Miten te kestätte lapsianne?
Olen ihan rikki jo näihin samassa rapussa asuviin lapsiperheisiin. Koko ajan jotain ääntä pitämässä, kertaakaan eivät pysty porraskäytävässäkään kulkemaan ilman jotain kovaäänistä kitinää ja vinkumista.
Kommentit (50)
Vierailija wrote:
Ihan hyvin kestän. Huonoa käytöstä ja huutamista voi rajata. Sitä eivät kaikki nykyvanhemmat tee. Uusavuttomuutta on monenlaista.
Meillä vanhemmat rajasivat sitä käyttäytymällä itse huonommin ja mylvimällä lujempaa.
Näin kerrostalossa ysärillä. Karkasivat myös säännöllisesti päälle, mutta onneksi enää ei ole tarvinnut olla missään tekemisissä kun pääsi vihdoin pois muuttamaan.
No ihan höpöhöpöä koko aloitus. Pelkkää lapsivihaa. Oletan, että aloittaja inhoaa lapsia ja näkee siksi vain ikävät tilanteet lasten kanssa. Kun lapsi käyttäytyy niin kuin jotkut aikuiset vaatii eli on hiljaa ja kulkee suoraan, ei aloittaja tätä huomaa.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Nykyajan lapsia ei saa enää kasvattaa ja tulos on mikä on. Eihän ne reppanat saa edes housujaan ylös.
Kasvattaa saa, pahoinpidellä ei.
Se mitä ennen kutsuttiin kasvatukseksi luokitellaan nykyisin pahoinpitelyksi. Edes jäähylle ei saa lasta enää laittaa koska se on hylkäämiskokemus ja psyykkistä väkivaltaa.
Höpö, höpö. Meillä lapset uskovat ihan puhetta. Ovat jo koululaisia. Kukaan koskaan ei ole valittanut lasteni käytöksestä. Paremmin käyttäytyvät kuin monet aikuiset. Ärsyttää muutenkin yleistys "lapset sitä ja lapset tätä". Lapsia on monenlaisia kuten aikuisiakin.
Jotenkin itse toivoisin kuitenkin myös jonkinlaista ymmärrystä pikkulapsia kohtaan. Tuntuu, että monelta on kadonnut käsitys siitä, millainen tavanomainen pikkulapsi on. Lapset eivät ole mitään miniaikuisia. Pieni ihminen ilmaisee itseään itkulla ja se on ihan normaalia. Olet itsekin itkenyt lapsena, jos sinulle on tullut nälkä, kuuma, märkä vaippa tai muuten vain joku on harmittanut. Uhmaikäinen ilmaisee omaa tahtoaan usein myös itkemällä, eikä se ole minkään huonon kasvatuksen merkki, vaan tavanomainen kehitysvaihe ihmislapsen elämässä. Itse ainakin sallin pikkuvauvalta enemmän ääntä kuin isommilta. Mutta tuntuu, että moni odottaa, että 1v käyttäytyy samalla tavoin kuin 4v, tai 4v käyttäytyy samalla tavoin kuin koululainen. Eivät käyttäydy, vaikka olisivat hyvinkin kasvatettuja.
Ei mun lapset ole mitään kitisiöitä, en siedä mitään turhaa marinaa. Jos itkevät jostain turhasta, sanon että älä itke kuin vasta sitten kun oikeasti ottaa kipeää tai jotain pahaa tapahtuu. Jos huutavat, karjun että nyt turpa kiinni, ei tuota jaksa kuunnella. Kyllä ne yleensä tottelee.
Ennen oli paremmin. Pavlov vielä naulasi koiran tassut kiinni pöytään, koska koirat eivät tunne kipua. Sellaistakaan ei saa enää tehdä. Eikä laskea öljyä mereen. Jos on vaikka kävelemässä merenrannassa niin kaikki roskansa joutuu kantamaan mukanaan eikä heittämään sinne mereen. Ennen oli helpompaa. Nykyään pidetään housut jalassa mutta ennen lapset synnytettiin surutta kärsimykseen ja nälkäkuolemaan kun vanhempien niin teki mieli paritella. Työpaikoillakin sai nikkuroinnista lyödä nenän verille. Nykyään pidetään junttina päällekarkausta, pitäisi muka osata kommunikoida sanallisesti kuin joku älymystö vaikka ihminenhän on elukka, eivätkä elukat keskustele vaan käyvät päälle!
