Vakava masennus
Vaihdoin vajaa vuosi sitten työtehtäviä talouspuolelle ja jouduin samalla myrkylliseen työilmapiiriin. Olen korkeastikoulutettu ja suoriutunut aina hyvin kaikesta mitä eteen on tullut. Nyt jouduin jostain syystä muiden ja myös esimiehen silmätikuksi. Aluksi luulin että se johtuu siitä, että olin ainoa mies niissä tehtävissä, mutta ei se varmaan sitäkään ollut.
Koskaan en saanut positiivista palautetta, mutta virheitä kyllä kytättiin. Minut perehdytti eri henkilö kuin keiden kanssa työskentelin ja tein kuulemma kaiken väärin, mutta miten ne sitten olisi pitänyt tehdä niin sitä ei kerrottu. Olin hyvä numeroiden kanssa ja kun löysin virheitä myös esimiehen tehtävistä niin sen jälkeen päivät muuttui helvetiksi. Minua nöyryytettiin julkisesti, vaikka en siis virheitä ollut tehnyt vaan niinkuin perehdytetty, mutta väärin muiden mielestä. Palavereissa minut nostettiin esimiehen ja toisen työntekijän puolesta aina esiin, kun en mitään osaa, vaikka osasin laskelmat paremmin kuin muut, mutta kun tein "väärin" tekemällä erilailla ( tehokkaammin).
Aluksi yritin puolustautua, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä, olin vain kuulemma liian herkkä ja en osaa ottaa palautetta vastaan. Tiedä sitten onko julkinen haukkuminen oikein palautteen antamista. Jatkuvaa selkään puukottamista, piikittelyä, aliarvioimista, töiden pois ottamista. En saanut enää nukuttua kunnolla ja väsyin, silloin aloin tehdä jo ihan oikeitakin virheitä kun en jaksanut keskittyä, tämä taas oli kuin bensaa liekkeihin.
Lopulta menin lääkäriin kun en enää jaksanut yksi maanantai nousta sängystä vaan jäin odottaamaan josko olo helpottaa. Sain diagnoosin vakava masennus. Useampaa eri lääkettä ja psykologille aikoja. Nyt sairaslomalla ja vasta psykologin käyntien jälkeen olen huomannut missä helvetissä olin, vaikka vieläkään en ymmärrä mistä kaikki johtui. En edes halua tietää mihin joutuisin, jos nyt menisin takaisin sinne, olisi vielä masennusleima otsassa.
Päivä kerrallaan eteenpäin ja nyt näyttää siltä että jos siellä jatkan niin osa-aikasella sairaspäivärahalla, koska vielä ei kannata kuulemma irtisanoutua. En ole vielä jaksanut uutta työtäkään etsiä. Onko kohtalon tovereita ja miten pääsitte eteenpäin?
Kommentit (9)
Älä nyt menetä uskoasi yhden työpaikan takia. Hanki toinen tai uusi työ jossa on parempi työilmapiiri. Tsemppiä!
First things first: suojele ennen kaikkea itseäsi.
Kuulostaa liian tutulta. Tuo on itseasiassa niin yleistä suomessa, että siitä on useampi kirjakin tehty. Täyttää henkisen väkivallan merkit, mutta kansan kesken puhutaan savustamisesta. Oikea kansantauti työpaikoilla. Muut pitävät sinua uhkana ja kun osoitit pätevyytesi löytämällä virheitä esimiehen töistä, jouduit myös hänen tulilinjalle suurena uhkana. Ehkä töitä niin paljon että ei voi kenkää antaa mutta kun vähän on ilkeä niin ehkä se älyää häipyä.
Tuosta ei ikävä kyllä ole muuta tietä ulos kuin uusi työ. Tuohon ei kolmikanta tai kehityskeskustelut auta. Nyt keräät voimia ja sitten uutta työtä etsimään ja ei missään nimessä tuonne takaisin.. johtaminen on suomessa niin huonossa jamsssa eikä siitä muutu niin kauan kuin niihin tehtäviin valitaan väkeä, joka ei ole siihen sovelias
Vakava masennus? Tuon aloituksen perusteella en usko sitä.
Vierailija wrote:
Vakava masennus? Tuon aloituksen perusteella en usko sitä.
Miks ei uskoisi? Minä ainakin uskon kun ollut melkein samassa jamassa joskus. Itselläni lääkkeet auttoi ja 6kk saikku. Aloituksessakin oltu jo tod.näk pitkään saikulla ja hyvä että päässyt myös psykologille, siitä on melkein enemmän apua kuin lääkkeistä.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vakava masennus? Tuon aloituksen perusteella en usko sitä.
Miks ei uskoisi? Minä ainakin uskon kun ollut melkein samassa jamassa joskus. Itselläni lääkkeet auttoi ja 6kk saikku. Aloituksessakin oltu jo tod.näk pitkään saikulla ja hyvä että päässyt myös psykologille, siitä on melkein enemmän apua kuin lääkkeistä.
Siitä psykologista ON enemmän apua kuin lääkkeistä. Niitä lääkkeitä määrätään heti kaikkeen, mutta ei hoideta juurisyitä. Parempi keskustelu/ tukiverkko niin lääkkeitä ei välttämättä tarvitse ollenkaan
Munulke eräs esimies sanoi yhdessä kehityskeskustelun tapaisessa aikoinaan: "Kuule, kyllä ihmiselle voi saada pahaa aikaan, jos oikein haluaa". Kommentti kuulosti sillä hetkellä oudolta, enkä oikein ymmärtänyt, mihin se liittyi, kunnes löysin itseni ap:n kuvaavasta tilanteesta lähes tarkalleen. Terveisiä vaan esimiehelle ja muutamalle työyhtesön myrkyttäjälle, jos tunnistavat itsensä oikeassa olivat. On siinä heilläkin sitten kiikkustuolissa muistelemista omissa meriiteissä, joista vahvin ja silmiinpistävin ominaisuus on silkka pahuus, mitään muuta varsinaista syytä tai selitystä tuollaiselle käytöselle ei ole.
Selkään puukottaminen ja kateus on yhä lisääntyvä luonnonvara useissa työyhteisöissä.
Etenkin uusi työntekijä katsotaan heti UHKAKSI, ja häntä aletaan kohdella sen mukaisesti.
Kyllä uudessa työpaikassa pitää alussa joustaa ja sopeutua tosi pitkään, jotta saa kunnolla selville ilmapiirin, työkulttuurin ja muut kunkin työpaikan oman kulttuurin.
No exäni myös myrkytti mieltäni, että ajauduin masennuslääkkeisiin. Yksi kaunis päivä sitten sain voimaa lopettaa suhteen, eli hankkiuduin masennusta aiheuttavasta ongelmasta pois. Sain lääkityksenkin lopetettua. Lopeta sinäkin mieltäsi myrkyttävä työsuhde!!