Lue keskustelun säännöt.
Iäkkäämpien äitien kauhistelijoille: vanhemmuus on muutakin kuin biologiaa
18.10.2023 |
Heille jotka kauhistelevat ns. iäkkäämpiä vanhempia ja paasaavat miten lapset pitäisi tehdä nuorena, ymmärrättekö että vanhemmuutta suunnitellessa ei voi tuijottaa pelkkää biologiaa? Vanhemmuuden oikea aika on eri ihmisillä eri iässä. Ei ole vastuullista ryhtyä parikymppisenä puskemaan lapsia ellei se syystä tai toisesta tunnu sillon oikea-aikaiselta eikä pysty lapselle tarjoamaan tasapainoista elämää. Suorastaan itsekästä on siinä vaiheessa lähteä tuomaan uutta ihmistä tähän maailmaan. Sanoi biologia mitä sanoi niin vanhemmuudessa on huomioitava paljon laajemmin muitakin asioita. Sinulle oikea aika tulla vanhemmaksi voi olla täysin väärä aika jollekin toiselle.
Kommentit (76)
Miksi nämä mummoäidit keskittyvät aina haukkumaan nuoria äitejä puheenvuoroissaan? Etkö olisi ap voinut kirjoittaa asiasta puoleettomasti, solvaamatta minkään ikäisiä äitejä? Aina pitää rakentaa se vastakkainasettelu, mista aiheutuu vain pahaa mieltä kaikille. Vaikea ottaa vakavasti näin vihamielisiä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Muiden elämän kritisointi on helppoa, jos itse ei ole kärsinyt esim lapsettomuudesra. On iso joukko meitä, jotka eivät ole voineet valita milloin lapsia saadaan, jos ylipäätään saadaan olenkaan.
Yllätävän syvällä on myös asenteet siitä, millaista elämän pitäisi olla missäkin iässä. Nin kuin nro 32 kirjoitti niin elämässä voi tapahtua monenlaista enkä minäkään ymmärrä miksi elämä pitäisi niiden kamalimpien uhkakuvien varaan rakentaa.
Onkin aivan eri asia se, että elämässä tapahtuu ja otetaan vastaan, mitä saadaan kuin se, että oikein suunnittelemalla suunnitellaan ITSELLE mahdollisimman kiva elämä, kuten se, että yli nelikymppiseksi tehdään kaikkea kivaa, mitä itse halutaan ja sitten marssitaan lääkärille haluamaan lapsi.
Olen tällaisen äidin lapsi, olen nyt itse 42 v ja äitini on 88 v. Voin sanoa, että tämä on aidosti tosi raskasta
Kammottavaa kuinka joidenkin ajatuksenjuoksu on niin siellä omassa navassa etteivät käsitä, että maailmassa vallitsee muitakin totuuksia kuin se oma itsekeskeinen yhden ihmisen minäminäminäfakta!
Joku on saattanut haluta lasta koko ikänsä. Mennyt sitä kohden muiden vaatimuksia noudattaen ja lopulta huomaa olevansa yli 40 vuotias, joten on ajateltava vihdoin itseään ja tehtävä, kuten toivoo, vaikka se ei ole se ensimmäinen vaihtoehto!
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Itsekästä on vanhemmalta tehdä lapsensa "vanhemmalla iällä". Itse olisin toivonut, että vanhempani olisivat olleet nuorempia, kuten kaikkien kaveripiirissäni. Olisi voinut tehdä jotain kivaa yhdessä myös aikuisuuden kynnyksellä...
Eli miettikää myös lapsen näkökulmaa!
Mä 63v teen vaikka mitä lapseni 21v kanssa edelleenkin, samoin isänsä. Reissataan, shoppaillaan, laitetaan ruokaa kun tulee kotiin, nyt kutsui isänsä Goldplayn keikalle kanssaan jne. Viestitellään lähes päivittäin.
