Lapsuus 90-luvulla

Kyllä oma lapsuus ysärillä oli suurelta osin huoletonta. Tai no, vanhempien välit olivat todella huonot ja riitelivät jatkuvasti, mutta noin muuten. Koulussa oli hyvä ilmapiiri, ja suurin osa vapaa-ajasta leikittiin kavereiden kanssa ulkona. En tiedä ketään, joka olisi tuolla tavalla jätetty yksin tai vastuutettu hoitamaan nuorempia sisaruksia. Toki olimme me muutamat, joilla oli kotona vaikeaa, vanhempien alkoholismia yms. mutta noita ongelmia nyt on aina ollut.

Minä ainakin muistan 1980-luvulta ja 1990-luvulta sen, että aikuiset puhuivat usein ihan avoimesti vaikka minkälaisia aikuisten asioita lasten kuullen ilmeisesti ajatellen, että ei lapset niitä kuuntele leikkiessään tai eivät ymmärrä niitä, niin ei se haittaa. Jos sitten satuit kysymään jotain mistä aikuiset puhuu ihmetellen, mitä se tarkoittaa, niin he hiljenivät vaivautuneena ja käskivät olla puuttumatta aikuisten asioihin, mitkä ei meille lapsille kuulu. Siis vaikka jotkut seksuaalisuuteen liittyvät asiat, jotka ei oikeastaan lapsille kuuluneet ainakaan sillä tavalla kuin he sitä puhuivat. Siis että miehet sitä koko ajan naisilta haluaa ja naisten on pakko antaa, jos ovat vaimoksi ruvenneet. Ainakin minä sellaisen kuvan aikuisten puheista sain kun kuulin aikuisten puhuvan siitä. Toisaalta siitä ei selitetty oikeastaan mitään, ei kerrottu ollenkaan että mitä ne aikuisten käyttämät sanat tarkoittaa ja jos yritit vaikka kysellä lisätietoja lisääntymisestä, niin käskettiin lopettaa sopimattomien puhuminen. Minä sain seksistä sellaisen kuvan, että se on likaista ja syntistä touhua, jota miehet kaikista eniten haluavat ja että on naisten on vain pakko alistua miesten tahtoon siinä asiassa, pakko on antaa jos vaikka ei halua.

Muutenkin monissa asioissa meidät lapset jätettiin yksin, ainakin minä koen niin. Kaikista vaikeista asioista vaiettiin eikä niistä saanut puhua. Esimerkiksi rahahuolet, kuolema, kiusatuksi tuleminen ja monet muut asiat, niistä ei vain jostain syystä saanut puhua. Kun vaikka kerroin kuinka minua koulussa kiusataan, niin sanottiin vain, että "Älä siitä välitä, ole kuin et huomaisi niin ne kiusaajat lopettaa". Eli vaikka siis aikuiset tiesivät asiasta, niin he eivät tehneet asialle mitään joten minä ymmärsin sen niin, että minua saakin kiusata. Tai kun isoäiti kuoli, niin asiasta ei saanut puhua ja kun purin suruani kiukuttelemalla, niin olin vanhempien mielestä hankala ja ilkeä lapsi vaikka vain purin surua ja sitä että asiasta ei saa puhua kiukuttelemalla.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Silloin pelättiin aikuisia. Pelko aiheutti kunnioitusta ja mietittiin miten käyttäydytään. Sitten tuli yksi hedonistinen idealogia että kaikki mikä mielletään epämukavaksi pitää pyrkiä poistamaan ja enää lapset ei pelkää aikuisia ja siten ei myöskään kunnioita. Käyttäytyminen on sen mukaista.

Ja ennenkö oli hyvä että lapset pelkäsi aikuisia?

Jos lukisit tuon viestin mihin vastaat niin huomaat että hän kertoo mitä hyvää siitä seurasi.

Mitä hyvää on siinä että lapset "kunnioittaa" aikuisia vain silkasta pelosta? Ei se ole mitään oikeaa kunnioitusta, vaan perustuu ainoastaan pelkoon.

