Ahtisaari taisikin olla hyvä presidentti.Olin väärässä luuloineni.

Oli täysin huomaamaton presidentti, eli ei voi sanoa hyvää eikä pahaa. Ei tosin toiminut minkäänlaisena unilukkarina ja isahahmonakaan. Ainut mitä jäi kuudesta vuodesta käteen oli kuvat laastari otsalla.

Presidenttinä hyvin neutraali ja mieleenpainumaton, todelliset mieleenpainuvat ansionsa teki muualla.

Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan, eikä omassa puolueessaan. Todellakin olisi suomen suunta voinut olla hieman kanssainvälisempi, jos demarit olisivat antaneet hänen jatkaa toisen kauden.

Oli todella hyvä presidentti.

Silloin kun Ahtisaari oli presidenttinä niin politiikkaa hallitsivat pääministerit todella paljon julkisuudessa eikä presidentti ollut hirveän näkyvä toimija. Ei myöskään esim. Halosen aikoina presidentti ollut julkisuudessa mikään kovin näkyvä toimija mielestäni. Ulkopoliittisesti aika oli täysin toisenlaista kuin nykyisin.

Ahtisaaren jotkut yritysyhteydet herättivät muistaakseni hieman närää joissakin kansalaisissa silloin. En muista asiaa tarkemmin.

Vierailija wrote:

Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan, eikä omassa puolueessaan. Todellakin olisi suomen suunta voinut olla hieman kanssainvälisempi, jos demarit olisivat antaneet hänen jatkaa toisen kauden.

Oli todella hyvä presidentti.

Oli todennäköisesti Ahtisaaren onni ettei tullut 2. kaudelle. Pystyi keskittymään näin rauhanvälitykseen ja varmisti itselleen myös Nobelin.

Ahtisaari oli diplomaatti. En mä tiedä oliko presidenttiys varsinaisesti hänen "juttunsa".

Kannattaa muistaa että Ahtisaari tuli presidentiksi 1994 ja Paavo Lipponen aloitti pääministerinä 1995. Lipponen ja Ahtisaari varmasti tulivat hyvin juttuun, mutta Lipponen oli voimakas pääministeri ja Lipponen oli koko ajan julkisuudessa silloin.

Joo, niin kuin täällä on jo sanottu: elämäntyö muualla ja presidenttiys kannattaa hänen kohdallaan erottaa toisistaan.

Elämäntyöstään sovittelijana hän sai Nobelin palkinnon.

Pressana hän oli etäinen, osin näkymätönkin ja ikävästi päällimmäiseksi ajatukseksi jäi hänen ahneus. Tai siltä se ainakin näytti. Eläkevirka ja hillotolppa. 

Ahtisaaren kuolema ei herätä minussa minkäänlaisia tunteita, oli täysin yhdentekevä presidentti, en muista hänen sanoneenkaan mitään mieleenpainuvaa. Ei karismaa.

Hänhän tulikin pressaksi ammattiyhdistysliikkeen masinoimana politiikan ulkopuolisena ehdokkaana, joka oli aika tuntematon suurelle kansalle - ja jäikin sellaiseksi. Kansanomaisuutta yritti olla, kun Ahtisaari käytti sanaa "peijooni" Tuttu jutussa. - Kuka edes tietää tuollaista sanaa? :) Hänen yrityksensä olla kansanomainen oli noin 100 vuotta jäljessä.

Suurelliset hautajaiset ja mediahypetys tuntuu jotenkin jopa kiusalliselta, onko aitoa surua ilmassa, epäilen. Minkään aikakauden vaihtumisen tuntua ei ole ilmassa, Ahtisaaren merkitys oli niin vähäinen suomalaisille.

Oli hyvä presidentti ja demarit teki virheen kun eivät antaneet hänen jatkaa.

Noloa. Suomalaiset inhosivat varsin avoimesti Ahtisaarta hänen presidenttikautenaan. "Reissu-Maraksi" haukuttiin, verorahojen tuhlaajaksi, kun teki ulkomaanmatkoja enemmän kuin Koivisto. Hänen kävelyänsä pilkattiin, hänen lihavuuttaan pilkattiin, hänen tekemisiään pilkattiin.

