Miksi kotiäitiys on monen mielestä yhtä kuin..

- se, että äiti hoitaa omia lapsiaan ei ole mikään amerikkalainen keksintö :D

Ei, mutta nimenomaan 1950-luvun Amerikassa ihannoitiin mallia, jossa mies käy töissä ansaitsemassa rahaa ja nainen keskittyy kodinhoitoon ja lapsiin, kotona.

- Jos lapsi on kotona esimerkiksi 2-vuotiaaksi, hän ehtii olla vuosikausia päiväkotiputkessa. Hän ehtii nähdä sekä isänsä että äitinsä työssäkäyvinä ihmisiän oikein hyvin. Jos ihminen on töissä 40 vuotta, ja siitä ajasta hän on 20 vuotta lapsiensa huoltaja, niin siinä ei pari kotivuotta paina yhtään missään sen suhteen, millaisen mallin hän lapsilleen elämästä antaa.

Jaa, tässä puhuttiinkin perhevapaista?! Eihän perhevapaalla oleva ole mikään "kotiäiti" sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan hän on hoitovapaalla. Mutta siis MIKSI puhutaan äideistä? Ne hoitovapaat voi ihan yhtä hyvin jakaa miehen kanssa. Eikö lapselle olisi ihan hyvä nähdä myös miehen hoitavan jälkeläisiään? Tekisi hyvää isä-lapsi -suhteellekin.

Ja itse asiassa kukaan ei halveksi sitä, että hoitaa alle 3-vuotiasta kotona, sehän on ihan normaalia. Joten liittyvätkö nämä perhevapaat ollenkaan tähän ketjuun?

- Monille naisille omien lasten kanssa oleminen on elämän suurin ilo ja nautinto. Eivät he tunne itseään alistetuiksi vanhanaikaisiksi naisiksi, vaan etuoikeutetuiksi ja rakastetuiksi.

Jaa, no eikös sitten ole tavattoman epäreilua, etteivät miehet pääse kokemaan samaa iloa ja nautintoa, vaan joutuvat olemaan aina töissä ja erossa rakkaista lapsistaan? Vai riittääkö tosiaan se lyhyt isyysloma ja isäkuukausi siihen, että lapsen kanssa vietetty aika on "kuitattu"?

Ja vaikka lapsen kanssa vietetty aika olisikin parasta elämässä, niin tuntuu vähän oudolta, että se sitten sulkisi kaiken muun pois. Ainakin itse olen saanut molemmat - minulla on työni, jota teen, ja minulla on yhteinen aika lapseni kanssa, jota hoidamme miehen kanssa yhdessä. Lapsi on päiväkodissa osa-aikaisesti - ja pääasiassa siksi, että saisi lapsikontakteja.

minun kotiäidin kotona hoidetut lapset ovat nähneet minun tekevän työtäkin. Ei kaiken työn tarvitse olla kodin ulkopuolista työtä. Lapset ovat nähneet kun minulle tulee asiakkaita kotiin(teen välillä pientä hoitoalan yritystoimintaa). Lapset ovat myös nähneet minut maatilan töissä, hoitamassa eläimiä ja ajamassa koneita.

Kuinka monen työssäkäyvän vanhemman lapset ihan oikiasti ovat nähneet mitä vanhemmat tekevät työkseen. En usko että moneenkaan työpaikkaan voi viedä lapsia mukana. Lapsilla on vain se käsitys että vanhemmilla on kamala kiire jonnekkin kivaan pois lasten luota. Ei lapsi ymmärrä mitä työ on

Sinä saat toki itse määritellä itsesi miten vaan. Mutta et kuitenkaan ole "kotiäiti" siinä mielessä, miten kyseinen sana yleisesti ymmärretään. Se ei siis tarkoita kotona ansiotyötään tekevää naista. Itsekin teen töitäni pääasiassa kotona, enkä suinkaan miellä itseäni miksikään "kotiäidiksi".

Mihin muuten perustat käsityksen, että lapsi kokisi vanhemman kiirehtivät "jonnekin kivaan" lähtiessään töihin?

Ei huvita mennä töihin (vakipaikka odottaa), joten käytän hyväkseni tämän tilaisuuden lomailla.

Eikös tuollainen ole juuri kaikkien kannalta win-win tilanne??



Kyllä työelämässä ehtii olla. Itsekin tein lapset nuorena, opiskelen tässä ohella, ja lähempänä kolmeakymppiä tarkoitus mennä töihin.. Fakta kuitenkin on, että nuorena ne lapset kuuluu tehdä. Nuorena myös jaksaa paremmin. Näin ei myöskään tule harrastettua sitä "puolivillaista" työntekoa, niinkuin moni työssäkäyvä pienten lasten äiti. (esim. Esikoinen hankitaan 28veenä, kotona 1,5v, sitten töihin pariksi vuodeksi, diitä äitiyslomalla toisesta lapsesta, taas olet 1,5v pois työelämästä, sitten koitat palata..) Tuollainen tuntuis niin stressaavalta. Mieluummin odotan, että nuorinkin on jo koulussa.