En minä ainakaan kunnioittanut pelolla hallitsevia aikuisia alkuunkaan, vaan halveksuin, mutta tottelin rangaistusta välttääkseni. Aikuisikään ehdittyäni jätin mätänemään omaan vihaansa.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Silloin pelättiin aikuisia. Pelko aiheutti kunnioitusta ja mietittiin miten käyttäydytään. Sitten tuli yksi hedonistinen idealogia että kaikki mikä mielletään epämukavaksi pitää pyrkiä poistamaan ja enää lapset ei pelkää aikuisia ja siten ei myöskään kunnioita. Käyttäytyminen on sen mukaista.

Ja ennenkö oli hyvä että lapset pelkäsi aikuisia?

Jos lukisit tuon viestin mihin vastaat niin huomaat että hän kertoo mitä hyvää siitä seurasi.

Mitä hyvää on siinä että lapset "kunnioittaa" aikuisia vain silkasta pelosta? Ei se ole mitään oikeaa kunnioitusta, vaan perustuu ainoastaan pelkoon.

En minä ainakaan kunnioittanut pelolla hallitsevia aikuisia alkuunkaan, vaan

 

Huomaa että sinullakin on hieman patoutumia. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Silloin pelättiin aikuisia. Pelko aiheutti kunnioitusta ja mietittiin miten käyttäydytään. Sitten tuli yksi hedonistinen idealogia että kaikki mikä mielletään epämukavaksi pitää pyrkiä poistamaan ja enää lapset ei pelkää aikuisia ja siten ei myöskään kunnioita. Käyttäytyminen on sen mukaista.

Ja ennenkö oli hyvä että lapset pelkäsi aikuisia?

Jos lukisit tuon viestin mihin vastaat niin huomaat että hän kertoo mitä hyvää siitä seurasi.

Mitä hyvää on siinä että lapset "kunnioittaa" aikuisia vain silkasta pelosta? Ei se ole mitään oikeaa kunnioitusta, vaan perustuu ainoastaan pelkoon.

Ei ole mitään hyvää siinä. Itse muistan, että sillä tavalla pelkäsin v

Luulin että puhuttiin yleisesti aikuisien kunnioittamisesta eikä omista sekopää vanhemmista.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Silloin pelättiin aikuisia. Pelko aiheutti kunnioitusta ja mietittiin miten käyttäydytään. Sitten tuli yksi hedonistinen idealogia että kaikki mikä mielletään epämukavaksi pitää pyrkiä poistamaan ja enää lapset ei pelkää aikuisia ja siten ei myöskään kunnioita. Käyttäytyminen on sen mukaista.

Ja ennenkö oli hyvä että lapset pelkäsi aikuisia?

Jos lukisit tuon viestin mihin vastaat niin huomaat että hän kertoo mitä hyvää siitä seurasi.

Mitä hyvää on siinä että lapset "kunnioittaa" aikuisia vain silkasta pelosta? Ei se ole mitään oikeaa kunnioitusta, vaan perustuu ainoastaan pelkoon.

Kunnioitus&nb

Valitettavasti utopia täydellisestä maailmasta ei ole realistinen. Lapset vaatii kuria ja rajoja. Niitä ne ei noudata ellei asioita tee selväksi.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Silloin pelättiin aikuisia. Pelko aiheutti kunnioitusta ja mietittiin miten käyttäydytään. Sitten tuli yksi hedonistinen idealogia että kaikki mikä mielletään epämukavaksi pitää pyrkiä poistamaan ja enää lapset ei pelkää aikuisia ja siten ei myöskään kunnioita. Käyttäytyminen on sen mukaista.

Ja ennenkö oli hyvä että lapset pelkäsi aikuisia?

Jos lukisit tuon viestin mihin vastaat niin huomaat että hän kertoo mitä hyvää siitä seurasi.

Mitä hyvää on siinä että lapset "kunnioittaa" aikuisia vain silkasta pelosta? Ei se ole mitään oikeaa kunnioitusta, vaan perustuu ainoastaan pelkoon.