Mutta sitten, kun sai myöhemmin Nobelin, niin jo muuttui tekopyhän kansan ääni kellossa!

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan, eikä omassa puolueessaan. Todellakin olisi suomen suunta voinut olla hieman kanssainvälisempi, jos demarit olisivat antaneet hänen jatkaa toisen kauden.

Oli todella hyvä presidentti.

Kommarit ja vasemmistodemarit lehdistössä sitä haukku, niin vaikeaa silloin tehdä mitään oikein...

Silloin kun Ahtisaari oli presidentti, Suomi oli nousemassa lamasta kohti parempia aikoja. Ahtisaari ja seurue matkasi ympäri maailmaa vienniedistämisreissuilla. Hän niinkuin kaikki muutkin osallistuivat talkoisiin omalla tavalla, Ahtisaaren aikana työttömyys esimerkiksi puolittui laman huippuvuosien työttömyyslukemista. Ahtisaari lahjoitti omasta palkastaan puolet työttömille, silläkin tavalla näyttäen esimerkkiä.

Wikipedia:

Namibian presidentti Nujoma arvosteli Ahtisaarta melko jyrkästi v. 2001. Hänen mielestään Ahtisaari oli YK:n Namibia-valtuutettuna  toimiessaan ollut kiinnostuneempi oman uransa edistämisestä kuin velvollisuuksistaan Namibiassa, ja länsimaiden toiminnan ensisijaisena motiivina oli ollut niiden omien taloudellisten etujen varmistaminen eteläisessä Afrikassa.

No ei se presidenttinä mikään kummoinen ollut. Ne rauhanvälitykset tapahtui pääasiassa ennen ja jälkeen presidenttiyden. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa että Ahtisaari tuli presidentiksi 1994 ja Paavo Lipponen aloitti pääministerinä 1995. Lipponen ja Ahtisaari varmasti tulivat hyvin juttuun, mutta Lipponen oli voimakas pääministeri ja Lipponen oli koko ajan julkisuudessa silloin.

Lipponen oli tosiaan ns. vahva pääministeri. Kovaääninen, tarvittaessa aggressiivinen ja jopa pelätty tyyppi. Ahtisaari jäi hänen varjoonsa kyllä.

Ahtisaari  on  nostettu  Suomessa  jalustalle  kuolemansa jälkeen,  koska  sai Nobelin rauhanpalkinnon.  Presidenttinä  ollessaan   sai  osakseen   vain  pilkkaa  ja  .ittuilua.

Vierailija kirjoitti:

Noloa. Suomalaiset inhosivat varsin avoimesti Ahtisaarta hänen presidenttikautenaan. "Reissu-Maraksi" haukuttiin, verorahojen tuhlaajaksi, kun teki ulkomaanmatkoja enemmän kuin Koivisto. Hänen kävelyänsä pilkattiin, hänen lihavuuttaan pilkattiin, hänen tekemisiään pilkattiin.

 

Mutta sitten, kun sai myöhemmin Nobelin, niin jo muuttui tekopyhän kansan ääni kellossa!

Juurikin tämä. Ei todellakaan ollut aikanaan suosittu tai arvostettu. 

Monesti unohtuu että Ahtisaari oili yksi isoista EU-jäsenyyden ajajista ja hänen aikanaan Suomi otti viimein kurssin kunnolla länteen.

Vierailija kirjoitti:

No ei se presidenttinä mikään kummoinen ollut. Ne rauhanvälitykset tapahtui pääasiassa ennen ja jälkeen presidenttiyden. 

No presidentillä on ne omat velvollisuutensa joten ei siinä presidenttiyden aikana ehdi rauhanvälitykseen keskittyä.

Koivistohan oli vielä lopulta KJekkosen ajan presidentti ja YYA-mies joka suhtautui itään hyvin varovaisesti. Ahtisaari oli ensimmäinen oikeasti länsiuuntautunut presidentti jolla ei ollut idänsuhteiden taakkaa hartioillaan. Siksikin hän herätti epäilyksiä siinä vanhassa vallassa joka ei katsonut häntä niin hyvällä vaan piti häntä "ulkopuolisena".