Ei mulla ole vielä molemmat jalat haudassa, itseasiassa asun osan vuotta ulkomailla ja tytär tulee tännekin ihan mielellään yksin tai kaverin kanssa.
Kyllä. Silti sinäkään et voi biologialle mitään. Lapsesi tulee 50+ vuotiaana menettämään äitinsä, eli todennäköisesti vuosissa, jossa hänellä it
No mutta ajattele jos olisit syntynyt 15v aiemmin! Sitten olisit vastuussa iäkkään äitisi asioista kun itsekin alkaisit jo olla vanha ja raihnainen! Eikö olisi vielä raskaampaa? Ei vanhempien iällä ole väliä. Pääasia, että aidosti haluaa lapsen, ja että on myös riittävän kypsä henkisesti, ja talous riittävän hyvin tasapainossa, että pystyy myös huolehtimaan siitä lapsesta. Jos lapsia on useampia, jakautuu se hoitovastuukin iäkkäistä vanhemmista useammalle sitten aikanaan. Eikä kukaan päiviensä määrää tiedä. Se ikääntyvä äiti/isä voi elää pitkään terveenä ja toimintakykyisenä, ja sitten kuolla äkillisesti. Tai mennä niin huonoon kuntoon, että päätyy hoiva-asumisen piiriin. Ihmiset ikääntyvät siinämäärin eri tahtiin, että joku tarvitsee apua jo 60v iässä, ja joku toinen taas asuu ja elää itsenäisesti lähes 100-vuotiaana. Se ikä, että oikeasti on riippuvainen muiden avusta suuremmissa määrin, on useimmilla lopultakin aika lyhyt.
Vierailija wrote:
Miksi nämä mummoäidit keskittyvät aina haukkumaan nuoria äitejä puheenvuoroissaan? Etkö olisi ap voinut kirjoittaa asiasta puoleettomasti, solvaamatta minkään ikäisiä äitejä? Aina pitää rakentaa se vastakkainasettelu, mista aiheutuu vain pahaa mieltä kaikille. Vaikea ottaa vakavasti näin vihamielisiä ihmisiä.
Häh? Niinhän ap juuri teki! Ei hän minun nähdäkseni millään tavalla kritisoi nuorempia äitejä. Minkä kohdan aloituksessa sinä tulkitset nuorten äitien solvaamiseksi?
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Itsekästä on vanhemmalta tehdä lapsensa "vanhemmalla iällä". Itse olisin toivonut, että vanhempani olisivat olleet nuorempia, kuten kaikkien kaveripiirissäni. Olisi voinut tehdä jotain kivaa yhdessä myös aikuisuuden kynnyksellä...
Eli miettikää myös lapsen näkökulmaa!
Mä 63v teen vaikka mitä lapseni 21v kanssa edelleenkin, samoin isänsä. Reissataan, shoppaillaan, laitetaan ruokaa kun tulee kotiin, nyt kutsui isänsä Goldplayn keikalle kanssaan jne. Viestitellään lähes päivittäin.
Ei mulla ole vielä molemmat jalat haudassa, itseasiassa asun osan vuotta ulkomailla ja tytär tulee tännekin ihan mielellään yksin tai kaverin kanssa.
Kyllä. Silti sinäkään et voi biologialle mitään. Lapsesi tulee 50+ vuotiaana menettämään äitinsä, eli todennäköisesti vuosissa, jossa hänellä it
Ja pointtisi oli?
Mä menetin äitini 34v:nä vaikka hän oli nuori kun sai minut. Ja isäni 40v:nä.
Ei mitenkään traumaattista vaikka heiltä jäi kuopus ja lasteni lapset näkemättä.
Kuopus on aikuinen nainen jolla on sisarukset perheineen, minua nuorempi isänsä ja laaja ystäväpiiri tukena kun mun aikani tulee. Tänään tai 40v kuluttua....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Itsekästä on vanhemmalta tehdä lapsensa "vanhemmalla iällä". Itse olisin toivonut, että vanhempani olisivat olleet nuorempia, kuten kaikkien kaveripiirissäni. Olisi voinut tehdä jotain kivaa yhdessä myös aikuisuuden kynnyksellä...