Kunnioitus&nb

Kannattaisi lukea viestit mihin vastaa. Puhuttiin aikuisista. Omien vanhempien suhde tulee olla hyvä. Kuten mainitsit isäpuolesi oli pöpi niin se ei tarkoita että kaikkien tulee olla.

Itsellä on vain hyviä muistoja 90-luvun lapsuudestani... Muistan mm. päällimmäisenä että leikkiminen taloyhtiön kavereiden kanssa ulkona ja välillä sisälläkin kyläily oli se mitä eniten tehtiin. Paljon leikittiin pihalla ulkona esim. kirkonrottaa ja poliisia ja rosvoja, "liikennevaloja" eli 3 keinui ja yksi meni keinujen välistä ja ties mitä itse keksittyjä välillä. Hyppynarua hypittiin paljon myös. Potkulaudat ja rullaluistimet myös oli. Jollakin oli kengurukeppi. Hevoshulluna myös heppaleikit oli isossa osassa, keppihevosena oli välillä vaan metsästä haettu keppi. Matonkuivaustelineen päälle tehtiin joskys hyppynarusta jalustimet ja ratsastettiin siinä. Hevoshullu ja Villivarsalehtiä tilattiin, sekä Aku Ankkaa. Vanhemmilta kavereilta joskus näki Suosikkia. Hevoshullun kirjekaverit... Tallijengi. Hoitohevoset ja hoitovihkot. Ystäväkirjat. Tuoksutussit ja tuoksuvat kirjepaperit ja kuoret. Leluja oli paljon kaikenlaisia ja värikkäitä, muistan mm. tamahotchit, gogot, pokemonkortit, barbit, bratzin, turtlesit, prätkähiiret, hait (itsellä veli niin prinsessajuttujen lisäksi muistan paljon myös ns. poikien juttuja kun nekin kuului veljen ja sen kavereiden kautta).  Superpalloja ja jojoa, tarroja ja tarravihkoja. Elintarvikekioskin irtokarkit. Kaljapullot oli lasia. Ja pienet limupullot. Puhelinnaru avainnauhat. Lankapuhelimet/kotipuhelimet. Tatuointikorut yms. Korokepohjakengät koska spaissarit oli sillon in. Tiktak. Disneyn leffat. Leijonakuningas. 3310 ja sitten tuli 3510. Oviverhot. Kietaisuhameet. Perhoset ja glitter. Saksanpaimenkoirat. Flexit...  Muistan että oli jotenkin rauhallisempaa elämä. Olen tottunut ja kasvanut siihen, nykyajan hektisyys älypuhelimineen ei vain jotenkaan sovi... Menee aivot pyörälle. Koiraroduista jääneet mieleen myös collie, labbis ja perhoskoiria oli enemmän. 

Ainiin ja tietty pokemonkortit ja pleikka 1&2. Crash pelit. Murot. Kalapuikot. Shakira. No Fear -logo. Cd soittimet ja korvalappustereot. Hapsut ja helmet t-paidassa tai housunlahkeissa. Perhospinnit. TV. Tylsyys. Joka tekee välillä hyvää. Ei-suorittaminen. Tuntui että oli jotenkin enemmän läsnä ennen... Kirpeät karkit ja kaikki värikäs ja glitter. Huolettomuus. Vapaus. Ilo. Parhaat kesät... Leikkipuistot. Vanhat tietokoneet ilman nettiä. Pasianssi.  Tylsät sadepäivät sisällä. Kynttilät. Adidas, kokopuvut ja ne Superstar lenkkarit. Kissat. Ja koirat. Jotka söi Whiskasia ja Pedigreetä ja Froliceja ja pysyi terveenä niillä. Eläintenkin kanssa oli helpompaa, vaikka paljon hyvää ja niiden hyvinvointia  edistävää on tullut. Etenkin ratsastuskouluissa. Mutta oli jotenkin yksinkertaisempaa, nykyään niin vakavaa kaikki. 

Paksut puhelinluettelot ja pilapuhelut. Pilapimpotukset. Käytiin ovelta kysyy kavereita ulos. 

Yksin olin joskus koulun jälkeen, kuljin bussilla, oli pahviset bussiliput.