En ole hankkinut lapsia, juurikin ääniyliherkkyyden vuoksi. En jotenkin pysty ajattelemaan mitään tai keskittymään, jos joku mylvii vieressä. Muuten tykkään kyllä lapsista.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Nykyajan lapsia ei saa enää kasvattaa ja tulos on mikä on. Eihän ne reppanat saa edes housujaan ylös.
Kasvattaa saa, pahoinpidellä ei.
Se mitä ennen kutsuttiin kasvatukseksi luokitellaan nykyisin pahoinpitelyksi. Edes jäähylle ei saa lasta enää laittaa koska se on hylkäämiskokemus ja psyykkistä väkivaltaa.
No seuraako siitä mitään positiivista, että lapsi jätetään yksin yrittämään opetella hallitsemaan tunteitaan? Ei kuulosta kasvattamiselta.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Nykyajan lapsia ei saa enää kasvattaa ja tulos on mikä on. Eihän ne reppanat saa edes housujaan ylös.
Kasvattaa saa, pahoinpidellä ei.
Se mitä ennen kutsuttiin kasvatukseksi luokitellaan nykyisin pahoinpitelyksi. Edes jäähylle ei saa lasta enää laittaa koska se on hylkäämiskokemus ja psyykkistä väkivaltaa.
No seuraako siitä mitään positiivista, että lapsi jätetään yksin yrittämään opetella hallitsemaan tunteitaan? Ei kuulosta kasvattamiselta.
No sitten keksitään matalalla koulutuksella sille joku diagnoosi ja leimataan sillä. Negatiiviset asiat eivät johdu kasvatuksesta, ainoastaan positiiviset!
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Nykyajan lapsia ei saa enää kasvattaa ja tulos on mikä on. Eihän ne reppanat saa edes housujaan ylös.
Kasvattaa saa, pahoinpidellä ei.
Se mitä ennen kutsuttiin kasvatukseksi luokitellaan nykyisin pahoinpitelyksi. Edes jäähylle ei saa lasta enää laittaa koska se on hylkäämiskokemus ja psyykkistä väkivaltaa.
No seuraako siitä mitään positiivista, että lapsi jätetään yksin yrittämään opetella hallitsemaan tunteitaan? Ei kuulosta kasvattamiselta.
No sitten keksitään matalalla koulutuksella sille joku diagnoosi ja leimataan sillä. Negatiiviset asiat eivät johdu kasvatuksesta, ainoastaan positiiviset!
Mitähän selität
Tuollaiselle lastenvihaajalle olisi oikein jos muuttaisin yläkertaan.
tv: Aina huutamalla puhuva, säkkipilli ja ripaska harrastaja.
Ps. Kusen keskiveteen ja örisen samalla.
Hyvin pärjään sen ajan kun ne on täällä. Isoimmat on jo muuttanut täältä maalta pois ja nuorinkin asuu exän kanssa. Ei ole sitäkään vähään aikaan näkynyt. Ehkäpä sitten jouluna.
Kestän oikein hyvin sillä lapsiluku jäi yhteen. En jaksaisi olla erotuomarina kotona, sisarukset kun tuppaavat valitettavan usein nahistelemaan keskenänsä.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Nykyajan lapsia ei saa enää kasvattaa ja tulos on mikä on. Eihän ne reppanat saa edes housujaan ylös.
Kasvattaa saa, pahoinpidellä ei.
Se mitä ennen kutsuttiin kasvatukseksi luokitellaan nykyisin pahoinpitelyksi. Edes jäähylle ei saa lasta enää laittaa koska se on hylkäämiskokemus ja psyykkistä väkivaltaa.
No seuraako siitä mitään positiivista, että lapsi jätetään yksin yrittämään opetella hallitsemaan tunteitaan? Ei kuulosta kasvattamiselta.
Tuo tunnekasvatus on yksi pahimmista asioista nykyään. Oletetaan, että lapsen kaikki käytös johtuu jostain "tunteiden hallitsemisesta" ja tätä yritetään sitten korjata "sanoituksella" tai ties millä tunnemittarilla. Ja kun se ei toimi niin lapselle haetaan adhd-diagnoosi, koska kyllähän lapsessa täytyy olla joku vika kun se ei tottele vaikka kuinka sanoittaa...