Eli miettikää myös lapsen näkökulmaa!
Mä 63v teen vaikka mitä lapseni 21v kanssa edelleenkin, samoin isänsä. Reissataan, shoppaillaan, laitetaan ruokaa kun tulee kotiin, nyt kutsui isänsä Goldplayn keikalle kanssaan jne. Viestitellään lähes päivittäin.
Ei mulla ole vielä molemmat jalat haudassa, itseasiassa asun osan vuotta ulkomailla ja tytär tulee tännekin ihan mielellään yksin tai kaverin kanssa.
Kyllä. Silti sinäkään et voi biologialle mitään. Lapsesi tulee 50+ vuotiaana menettämään äitinsä, el
Siis mikä tämä logiikka on? Jos olisi syntynyt 15 v aikaisemmin, olisi vanhempi ja raihnaisempi hoitamaan vanhempansa asioita kuin 15 v myöhemmin syntynyt?
Minä siis todellakin olen nyt 42 vuotiaana vastuussa 88 vuotiaan äitini, jolla selvästi on jo ainakin alkanut, ellei pahempikin muistisairaus, hän kun peittelee asioita. Kyllä todellakin toivon, että olisin 15 v nuorempi, jotta jaksaisin tätä rumbaa paremmin.
Nyt on kyse siitä, että äitini on koko ikäni kerskunut sillä, että hän ei mennyt muiden mukana, eli perustamaan perhettä ja lapsia nuorena, vaan hän on kiertänyt maailmaa, tehnyt töitä ulkomailla, mitä kaikkea ja "sitten tuli aika asettua aloilleen ja saada lapsi". Hän on myös kertonut hoidoistaan, eli mitenkään luomuna en tupsahtanut oikeaan aikaan.
Enhän minä voi sanoa tietenkään, miten kenen pitäisi elämänsä elää, mutta myönnän, että huonona päivänä ajattelen, että olisi jättänyt sitten tämän viimeisenkin kokemuksen kokematta, mutta pitihän sekin sulka hattuun saada ja kokemus koettua.
Oletko ainoa lapsi? Jos on sisaruksia, on varmasti helpompaa. Logiikka siinä, että olisi vielä rankempaa, jos olisit syntynyt nuorelle äidille on se, että jos saa lapsen 20 vuotiaana, ja tarvitsee apua vaikka 85 vuotiaana, niin se lapsikin on silloin jo 65 vuotias, eikä välttämättä kauhean hyvässä kunnossa enää itsekään. Mutta tosiaan jokaisen tilanne on eri, ja kaikki riippuu monesta asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaveri joka on kiertänyt maailmaa, tehnyt töitä todella paljon, mutta aina haaveillut perheestä ja lapsista. Hänestä joku saattaa ajatella, että onpa mennyt oma napa edellä ja nyt sitten itkee lasten perään yli 40 vuotiaana. Hänellä oli 2 pitkää suhdetta, joissa miehet siirsivät lasten hankintaa tuonnemmas jatkuvasti. Toinen miehistä kuoli. Toinen ei voinut saada lapsia, kun sen aika tuli. Ei suostunut muiden sukusolujen käyttöön. Sitten kaveri löysi miehen, jonka kanssa suunnittelivat perhettä, mutta mies oli törkeä petturi. Ei näistä monikaan tiedä. Tiedetään vaan kuinka kaverilla on rahaa ja koulutusta. Kateellisen keksii kaikenlaista ilkeätä.
Kaikkea ei voi saada, mutta kaikilla on lopulta oikeus ajatella omaakin parasta, jos siitä ei ole haittaa lapselle.