Vierailija kirjoitti:

Muistan, että kävelin jo eskariin yksin.

Nykyään ei kai edes saa vai saako? Autolla viedään.

Minä kävelin vielä vuosituhannen vaihteen jälkeenkin. Tosin matka oli todella lyhyt.

Minäkin muistan ysärin onnellisena aikana, mutta toisaalta olin silloin melko pieni.

Olen syntynyt 89, perheeseen jossa äiti väkivaltainen narsisti. Lasten lyöminen kiellettiin 80-luvulla, ja silti äitini harrasti sitä viikoittain. Ihmettelen, eikö hän yhtään pelännyt, että mä voin kannella siitä viranomaisille ja minut otetaan huostaan?

Kavereideni perheissä ei lyömistä ollut, kun heillä oli nuoremmat vanhemmat. Mun vanhemmat syntneet 51, 53.

Kouluun menin 1997. Kaverin kanssa käveltiin noin 1,5 km koulumatka päivittäin. Yhtenä päivänä vuotta vanhempi poika kertoi, kuinka tuossa matkan varrella olevassa talossa asuva mummo ampui häntä haulikolla jalkaan.

Sen jälkeen kävelimme kaverin kanssa kiertoreittiä vuoden.

Minä kaipaan ysäriltä sitä, että ihmiset olivat toistensa seurassa enemmän läsnä. Sosiaalinen kanssakäyminen ei ollut jatkuvan puhelimen hypistelyn, somen selaamisen ja kuvaamisen rytmittämää. 

Lapsilla oli ainakin keskimäärin vähemmän ulkonäkö- ja pärjäämispaineita. Mutta toisaalta asenneilmasto oli raadollisempi. Oli paljon enemmän rasismia, misogyniaa, ableismia ja homofobiaa.

Erilaisia alakulttuureita näkyi mielestäni ysärillä arjessa enemmän, mutta se ei näkynyt esimerkiksi siinä, miten moninaisuudesta puhuttiin. Ihannoitiin Kate Mossin kaltaisia valkoisia ja tikkulaihoja naisia, ja naistenlehdet pullistelivat laihdutusvinkkejä. Ei puhuttu erilaisista oppijoista tai neurodiversiteetista, vaan ihmiset jaoteltiin tiukasti karsinoihin.  Juuri koskaan ei ajateltu, että systeemiä tulisi muuttaa kaikille sopivaksi, vaan esim. lukihäiriöiset nähtiin poikkeavina ihmisinä joilla on pysyvästi vajavainen kykyprofiili. Mielenterveysasiat olivat täysi tabu, ja niistä vaiettiin kuoliaaksi. Myös tyttöjen ja poikien välinen kahtiajako oli jyrkkä, ja asiat oli jaoteltu kouluaineita myöten tiukasti tyttöjen ja poikien juttuihin. 

Jo aiemmin mainitut lasten yksinjättäminen, riskinotto ja ikätasoon nähden liiallisen itsenäisyyden vaatimus olivat täyttä totta. Nykyään tuntuisi uskomattomalta, että ekaluokkalainen jätettäisiin jopa kahdeksaksi tunniksi yksin kotiin, tai että lapset matkustaisivat 200 km mökkimatkan autossa, jonka takapenkillä ei ole turvavöitä. Lapsuutta hallitsi jatkuva reippauden vaatimus. Jos ilmaisi pelkoa tai epävarmuutta, kehotettiin karaisemaan itsensä ja olemaan reipas. Ylipäätään oli todella yleistä, että lapset kasvoivat ikäänkuin siinä sivussa. Meille ei annettu arjessa useinkaan kohdistettua huomiota.  Ainakin omille vanhemmilleni tärkeintä oli työ, ja perhe-elämän tuli muovautua sen mukaan. Uskoisin tähän vaikuttaneen sen, millaisen luokkahypyn vanhempani olivat tehneet; lapsuudenkoti, pieni mökki vailla mukavuuksia, oli vaihtunut keskiluokkaiseen tiilitaloon, kahteen autoon ja Kanarian-matkoihin. 

