Te joilla on mukava työ ja iloa ja naurua siellä,millä alalla olet?
Alkaa usko loppua työelämään. Terveydenhuollossa töissä, alanvaihto toiveena. Ei tätä enää jaksa.
Onko täällä ketään, jolla on mukava työ? Mukavia työkavereita? Mukava työnantaja? En muista, milloin olisin viimeksi töissä nauranut tai hymyillyt edes.
Kommentit (211)
Liukuhihnalla oli joskus iloa, naurua ja hauskuutta. Toisella samankaltaisella ei sitten niin paljon ollutkaan kuin joskus joku naurun hörähdys.
Kääntäjä, yksinyrittäjä.
Iloa saan siitä, kun teen töitä yksin kotona, eikä tarvitse olla minkäänlaisen työyhteisön kanssa tekemisissä.
Naurua riittää, koska voin katsella kesken työpäivän Tubesta tai Netflixistä huumoriohjelmia silloin kun huvittaa. Toki työt pitää saada valmiiksi ajallaan, mutta muuten ajankäyttöni on täysin vapaata.
Ihan paras ammatti introvertille.
Haudankaivaja, asiakkat ei valita.
Haudankaivaja, asiakkaat ei valita.
Hoitoala. Kiirettä on mutta ei haittaa kun on huipputiimi. Jeesataan toisiamme.
Valitetaan melkein kaikesta (=ymmärretään toisiamme, etsitään yhdessä ratkaisua) ja loputon kiire, mutta kuitenkin enemmän plussaa kuin miinusta.
En päivääkään vaihtaisi pois. :)
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijä sairaalassa. Ihanat potilaat, työkaverit ja tiimi. Työ itsenäistä, joustavaa ja palaute 100% positiivista. Merkityksellistä ja jännittävää työtä.
Millä osastolla työskentelet, somaattisella vai psykiatrisella puolella? Itseä kiinnostaisi, mutta hieman sairaalatyön hierarkkisuus huolettaa ja se arvostettaisiinko kaikissa työryhmissä sosiaalityötä, koska kuitenkin työn lähtökohta on hieman erilainen kuin sairauteen keskittyvässä hoitotyössä.
Vierailija kirjoitti:
Nuorisokodin ohjaaja. Duuni on välillä kyllä melkoista eläintarhan kaitsemista, mutta aivan sairaan ihana, hullu, tärähtänyt työporukka kompensoi. Ja on meidän nuoretkin söpöjä ja ihania, niidenkin kanssa päivittäin nauru raikaa. Tehdään kaikkea yhdessä, joskus vaan löhötään sohvalla ja katotaan yhdessä telkkaria, sit kokataan, käydään salilla, uimassa, kirppareilla, ostoksilla, kahvilassa... Nytkin oon töissä, 4 nuorta yhden nuoren huoneessa kuuntelee rauhassa musaa ja höpöttää keskenään. Mä istun sohvalla selailemassa Vauvaa ja samalla pidän silmällä niiden touhuja.
Työ on itseohjautuvaa, pomot ei todellakaan kyttää perään. Ja pomot on yhtä luovia hulluja kuin me duunarit.
Ei kuulosta tehokkaalta ja tuottavalta työltä. Kuka hullu tuollaisesta maksaa jotain?!
Nykyään olen pienessä insinööritoimistossa. Mutta uskokaa tai älkää, pienen paikkakunnan veroviraston kahvipöydässä oli välillä hulvatonta menoa.
Opetusala, aikuiskoulutus. Kiva tiimi ja mukavat opiskelijat!
Laskuttajana, ihana pomo, ihanat työkaverit, ainoo haittapuoli että osa-aikatyö. Lähdin entisestä kun en kerta kaikkiaan jaksanut enää paskoja päälliköitä, paskoja asiakkaita ja paskoja työkavereita (asiakkaat ja pomot oli tehny heistä sellasia, kaikki ei toki ollut).
KIrjasto! Fiksut ja kivat asiakkaat ja työkaverit, mielekäs työ ja kaiket päivät kirjojen (ja muun kiinnostavan aineiston) ympäröimänä.
Olen siivooja. Jokainen päivä on erilainen ja se on työn yksi hyvä puoli.
Nuorisokodin ei kuulu olla tehokas ja tuottava.
Se on joidenkin koti.
Peruskoulussa aineenopettajana. Joka päivä nuoret on hauskoja ja juttua riittää. Kollegoista suurin osa on hulvattomia. Välillä on todella raskasta, koska osa nuorista ei motivoidu tekemään mitään tai on ongelmissa (kaikista hankalimmat väännöt on kuitenkin joidenkin huoltajien kanssa, huh huh...). Nautin kuitenkin pääosin työstäni.