Siis jos sinä olisit syntynyt 15-vuotta aikaisemmin, niin sinä hoitaisit 88-vuotiaan äitisi asioita nyt 57-vuotiaana, et suinkaan nuorempana ja parempikuntoisena, vaan paljon vanhempana. Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäpuolen äiti oli 20v kun sai hänet ja veljensä. Nyt koko poppoo kuoli parin vuoden sisällä muutamia vuosia sitten. Isäpuolen äiti oli yli 90v kuollessaan ja poikansa vähän alle ja vähän yli 70v, toinen kuoli syöpään ja toinen sydäriin. Nämä 70v lapset oli itse jo sen verran iäkkäitä etteivät oikein jaksaneet hoitaa 90v äitinsä asioita.
Kerskuillut.... kuulostaa keksityltä tarinalta. Tässä voi olla taustalla joku jonka lisääntymisestä joku on katkera.
Hei, koita relata. Et tiedä kaikkea mikä on taustalla. Moni haluaa tuoda esiin asipiden hyvät puolet mieluummin kuin ne ikävät kokemukset. Tarinasi "äidin" kohdalla on kuitenkin onnellinen loppu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luulen, että ne on vähän heikkolahjaisia ihmisiä, jotka arvottavat vanhemmuuden vanhempien iän mukaan.
Vierailija wrote:
Siis jos sinä olisit syntynyt 15-vuotta aikaisemmin, niin sinä hoitaisit 88-vuotiaan äitisi asioita nyt 57-vuotiaana, et suinkaan nuorempana ja parempikuntoisena, vaan paljon vanhempana. Ohis
Niinpä. Siis olisi oma lapsi jo omillaan, töissä tuskin olisi enää ihan samaa ruuhkaa kuin 40+ vuosina ja tosiaan, itse voisi kumminkin olla ihan ok kunnossa, elämänkokemusta enemmän, jne.
En siis ole tuon kirjoittaja, mutta kyllä mulla nyt, 59 v, on ihan eri tilanne hoitaa vanhempiani kuin olisi ollut 15 v sitten. Olisi ollut kauhistuttava ajatus niissä ruuhkissa vielä ottaa vanhempienkin asiat omalle pöydälle, päinvastoin, heistä oli minulle niinä vuosina korvaamaton apu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
On lapseliista sekoittaa se Venäjä joka asiaan, tai peräti sairasta. Venäjällä tämän kanssa mitään tekemistä. Hohhoijaa. Se vasta vihanlietsontaa on.
Se koirä älähtää, johon kalikka kalahtaa :)
Tosissaan täällä kirjoittavat: relatkaa, trolli tekee täällä työtään.
Vierailija wrote:
Kerskuillut.... kuulostaa keksityltä tarinalta. Tässä voi olla taustalla joku jonka lisääntymisestä joku on katkera.
Hei, koita relata. Et tiedä kaikkea mikä on taustalla. Moni haluaa tuoda esiin asipiden hyvät puolet mieluummin kuin ne ikävät kokemukset. Tarinasi "äidin" kohdalla on kuitenkin onnellinen loppu...
Niin, keksityltä tosiaan ne toisten ajatukset ja ongelmat usein tuntuvat. Tuskin kuitenkaan äidilläni sen onnellisempi loppu on kuin muillakaan, ketkä käyvät yhdeksääkymppiä ja saavat muistisairauden. Sehän se tässä ahdistaakin.
Katkeruutta myönnän kyllä tuntevani ajoittain, se on totta. Ja äidin puheet, joita vieläkin toistaa, kerskailulta. Jotenkin tuntuu, että se sävy jutuissa onkin tullut vanhemmiten terävämmäksi ja kerskuvammaksi. Voi vaikuttaa siihen sairauskin, en tiedä tai tai osaa sanoa.
Olen ainut lapsi, joten sisaruksia ei ole auttamassa.
Lapset kuuluu tehdä ajallan, niin että siitä maailmasta jossa lapset kasvaa ja elää, vielä itsekin jtn tajua.
