Tuli tuosta työpaikan mieskarkki keskustelusta muistoja mieleen

En nyt voi sanoa olevani mieskarkki, mutta ihan normaali ja urheilullisen vartalon omaava.

Olin nuorena miehenä opiskeluaikana säännöllisesti tekemässä keikkaa mielisairaalassa. Olin hankkinut mielisairaanhoitajan paperit, mutta se ei lyönyt leiville, niin opiskelin toista ammattia.

Olin osaston ainoa mieshoitaja, joka oli hieman outoa, kun psykiatrisella puolella miehiä on hoitajina normaalia enemmän. Sairaalassa oli pieni kanttiini, joka oli auki parina päivänä viikossa muutaman tunnin. Hoitajat kukin vuorollaan olivat hoitamassa kanttiini. Omalla kanttiinivuorollani hieman ihmettelin, kun kaikki hoitajatkin kävivät asioimassa, vaikka se oli lähinnä asiakkaille tarkoitettu.

Normaali rutiini oli, että vuoron päätyttyä toinen hoitaja tulee laskemaan kassan ja auttamaan siivoamisessa. Kanttiini mentyä kiinni, osastolta tulikin keski-ikäinen hoitaja. Hän naureskeli hieman tullessaan ja minä sitä ääneen ihmettelin. Kysyi sitten, olinko ihan sokea? Kertoi, että osastolla oli ollut varsinainen kissatappelu kuka saa käydä kanttiinissa ja missä järjestyksessä.

Saatiin kassa laskettua ja paikat siivottua. Tämän jälkeen hän katsoi silmiin ja totesi, että nyt on hänen vuoro. Samalla nosti helmaa ja riisui pikkuhousut pois. Harmitteli, ettei ukko ollut suostunut pillua nuolemaan sitten seurusteluaikojen. Minua ei tarvinnut kahta kertaa pyytää ja painuin haaroväliin ja upotin kasvoni tummaan karvakolmioon. Kauan ei tarvinnut kielihoitoa ja imuttelua antaa, kun reidet jo tärisivät ja voimistuva voihke täytti kanttiinin. Kolme varttia olimme toistemme kimpussa ja en pysynyt laskuissa kuinka monesti hän sai. Itse laukesin kahteen kertaan. Pakko oli käydä taukotilojen kautta siistiytymässä, ennen osastolle menoa.

Olisihan se pitänyt arvata, että naiset puhuvat keskenään. Seuraavalla viikolla yksi hoitajista tuli vartin myöhässä töihin ja valitti, että auto oli jättänyt tielle. Se oli kuulemma vajaan kilometrin päässä tien sivussa. Itse opiskelin tekniikan alaa ja hän pyysi, voisinko sitä vähän vilkaista. Käveltiin sitten ruokatunnilla autolle, joka olikin ajettu pienelle metsätielle pois näkyvistä. Kyseessä oli vanha kunnon Hiace ja autolle päästyä hän totesi, ettei autossa mitään vikaa ole. Avasi takaluukun ja siellä oli patja. Tönäisi minut patjalle ja sanoi, että nyt nuolet ja panet mua samalla lailla, kuin y:tä kanttiinissa.

Hieman kyllä hävetti, kun ajettiin tunnin päästä parkkipaikalle ja kahvihuoneessa hän kailotti, että hyvin on poika kouluja käynyt, kun saatiin homma hoidettua.

Reilu vuoden aikana tuli sitten puuhasteltua kahta lukuunottamatta kaikkien osaston hoitajien kanssa.