Miten te kestätte lapsianne?

Keskittykää te lapsivihaajat vain omaan elämäänne, niin me perheelliset keskitytään omaamme. :) 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Höpö, höpö. Meillä lapset uskovat ihan puhetta. Ovat jo koululaisia. Kukaan koskaan ei ole valittanut lasteni käytöksestä. Paremmin käyttäytyvät kuin monet aikuiset. Ärsyttää muutenkin yleistys "lapset sitä ja lapset tätä". Lapsia on monenlaisia kuten aikuisiakin.

Onnittelut sinulle jos teillä on niin helpot lapset, että uskovat pelkkää puhetta.

 

Lapset olivat villejä niin kauan kuin heitä hakattiin, ja ristiriitatilanteissa hakkasivat toisiaan kuten vanhemmat heitä. Se oli se malli mikä on normaalia käytöstä. Mutta onneksi sieltä lapsuudenkodista pääsee joskus pois sivistyneempään seuraan. Aikuisena kun ei tarvitse olla enää hakkaajien kanssa tekemisissä ovatkin todella rauhallisia.

Syntymä on kuolemantuomio :(

Ei kukaan pysty hillitsemään sikiämistään.

Lasten kasvattaminen on helppoa. Jos niiden kanssa on hankaluuksia, niin silloin niille kannattaa tehdä tarjous, josta ne eivät voi kieltäytyä. Toimii aina.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

No seuraako siitä mitään positiivista, että lapsi jätetään yksin yrittämään opetella hallitsemaan tunteitaan? Ei kuulosta kasvattamiselta.

Tuo tunnekasvatus on yksi pahimmista asioista nykyään. Oletetaan, että lapsen kaikki käytös johtuu jostain "tunteiden hallitsemisesta" ja tätä yritetään sitten korjata "sanoituksella" tai ties millä tunnemittarilla. Ja kun

Voivoi. Meitä revittiin päästä kun ei toteltu mielivaltaisia sääntöjä. Ihme kun ollaan elossa, niska oli vähällä mennä poikki siinä mielipuolen raivoriehunnassa. Sitten lopulta katsottiin kun vanhempi itkupotkusi lattialla kimeästi kiljuen kuin uhmaikäinen ja itkun aiheet oli samanlaisia. "Mutku mä haluun, mä en halua, mä en kestä, en jaksa, MINÄ haluan nyt, EN HALUA!!!"

Usein kuulee vanhempien kehuvan kuinka lapsi kasvatti heitä. Ihan yhtä hyvältä se kasvatusvastuu ei siitä lapsesta tunnu

Hurjaa. Onko vanhempasi siis sanoneet kasvaneensa lastensaamisen myötä? Itse ymmärrän tuon sanonnan tyyliin niin, että lasten saaminen on iso vastuu joka kasvattaa vanhempaa ihmisenä, ja että lapsen kautta maailmaa nähdessä voi oppia uusia näkökulmia. En silleen, että vanhemmat heittäytyy kakaroiksi ja lapset kirjiamellisesti kasvattaa niitä :D 

Lasten ja eläinten pito kerrostaloasunnoissa pitäisi lailla kieltää.

No ei niitä muiden lapsia samalla tavalla jaksakaan mitä omaa. Muiden lapset riehuu aina kovempaa, ovat äänekkäitä ja kurittomia. Siltä se ainakin tuntuu. Oman lapsen riehumiseen ja huutamiseen saa puuttua ja ympäristö jopa toivoo sitä, meneppä kasvattamaan vieraan lasta…

Vierailija wrote:

Miten jakselet yleensä ap, jos sua häiritsee pienet äänet? Ja valitatko yleensäkin aina?

Ne eivät ole pieniä ääniä.

Eihän kukaan työkavereistaan ole kasvatusvastuussa. Liittyen ekan sivun kommenttiin.

Rappukäytävässä vietetään kuitenkin aika lyhyitä hetkiä ja oven voi perässään sulkea, joten ehkä aloittaja selviää. Tsemppiä elämässä jaksamiseen!