Jatkuvasti ääressä olevat, ei vaan jaksa edes marketeilla.
Vierailija wrote:
No ihan höpöhöpöä koko aloitus. Pelkkää lapsivihaa. Oletan, että aloittaja inhoaa lapsia ja näkee siksi vain ikävät tilanteet lasten kanssa. Kun lapsi käyttäytyy niin kuin jotkut aikuiset vaatii eli on hiljaa ja kulkee suoraan, ei aloittaja tätä huomaa.
Koska olet nähnyt, kun aikuinen esim. leikkii rallia kaupan ostoskärryillä, törmäilee niillä toisiin asiakkaisiin ja huutaa kuin palosireeni?
Olen kasvattanut neljä lasta likimain yksinhuoltajana, enkä edes muista, että se olisi ollut mitenkään rankkaa, ainakaan päivittäin 😆 Nyt olen jo 6kymppinen, kahden lapsen mummo. Rakastan lapsiani ja lapsenlapsiani, mutta huomaan, että enää en jaksaisi montaa päivää putkeen pienten poikien riekkumista aamusta iltaan. Syysloma takana ja aika pitkälti se näiden pienten kanssa meni, onneksi on vielä huomenna vapaata! Sanoisin, että kun itse elää sitä lapsiperhearkea päivittäin, ei edes huomaa metelin, kisailun ja kinaamisen määrää, se kuuluu asiaan. Mutta kun on jo tottunut rauhallisempaan elämään, on kieltämättä ihanaa, kun vanhemmat hakee lapsoset kotiin ja mummo saa vilkuttaa ikkunasta. Ja odotella taas seuraavaa visiittiä 🥰
Vierailija wrote:
Höpö, höpö. Meillä lapset uskovat ihan puhetta. Ovat jo koululaisia. Kukaan koskaan ei ole valittanut lasteni käytöksestä. Paremmin käyttäytyvät kuin monet aikuiset. Ärsyttää muutenkin yleistys "lapset sitä ja lapset tätä". Lapsia on monenlaisia kuten aikuisiakin.
Onnittelut sinulle jos teillä on niin helpot lapset, että uskovat pelkkää puhetta.
Ehkä jos aloittajan tavoin havaitsee lapset lähinnä negatiivisessa mielessä kuuloaistin kautta niin tuskinpa niitä silloin jaksaakaan. Jos ne on omia niin sinne varmaan mahtuu positiivisiakin tunnetiloja
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Nykyajan lapsia ei saa enää kasvattaa ja tulos on mikä on. Eihän ne reppanat saa edes housujaan ylös.
Kasvattaa saa, pahoinpidellä ei.
Se mitä ennen kutsuttiin kasvatukseksi luokitellaan nykyisin pahoinpitelyksi. Edes jäähylle ei saa lasta enää laittaa koska se on hylkäämiskokemus ja psyykkistä väkivaltaa.
No seuraako siitä mitään positiivista, että lapsi jätetään yksin yrittämään opetella hallitsemaan tunteitaan? Ei kuulosta kasvattamiselta.
Tuo tunnekasvatus on yksi pahimmista asioista nykyään. Oletetaan, että lapsen kaikki käytös johtuu jostain "tunteiden hallitsemisesta" ja tätä yritetään sitten korjata "sanoituksella" tai ties millä tunnemittarilla. Ja kun
Voivoi. Meitä revittiin päästä kun ei toteltu mielivaltaisia sääntöjä. Ihme kun ollaan elossa, niska oli vähällä mennä poikki siinä mielipuolen raivoriehunnassa. Sitten lopulta katsottiin kun vanhempi itkupotkusi lattialla kimeästi kiljuen kuin uhmaikäinen ja itkun aiheet oli samanlaisia. "Mutku mä haluun, mä en halua, mä en kestä, en jaksa, MINÄ haluan nyt, EN HALUA!!!"
Usein kuulee vanhempien kehuvan kuinka lapsi kasvatti heitä. Ihan yhtä hyvältä se kasvatusvastuu ei siitä lapsesta tunnu.
Ihan hyvin kestän. Huonoa käytöstä ja huutamista voi rajata. Sitä eivät kaikki nykyvanhemmat tee. Uusavuttomuutta on monenlaista.