Mun äiti sai mut 42- vuotiaana, tuohon olisi mahtunut jo yksi sukupolvi välion. Oli maalta, kouluttamaton ja työhaluton, kotirouvaksi halusi. Siihen synnyin minä. Kolulussa, oltiin jo muutettu kaupunkiin, minua kiusattiin vanhasta äidistä ja siitä että aina oli kotona. Ja käsitys kasvatuksesta oli äitiniäidin peruja sieltä 1890- luvulta maslaiskylästä.
Kirkossa olisi pitänyt käydä lähiössä asuessamme, rukoiu oli tärkeää muulloinkin. Ja kaikenlainen kotitaluoskulttuuri jolla minulle ei ollut mitään käytyöä. Tuo suuri sukupolvikuilu on virhe.
Vierailija wrote:
Lapset kuuluu tehdä ajallan, niin että siitä maailmasta jossa lapset kasvaa ja elää, vielä itsekin jtn tajua.
Mun äiti sai mut 42- vuotiaana, tuohon olisi mahtunut jo yksi sukupolvi välion. Oli maalta, kouluttamaton ja työhaluton, kotirouvaksi halusi. Siihen synnyin minä. Kolulussa, oltiin jo muutettu kaupunkiin, minua kiusattiin vanhasta äidistä ja siitä että aina oli kotona. Ja käsitys kasvatuksesta oli äitiniäidin peruja sieltä 1890- luvulta maslaiskylästä.
Kirkossa olisi pitänyt käydä lähiössä asuessamme, rukoiu oli tärkeää muulloinkin. Ja kaikenlainen kotitaluoskulttuuri jolla minulle ei ollut mitään käytyöä. Tuo suuri sukupolvikuilu on virhe.
Luuletko tosiaan oman kokemuksesi perusteella että kaikilla on samoin, ja sen vuoksi yleistät että lapset on tehtävä nuorena? Vähän veikkaan, että äitisi olisi ollut ihan samanlainen, vaikka olisikin sinut nuorempana saanut. Enemmän se oma katsontakanta on omasta persoonallisuudesta kiinni kuin iästä.
Hirmuisen helpolla on ihminen elämässä päässyt, jos isoin trauman aihe on äidin ikä.
Olen asiani hoitanut niin ettei minun hoitaminen kaadu lapsen niskaan, jos sellaisen saan. Rahaa on ostaa palvelu omaa hoitoani varten. Asunnon voi vaikka myydä ja siirtyä palveluasuntoon itse. Lapsi saa oman asunnon, heti kun sen aika koittaa. Ennakkoperintönä maksan kuluja. Eiköhän me selvitä. On nuorta sukuakin, jotka ovat valmiita auttamaan. Maksan siitäkin avusta.
Kaikkea ei voi saada, kuten itse haluaa, mutta mulla on mahdollisuus ollut käydä töissä haaveillessa omasta lapsesta. Rahaa on säästynyt, kun ei ole jäänyt laskereille lepäämään. Pyrin parhaani mukaan järjestämään asiani niin ettei lapsi minusta kärsi koskaan.
Äitini oli 35-vuotias, kun minä synnyin. Siihen aikaan minulla oli vanha äiti. Nyt olen 50-vuotias, äiti elää edelleen ja on hyvässä kunnossa. Monen ikätoverini paljon nuoremmat äidit ovat kuolleet jo monta vuotta sitten.
Omat lapseni ovat teini-iässä. Jaksaisin hoitaa kyllä vielä pieniäkin. Juoksen mm. maratoneja, hiihdän, pyöräilen, uin, olen hyvässä fyysisessä kunnossa. Suvussani on monessa polvessa eletty yli 90-vuotiaiksi.
Ihmiset vanhenevat eri tahtiin.
Eniten huostaan otetaan kuitenkin juuri nuorien vanhempien lapsia. Se 4-vuotiaan murhatun ja kidutetun lapsen äiti oli saanut hänet 17-vuotiaana.