkkia ja punnitaan lopuksi on paljon uudempi keksintö. Ei tuolla tavalla markka-aikaan karkkia ostettu.

Kuka tässä on väittänyt, että itse oltaisiin karkit pussiin pakattu? Tietenkin se oli myyjä, joka pussitti ne karkit siinä ostotilanteessa. Pointti oli, että valmiiksi etukäteen pakatut karkit eivät ole irtokarkkia.

Oli niitä.80-luvulla jo valmiina pussitettunakin, muutaman markan pusseja. Myyjä täytti niitä hiljaisena hetkenä.

Kiskalla myytiin valmiita vitosen pusseja ja kympin pusseja. Näistä äidin kanssa kova neuvottelu kumman sai ostaa. Jos kiskalla ei ollut ketään muita, saatoin uskaltaa sanoa ääneen haluamani irtokarkit. Niitä tosiaan katsottiin lasin takaa numeroiduista lasiastioista ja piti sanoa esim. numeroa 1 otan 5 kappaletta tai numeroa 15 otan markalla. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Irtokarkit myytiin, yllätysyllätys, irtotavarana kappaleittain, ei valmiina pusseina. Sai ostaa juuri niin monella markalla kuin halusi.

Mutta ei niitä itse pussiin lapioitu! Ne oli lasin takana ja myyjä siellä laittoi yksitellen pussiin ja jokaiselle karkille oli oma kappalehinta. Siinä on ollut kioskinmyyjällä täytynyt aivot sauhuta kun laskee päässä niitä kymmenpennisiä ja viisipennisiä yhteen.

Tämä nykysysteemi, että itse mätetään iso paperipussi täyteen karkkia ja punnitaan lopuksi on paljon uudempi keksintö. Ei tuolla tavalla markka-aikaan karkkia ostettu.

Kuka tässä on väittänyt, että itse oltaisiin karkit pussiin pakattu? Tietenkin se oli myyjä, joka pussitti ne karkit siinä ostotilanteessa. Pointti oli, että valmiiksi etukäteen pakatut karkit

Oli kyllä ja aina oli sitten hirveä pähkäily kumman ottaisi, sen hedelmäkarkki- vai salmiakkivoittoisen pussin.

En muista vanhuksena.Johtuko sitä en syö makeisia ,en edes suklaata,en tupakoi ,en dokaa. Tarkka ravinnosta ,kuin unesta,niin elän iäkkääksi ,Tanssin,harrastan sisä-liikuntaa 5 päivää viikossa ja päälle,joka ikinen päivä 10-12 km lenkki,Pystytkö samaan nuori? Vai voitaako netti ja tv vihde kanavat  ymm.Soffa perunana olo ja kentes rahasi menee netti pelit plus toto?.Ainoana ystävänä tämä sivustoko?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Irtokarkit myytiin, yllätysyllätys, irtotavarana kappaleittain, ei valmiina pusseina. Sai ostaa juuri niin monella markalla kuin halusi.

Mutta ei niitä itse pussiin lapioitu! Ne oli lasin takana ja myyjä siellä laittoi yksitellen pussiin ja jokaiselle karkille oli oma kappalehinta. Siinä on ollut kioskinmyyjällä täytynyt aivot sauhuta kun laskee päässä niitä kymmenpennisiä ja viisipennisiä yhteen.

Tämä nykysysteemi, että itse mätetään iso paperipussi täyteen karkkia ja punnitaan lopuksi on paljon uudempi keksintö. Ei tuolla tavalla markka-aikaan karkkia ostettu.

No, mutta eihän tuossa sanottukaan, että itse olisi lapattu irtokarkkeja pussiin vaan myyjä lappo. 

Vierailija wrote:

Vanhus ja 5 euron karkkipussin muistaminen. Omituinen yhdistelmä.

Markoista kyse. Kun markka jäi pois, olin 31 vuotias. Minkähän ikäinen olen nyt tai minun vanhemmat? Ei me enää nuoria olla. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vanhus ja 5 euron karkkipussin muistaminen. Omituinen yhdistelmä.

Markoista kyse. Kun markka jäi pois, olin 31 vuotias. Minkähän ikäinen olen nyt tai minun vanhemmat? Ei me enää nuoria olla. 

Vanhoja pieruja koko kööri.

Vierailija wrote:

Limsa tai kaljapullosta sai palautuksesta 10 penniä jolla sai merkkarin

Milloin palautuspullosta on saanut 10 penniä? Muistan, että 80-luvulla pullopantti oli 50 penniä ja merkkari maksoi 20 penniä. Nämä olivat tärkeitä asioita lapselle, laskettiin käytännön matematiikkaa, kun vietiin pulloja ja ostettiin karkkia.

En muista koska sellaista ei ollut, sen sijaan kioskilta sai 5 markan irtokarkkipusseja jotka myyjä oli laittanut valmiiksi. Muistan elävästi sen tupakan ja rasvan käryn ja luukun vieressä olleet pienet karkkipussit.

Maistuivat nakkikioskin rasvalle. Yököttävä muinaismuisto.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vanhus ja 5 euron karkkipussin muistaminen. Omituinen yhdistelmä.

Markoista kyse. Kun markka jäi pois, olin 31 vuotias. Minkähän ikäinen olen nyt tai minun vanhemmat? Ei me enää nuoria olla. 

Vanhoja pieruja koko kööri.

Eli ei todellakaan mikään omituinen yhdistelmä, kuten aiemmassa pohdinnassa. Markkojahan siinä eurojen sijaan tarkoitettiin. 

Muistan vitosen pussin. Siis viiden markan. Nekin tuli jossain vaiheessa R-kioskien myötä, sitä ennen irtokarkit ostettiin kappaleittain valiten 10 tai 20 pennin kappalehintaisina. 🙂

Ja ne karkit oli muuten oikeasti hyviä toisin kuin nykyiset maksimaalisen kustannustehokkaasti valmistetut kuramellit.

Kyllä 10 markan pusseja alkoi tulla 90-luvun puolivälissä. Sitä pidettiin mahdottomana karkkimääränä silloin. Vaikka luultavasti vain 200-250 g karkkia.

Vierailija wrote:

En muista koska sellaista ei ollut, sen sijaan kioskilta sai 5 markan irtokarkkipusseja jotka myyjä oli laittanut valmiiksi. Muistan elävästi sen tupakan ja rasvan käryn ja luukun vieressä olleet pienet karkkipussit.

80- luvun puolessa välissä alkoi tällainen pussittaminen yleistyä.