Eikös tuollainen ole juuri kaikkien kannalta win-win tilanne?? Kyllä työelämässä ehtii olla. Itsekin tein lapset nuorena, opiskelen tässä ohella, ja lähempänä kolmeakymppiä tarkoitus mennä töihin.. Fakta kuitenkin on, että nuorena ne lapset kuuluu tehdä. Nuorena myös jaksaa paremmin. Näin ei myöskään tule harrastettua sitä "puolivillaista" työntekoa, niinkuin moni työssäkäyvä pienten lasten äiti. (esim. Esikoinen hankitaan 28veenä, kotona 1,5v, sitten töihin pariksi vuodeksi, diitä äitiyslomalla toisesta lapsesta, taas olet 1,5v pois työelämästä, sitten koitat palata..) Tuollainen tuntuis niin stressaavalta. Mieluummin odotan, että nuorinkin on jo koulussa.

Minä tein ekan lapseni nuorena, hänelle palkkasin hoitajan kotiin ja sen jälkeen olin töissä viisi vuotta, sitten tein kaksi lasta putkeen ja olin kotihoidontuella vuoden, mies oli vuoden myös. Kolmannen satsin sain alle nelikymppisenä ja silloin olin putkeen pois neljä vuotta, nostin tilalleni nuoren miehen joka olikin pätevä sijainen. Mies oli siihen asti kotihoidontuella kotona kun nuorempi täytti kolme. Yhteensä olen siis ollut kotihoidontuella noista viidestä lapsesta 1v 10kk joten ei se nyt niin paljon ole 26 vuoden työurasta.

yksinkertaisuus/laiskuus tai ettei kykene muuhun?

Kotiäitiys on jotenkin niin yksipuolinen ratkaisu. Pienellä ajattelutyölläja vähäisellä mielikvuituksella keksisi myös muutamia muita järjestelyjä, joissa lapsi saisi kasvaa kotona rauhassa. Kotiäitiys on jotenkin niin 1950-luvun Amerikkaa... Eli yksinkertaisuutta, jos ei keksi mitään modernimpaa. Laiskuutta, jos ei viitsi edes miettiä muita vaihtoehtoja.

Uskon että moni valitsee kotiäitiyden koska se on arvokas lahja lapselle eikä siksi ettei muuhun kykene.

Mielipiteitä?

Minusta paljon arvokkaampi lahja lapselle olisi vanhemmuuden ja lastenhoidon tasa-arvoinen jakaminen. Esimerkiksi niin, että se kotiäiti olisikin kotiäitiyden sijaan osa-aikaisesti töissä tai opiskelija, ja myös lasten isä vähentäisi työn tekoa ja hoitaisi lapsiaan myös kotona. Näin molemmat saisivat olla paljon lasten kanssa, mutta ennen muuta lapset saisivat olla kummankin vanhemman kanssa ja näkisivät tasa-arvoisen tavan elää perheenä. Lapsille olisi luonteva ajatus, että sekä äiti että isä tekevät töitä tai opiskelevat kodin ulkopuolella, mutta että myös molemmat vanhemmat hoitavat kotia ja lapsia. Pölyisten, vanhanaikaisten roolimallien sijaan he saisivat ihan toisenlaiset eväät elämään.

- se, että äiti hoitaa omia lapsiaan ei ole mikään amerikkalainen keksintö :D

- Jos lapsi on kotona esimerkiksi 2-vuotiaaksi, hän ehtii olla vuosikausia päiväkotiputkessa. Hän ehtii nähdä sekä isänsä että äitinsä työssäkäyvinä ihmisiän oikein hyvin. Jos ihminen on töissä 40 vuotta, ja siitä ajasta hän on 20 vuotta lapsiensa huoltaja, niin siinä ei pari kotivuotta paina yhtään missään sen suhteen, millaisen mallin hän lapsilleen elämästä antaa.

- Monille naisille omien lasten kanssa oleminen on elämän suurin ilo ja nautinto. Eivät he tunne itseään alistetuiksi vanhanaikaisiksi naisiksi, vaan etuoikeutetuiksi ja rakastetuiksi.

minun kotiäidin kotona hoidetut lapset ovat nähneet minun tekevän työtäkin. Ei kaiken työn tarvitse olla kodin ulkopuolista työtä. Lapset ovat nähneet kun minulle tulee asiakkaita kotiin(teen välillä pientä hoitoalan yritystoimintaa). Lapset ovat myös nähneet minut maatilan töissä, hoitamassa eläimiä ja ajamassa koneita.

Kuinka monen työssäkäyvän vanhemman lapset ihan oikiasti ovat nähneet mitä vanhemmat tekevät työkseen. En usko että moneenkaan työpaikkaan voi viedä lapsia mukana. Lapsilla on vain se käsitys että vanhemmilla on kamala kiire jonnekkin kivaan pois lasten luota. Ei lapsi ymmärrä mitä työ on

Näillä palstoilla täydellistä elämää yrittävät mammat jakelevat neuvojaan. Jokainen meistä rakentaa oman näköistään elämää ja erilaisuus on rikkautta. Mutta totta on se, että kaksi vuotta kotosalla ei ole yhtään mitään ajatellen koko elämää. Antaa kaikkien kukkien kukkia :)