Lue keskustelun säännöt.
Olen koko ikäni yrittänyt salata omituisuuteni enkä jaksa enää. Miten uskaltaisin vaan olla oma itseni, jos edes tiedän enää kuka se on?
18.10.2023 |
Tuntuu, että olen aina joko ihan liian paljon tai sitten minussa on musta aukko siinä, missä pitäisi olla jotain. Kaikkea on väärässä paikassa väärän verran. Tykkään vääristä jutuista, vaatemakuni on omituinen enkä osaa sitäkään toteuttaa kunnolla ja en yhtään ihmettelisi vaikka haisisinkin omituiselta.
En muista aikaa, jolloin en olisi tiennyt että Pärjätäkseen on oltava tietynlainen. Ja että se on jotain ihan muuta kuin mitä minä olen. Olen oppinut sen niin pienenä, että alitajuisesti uskon koko henkiinjäämisen olevan kiinni siitä, että olen oikeanlainen, koska muuten ei saa hyväksyntää, rakkautta, hoivaa. Olen siis teeskennellyt koko elämäni.
Alkuun olin vaativalla persoonallisuudella varustettu suorittaja. Kuten tarinaan kuuluu, kehitin ensin mt-ongelmia ja sen jälkeen liudan kiehtovia somaattisia sairauksia, koska en vaan kestä elää näin mutta en muutakaan osaa.
Olen terapiassakin käynyt säädetyt 3 vuotta mutta ei se auttanut mitään; esitin sielläkin, suorittaja suoritti paranemistaan ja terapiaa. Terapeutilla kun oli kiusallinen tapa säpsähdellä näkyvästi aina kun vilautin jotain vähän todellisempaa itsestäni.
Nykyään olen työkkärin listoilla tosiasiassa työkyvyttömänä työnhakijana. Kynnys olla oma itsensä on entistä suurempi ja pelottaa entistä enemmän, koska byrokratian hampaissa jauhautuminen jos mikä saa ihmisen ymmärtämään, että ole tietynlainen ja ole mieliksi TAI MUUTEN.
Neuvoja, kokemuksia?
Kommentit (30)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saat olla juuri sellainen kuin olet. Yhtä arvokkaita olemme kaikki ihmiset.
Mielestäni tiedät hyvin minkälainen olet. Nyt vain pienin askelin ryhdyt olemaan oma itsesi.
Jokaisella meistä on ne muiden mielestä omituiset jutut ja tavat.
Tsemppiä, ihania juttuja kirjoitit mistä haaveilet.
Tee ne todeksi elämässäsi:)
Ap, keskityt liikaa itseesi. Se on nykyajan tauti. Etsi ihminen, ketä autat. Keskity häneen.
Me syödään vaan mitä sattuu joskus kotona, pitää uskaltaa parkaista että nyt mä en jaksa kyllä tänään mitään ja syö vaikka sen nakkipaketin. Miehesi luultavasti ei kauhistu ollenkaan, äitisi kauhustuisi.
Pääsisit mensaan siltä tuntuu.
itse olen saanut kommentin että näytän kokoomuksen äänestäjältä. Siihen on tottunut että muut ei näe oikeaa minua, etten välitä. Lähipiiri kyllä tietää mikä kokeilunhaluinen ja erikoinen tyyppi olen, ja ne tykkää. Muualla olkoon rooli ja oletukset, töissä, kaikkialla, ihan sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama vaiva. Pahimmillaan en edes tiennyt mitä haluan, millaisesta lomasta pitäisin itse tai millaisesta asumismuodosta pitäisin.
Sitä on vaan oppinut niin hyvin sen, että millaisista asioista kuuluu pitää. Ja että ketsuppia ei pidä laittaa aikuisten ruokiin.
Itsensä hyväksyminen ei ole helppoa kun on lapsuudesta asti saanut kuulla olevansa kaikilla mahdollisilla tavoilla outo.
En tiedä mitä pitäisi tehdä että oppisi olemaan oman elämänsä Gandalf välittämättä muiden mielipiteistä.
Ylempänä linkissä ollut Gandalf-tyyli on muuten tosi ihana. Minäkin haluan semmoisen, ihan oikeasti ja omana itsenäni 😃 kiitos siitä.
Itse olin aikoinaan samanlaisessa tilanteessa.
Ongelman ydin ei ole muut ihmiset vaan se, että et ole vielä ymmärtänyt miten tuomitseva olet niin itseäsi kuin muita kohtaan. Olet ankara, negatiivinen ja pessimisti. Sinun on ymmärrettävä että se henkilö joka ei sinua hyväksy tässä maailmassa olet sinä itse. Ja jos sinä et hyväksy itseäsi ei kukaan muukaan hyväksy.
Myös sinun pitää lopettaa nii sanottu escapism eli jatkuva pakoilu hankalista asioista. Pitää lopettaa netin suurkulutus ja sellaiset pelit ja paikat missä voit olla kuin joku muu,pelata jotain hahmoa mikä et ole sinä. Sen sijaan että juokset karkuun ongelmia pitää alkaa mennä ongelmia kohti vaikka kuinka ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap vaikutat ihanalta tyypiltä, johon mielelläni tutustuisin! Olenkin autistinainen, joten sinunlaiset ovat niitä ihania tyyppejä minulle.
Ehkä sinullakin auttaisi itsesi hyväksymisessä, että löytäisit itsesi kaltaisia ystäviä, joiden seurassa ei tarvitse maskata.
Ei katsota silmiin jos joskus kohdataan! <3
Tuossa määrin oleva yksipuolinen kaupankäynti parisuhteessa ei ole millään tasolla tervettä yhtään kellekään. Tarvitset tuon vyyhdin selvittämiseen ammattiapua, tässä on nyt sen verta vinoutuneita käsityksiä joita pidät täysin normaaleina.