Toisaalta, muistan ysärin myös perheristeilyjen, kylpylöiden, huvi- ja puuhapuistojen, pallomerien, pörröisten maskottien ja nauravien nakkien kulta-aikana. Eli jonkinlaista murrosta perheiden ajanvietossa ja lapsiin panostamisessa oli. 

1960-luvulla oli tuollaista, ei 1990-luvulla. Ei ollut ainakaan tavallista.

Ysärillä lapsilla ei ollut älypuhelimia, kun ei niitä ollut muillakaan. Hyvin harvoilla oli kännykkä ja yleensä en käyttöön oli joku hyvä syy. Vaikka juuri se, että joutuivat olemaan jossakin yksin.

Jos jäi lapsena ylimääräinen jäätelötuutti. Se jaettiin kahden siskon välisesti. Eli, keskeltä halki veitsellä pituussuunnassa. Tuli aivan hyvät puolikkaat molemmille. Usean vuoden jälkeen päätettiin, että toinen saa jätskin kokonaan. Seuraavalla kerralla koko tuutti sille, joka jäi edellisellä kerralla ilman. Tämä päätös tehtiin ehkä 17 -vuotiaina. 

Nyt kiinnostaa tietää, onko muut tehneet samoin?? Kiitos vastauksista etukäteen.

Hirveän onnellista aikaa. Elämän ylivoimaisesti paras aika. Mielikuvituksen määrä rajaton. Keksittiin koko ajan täysipäiväisesti tekemistä. Pyöräretkiä, katulätkää, mopoilua, vanhempien pornofilmien salakatselua. Katulätkää muiden kaupungin osien jengejä vastaan. Ei koskaan yksin, eikä omissa oloissa. Aina aamusta iltaan, kavereiden kanssa. Suuria fanaattisuuksia, ja uppoutumista. Jääkiekko sm-liiga. MM-95 huumassa elettiin ainakin vuosi. Yön yli valvomista NHL -pelin takia. Aikuisena elämä ei ole tarjonnut enään mitään vastaavaa.

Nykyvanhemmat välillä haikailevat ysärin pihapeli-idylliä, jossa potkittiin palloa isoissa ryhmissä. Minä taas vihasin sitä! Olin kömpelö ja introvertti lapsi ja pidin enemmän rauhallisista leikeistä. 

 

Koin myös yhtenäiskulttuurin ahdistavana. Perheeni kuului uskonnolliseen vähemmistöön ja syntiä oli muun muassa TV ja maallinen musiikki. Olin aika pihalla ja kiusattu, kun kaikki muut kuluttivat samaa viihdettä. 

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on vain hyviä muistoja 90-luvun lapsuudestani... Muistan mm. päällimmäisenä että leikkiminen taloyhtiön kavereiden kanssa ulkona ja välillä sisälläkin kyläily oli se mitä eniten tehtiin. Paljon leikittiin pihalla ulkona esim. kirkonrottaa ja poliisia ja rosvoja, "liikennevaloja" eli 3 keinui ja yksi meni keinujen välistä ja ties mitä itse keksittyjä välillä. Hyppynarua hypittiin paljon myös. Potkulaudat ja rullaluistimet myös oli. Jollakin oli kengurukeppi. Hevoshulluna myös heppaleikit oli isossa osassa, keppihevosena oli välillä vaan metsästä haettu keppi. Matonkuivaustelineen päälle tehtiin joskys hyppynarusta jalustimet ja ratsastettiin siinä. Hevoshullu ja Villivarsalehtiä tilattiin, sekä Aku Ankkaa. Vanhemmilta kavereilta joskus näki Suosikkia. Hevoshullun kirjekaverit... Tallijengi. Hoitohevoset ja hoitovihkot. Ystäväkirjat. Tuoksutussit ja tuoksuvat kirjepaperit ja kuoret. Leluja oli paljon kaikenlaisia ja värikkäitä, muistan mm.

Kiitos, tämä oli oikeasti ihanan nostalginen kommentti. Juuri tuollaisena itsekin muistan 90-luvun ja ne on hyviä muistoja.