Lapsuus 90-luvulla
Oliko muka silloin kaikki paremmin? Itse muistan 90-luvun ihan erilaisena kuin minään auvoisana aikana elämässä. Lapset jätettiin yksin sellaisiin tilanteisiin mihin lasten ei tosiaan olisi kuulunut joutua ja lapsille sysättiin vastuuta mitä lapselta ei voi odottaa. Itse esimerkiksi olin yötä ja jopa viikonloppua yksin kotona jo alle 10-vuotiaana ja hoidin kaverin kanssa kaverin 1v. pikkusiskoa 7-vuotiaana muutaman viikon ajan joka arkipäivä kun kaverin äiti oli töissä.
Kommentit (58)
Mietin usein samaa. Monelle 80- tai 90-luku tuntuu olevan jotain huoletonta elämää kun leikittiin aamusta iltaan pihalla kaverien kanssa, mutta minä ainakin muistan sen hyvin stressaavana kun ketään ei tuntunut kiinnostavan meidän tekemiset. Monen vanhemmat oli paljon poissa kotoa ja monessa perheessä vallitsi hyvin jäykkä ilmapiiri, lapsille ei kerrottu asioita eikä lasten kanssa puhuttu eikä keskusteltu asioista. Moni oli ihan heitteillä. Muistan pelänneeni uimareissuilla että joku hukkuu kun aikuisia ei tietenkään ollut lähimaillakaan ja siihen aikaan oli ihan ok lähettää pienetkin lapset isojen mukana uimaan. Ilmapiiri kotona oli ankea, ei saanut kysellä mitään eikä ketään kiinnostanut lasten asiat.
Joo, jotenkin ristiriitaista oli 90-luvlla se, että toisaalta kohdeltiin jo kuin isoa ja annettin vastuuta ja luotettiin, että pärjää. Toisaalta käytettiin ruumillista kuritusta eikä ajateltu, että se sama iso fiksu tyttö voisi ymmärtää ihan sanallistakin palautetta, eikä vaan sitä nahkavyötä.
Muistan kuinka oli uusnatsismia yhdistynyt skinheadeihin, saatanapalvontaa ja hautakivien potkimisia, huumeita ja samanlaista nuorisorikollisuutta kuin nytkin.
Ysäri oli lama-aikaa. Ei tietenkään ollut kaikki paremmin. Vapaudesta seuraa se vastuu omasta itsestä. En muista ahdistuneeni siitä. Muistan yhden kerran, kun olin unohtanut avaimet. Se opetti olemaan unohtamatta toiste. Vanhemmille ei voinut soitella noin vaan. Mitä nykylapset oppivat vastaavasta tilanteesta? Luottamaan aikuisiin, mutta eivät vastuuta omista teoistaan. Ysärillä oli opittva sietämään myös tylsyyttä.
Muistan, että kävelin jo eskariin yksin.
Nykyään ei kai edes saa vai saako? Autolla viedään.
Vierailija wrote:
Ysäri oli lama-aikaa. Ei tietenkään ollut kaikki paremmin. Vapaudesta seuraa se vastuu omasta itsestä. En muista ahdistuneeni siitä. Muistan yhden kerran, kun olin unohtanut avaimet. Se opetti olemaan unohtamatta toiste. Vanhemmille ei voinut soitella noin vaan. Mitä nykylapset oppivat vastaavasta tilanteesta? Luottamaan aikuisiin, mutta eivät vastuuta omista teoistaan. Ysärillä oli opittva sietämään myös tylsyyttä.
Ei kyllä lapselle kuulu vastuu itsestään sellaisissa tilanteissa kun se ei ole lapsen ikätasolle ok.
Silloin pelättiin aikuisia. Pelko aiheutti kunnioitusta ja mietittiin miten käyttäydytään. Sitten tuli yksi hedonistinen idealogia että kaikki mikä mielletään epämukavaksi pitää pyrkiä poistamaan ja enää lapset ei pelkää aikuisia ja siten ei myöskään kunnioita. Käyttäytyminen on sen mukaista.
Vierailija wrote:
Muistan, että kävelin jo eskariin yksin.
Nykyään ei kai edes saa vai saako? Autolla viedään.
Meillä kuljetaan päiväkotiin ja eskariin ihan kävellen, pyöräillen tai potkulaudoilla.
Vierailija wrote:
Silloin pelättiin aikuisia. Pelko aiheutti kunnioitusta ja mietittiin miten käyttäydytään. Sitten tuli yksi hedonistinen idealogia että kaikki mikä mielletään epämukavaksi pitää pyrkiä poistamaan ja enää lapset ei pelkää aikuisia ja siten ei myöskään kunnioita. Käyttäytyminen on sen mukaista.
Ja ennenkö oli hyvä että lapset pelkäsi aikuisia?
90 luvulla iso osa lasten elämää oli juurikin yllä kuvattu tylsyys.
Nykylapset eivät tiedä mitä se on ja vielä harvempi kokenut sen kiitokset älypuhelimille.
Vierailija wrote:
90 luvulla iso osa lasten elämää oli juurikin yllä kuvattu tylsyys.
Nykylapset eivät tiedä mitä se on ja vielä harvempi kokenut sen kiitokset älypuhelimille.
Miten niin tylsyys? Silloin oltiin pihalla ja keksittiin siellä tekemistä. Kaikenlaisia pihapelejä ja leikkejä yms.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Muistan, että kävelin jo eskariin yksin.
Nykyään ei kai edes saa vai saako? Autolla viedään.
Meillä kuljetaan päiväkotiin ja eskariin ihan kävellen, pyöräillen tai potkulaudoilla.
Lapset yksinäänkö?
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
90 luvulla iso osa lasten elämää oli juurikin yllä kuvattu tylsyys.
Nykylapset eivät tiedä mitä se on ja vielä harvempi kokenut sen kiitokset älypuhelimille.
Miten niin tylsyys? Silloin oltiin pihalla ja keksittiin siellä tekemistä. Kaikenlaisia pihapelejä ja leikkejä yms.
Minun muistoissani lapsuus 90-luvulla oli enimmäkseen pihassa keinuissa tai mattotelineellä istumista, jotain päämäärätöntä oleilua ja odottelua, ajan kuluttamista ja tylsyyttä. Sekä saman pian lasten ja naapurin lasten kanssa iänikuista riitelyä.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Silloin pelättiin aikuisia. Pelko aiheutti kunnioitusta ja mietittiin miten käyttäydytään. Sitten tuli yksi hedonistinen idealogia että kaikki mikä mielletään epämukavaksi pitää pyrkiä poistamaan ja enää lapset ei pelkää aikuisia ja siten ei myöskään kunnioita. Käyttäytyminen on sen mukaista.
Ja ennenkö oli hyvä että lapset pelkäsi aikuisia?
Pelkoa vai mitä, mutta jos tiesi, että seuraavasta vastaan vänkäämisestä haetaan remmi, niin kai se kannusti tottelemaan?
Vierailija wrote:
Muistan, että kävelin jo eskariin yksin.
Nykyään ei kai edes saa vai saako? Autolla viedään.
Mun lapsi menee eskariin niin, että kävelee ensin 700 m päähän pysäkille, siitä bussilla 7 km ja sitten kävelyä päiväkodin eskariin noin 150 m. Eihän tuo yksin ole, bussissa on muitakin matkustajia. Tää on kunnan järjestämä kyyti.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
90 luvulla iso osa lasten elämää oli juurikin yllä kuvattu tylsyys.
Nykylapset eivät tiedä mitä se on ja vielä harvempi kokenut sen kiitokset älypuhelimille.
Miten niin tylsyys? Silloin oltiin pihalla ja keksittiin siellä tekemistä. Kaikenlaisia pihapelejä ja leikkejä yms.
Minun muistoissani lapsuus 90-luvulla oli enimmäkseen pihassa keinuissa tai mattotelineellä istumista, jotain päämäärätöntä oleilua ja odottelua, ajan kuluttamista ja tylsyyttä. Sekä saman pian lasten ja naapurin lasten kanssa iänikuista riitelyä.
Kyllä olet sitten itse ollut tylsä ja mielikuvitukseton lapsi. Kyllä mun lapsuudessa 70-80-luvulla lapset leikki ja samoin esikoiseni lapsuudessa ysäriltä alkaen. Nyt 2009 syntyneet ei enää niistä leikeistä tiedä mitään.
Kun on lapsuutensa asunut VVO:lla niin pitää koko aikuisuuskin asua Lumolla.
No eskarista riippuen saa kyllä edelleen mennä yksin, jos käy pelkästään eskarissa, eikä ollenkaan päivähoidossa sen lisäksi. Ainakin täällä sai pari vuotta sitten. Itse olen ysärin lapsi, päiväkodissa olin 80 luvun lopussa. Silloin sai hakea isommat sisaruksetkin, vaikka he oli alaikäisiä. Vanhempi veli oli 10v ja välillä lähdin heidän mukaansa, kun äiti oli pitkään töissä. Tuolloin sysättiin vastuu pienemmistä niille isommille lapsille, vaikka hekään ei vielä kovin isoja ollut.
Minäkin usein vahdin sitten nuorempia sisaruksia 10v alkaen. Minun isompi lapsi on nyt 11v ja en jättäisi vastuuseen toisesta lapsesta. Toki varmaan pärjäisi, ei siinä. Mutta jos jotain sattuisi, olisi se kamalaa sille isommallekin. Onneksi nuorempi lapsikin on vain vuoden nuorempi, ei tarvitse kummankaan toistaan vahtia.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Ysäri oli lama-aikaa. Ei tietenkään ollut kaikki paremmin. Vapaudesta seuraa se vastuu omasta itsestä. En muista ahdistuneeni siitä. Muistan yhden kerran, kun olin unohtanut avaimet. Se opetti olemaan unohtamatta toiste. Vanhemmille ei voinut soitella noin vaan. Mitä nykylapset oppivat vastaavasta tilanteesta? Luottamaan aikuisiin, mutta eivät vastuuta omista teoistaan. Ysärillä oli opittva sietämään myös tylsyyttä.
Ei kyllä lapselle kuulu vastuu itsestään sellaisissa tilanteissa kun se ei ole lapsen ikätasolle ok.
Ai niin kuin avainten muistaminen? En tarkoita pikkulapsiaikaa vaan kouluikää. Se myös vaihtelee mikä kulloinkin määritellään ikätasolle sopivaksi. Ysärillä ei vielä annettu kännyköitä lasten vastuulle. Nyt kaikilla lapsilla on älypuhelimet, mikä sinänsä on hyvä, mutta samalla harva asettaa lapsen somekäytölle mitään rajoituksia. Onko sopivaa lapsen antaa itse päättää tiktokon käytöstä? Koska kaikki muutkin?
r̈ÿs̈s̈ä̈b̈öẗẗï ïl̈m̈ïän̈n̈ëẗẗü