Hevospiireissä ollaan koulutuksessa samassa tilanteessa kuin koirien kanssa ennen 70-lukua

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Huomaa, että sinä et ole ollut varsojen kanssa tekemisissä. Murkkuikäinen hevonen voi kokeilla puremista ihan vain huvin vuoksi. Ihan tavallisessa tilanteessa, vaikka kotipihassa talutettaessa. Enkä puhunut lyömisestä, jos huitaisee riimunnarulla hevosta kohti, niin se ei satu. Ei sattuisi edes ihmistä. Ja sitten jatketaan niin kuin ei mitään, ei ruveta hakkaamaan tai simputtamaan tai tekemään tapahtuneesta isompaa numeroa. Tuollainen käytös jää pois aika nopeasti, eikä kenellekään tule traumoja.

Totta kai tiedän, että oikeaa väkivaltaa tapahtuu, enkä hyväksy sitä. Se on kuitenkin aika kaukana tavallisten harrastajien ja perhehevosten elämästä.

 

Eli väkivalta on ok, jos väkivallan kohdetta ei satu sinun olettamasi mukaan? Entä kuinka hevosystävällisenä tapana toimia pidät tuota, että arkaa eläintä pelotellaan lyömisellä?

 

Olen eri, mutta sen päin huitaisun ei tarvi tarkoittaa sitä, että se edes osuisi. Pelkkä ilmaa huitaiseva reagointi riittää yleensä, koska se vie pointin perille.  Ei se ole mitään pelottelua, vaan omien rajojen ilmaisemista. Saat toki jakaa mielestäsi paremman keinon

Eikö olekin mielenkiintoista että hevospiirien ulkopuoliset tietää ja aavistaa vähän yhtä sun toista mutta hevosihmisten mielestä kaikki on harašoo?

Täysin samaa mieltä aloittajan kanssa. Koirankoulutus muuttunut 5-10 vuodessa lähes täysin. Pelolla ja väkivallalla ei ikinä saa yhtä toimivaa ja hyvää koiraa kuin reilulla johtajuudella ja positiivisella vahvistamisella. 

Olen jo lapsena kouluttanut hulluina pidetyistä hevosista erittäin liikennevarmoja ja turvallisia hevosia. Pystyi mennä ilman kuolainta ja satulaa vaikka myyjä varoitti että on miesten hevonen ja tappaja.

Vaati vain aikaa, rauhallisuutta ja reilua kohtelua saada eläin luottamaan.

Vähän niin kuin sanois, että urheilupiireissä ollaan huonolla tasolla, kun valmentajat huutaa ja käyttää henkistä väkivaltaa. Joo, sitä tapahtuu, se on ongelma ja sillä harvemmin saa hyviä tuloksia. Positiivinen vahvistaminen toimii tunnetusti parhaiten.

Se, että sekopäitä löytyy eri lajien harrastajista, ei tee niistä itse lajeista yleisesti sitä, että niissä toimittais huonosti ja negatiivisimman kautta. Hevosten kanssa harrastajissa on niitä, jotka ovat empaattisia, arvostavat eläintä ja haluavat toimia sen kannalta parhaimman mukaisesti, ja sitten löytyy niitä, joilta empatiaa eläintä kohtaan löytyy karmivan vähän. Sama vaikkapa nuiden urheiluvalmentajien kans, jotku huutaa ja haukkuu, ja jotkut taas osaavat ilmaista positiivisen kautta. Kuitenkaan sitä koko aihealuetta ei tarvi nähdä negatiivisen porukan kautta, vaikka sellainen onkin hyvä tiedostaa.

Mitä 70-luvulla tapahtui?

Vierailija wrote:

Vallan tunne. Saa näyttää ainakin hevoselle kuka käskee. Säälittävää.

Samanlaisia jotkut vanhemmat. Usein näillä matala koulutus.

Valitettavasti näen juuri tätä alistamisen ja kontrollin tarvetta ja piiloaggressiota jota puretaan siihen eläimeen, oli kyseessä sitten hevonen tai koira tai ehkä lapsi. Naiset näyttävät psykopaattiset piirteensä isojen ja vahvojen eläinten kanssa toimiessa. Hevonen on herkkä eläin joka tuntee kärpäsen laskeutumisen iholla, ei tarvi kitarautoja, kannuksiaja kankikuolaimia. Kouluratsastuksessa hevonen pakotetaan kulkemaan luonnottomissa asennoissa. Onko hevosen mielestä mahtavaa pyöriä samaa maneesia ympäri joku vaihtuva mätisäkki selässä suusta repimässä? Voisiko olla hauskempaa mennä ilman satulaa kiitolaukkaa? 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Huomaa, että sinä et ole ollut varsojen kanssa tekemisissä. Murkkuikäinen hevonen voi kokeilla puremista ihan vain huvin vuoksi. Ihan tavallisessa tilanteessa, vaikka kotipihassa talutettaessa. Enkä puhunut lyömisestä, jos huitaisee riimunnarulla hevosta kohti, niin se ei satu. Ei sattuisi edes ihmistä. Ja sitten jatketaan niin kuin ei mitään, ei ruveta hakkaamaan tai simputtamaan tai tekemään tapahtuneesta isompaa numeroa. Tuollainen käytös jää pois aika nopeasti, eikä kenellekään tule traumoja.

Totta kai tiedän, että oikeaa väkivaltaa tapahtuu, enkä hyväksy sitä. Se on kuitenkin aika kaukana tavallisten harrastajien ja perhehevosten elämästä.

 

Eli väkivalta on ok, jos väkivallan kohdetta ei satu sinun olettamasi mukaan? Entä kuinka hevosystävällisenä tapana toimia pidät tuota, että arkaa eläintä pel

Olen eri, mutta ihan yhtä hyvin toimii kun nostaa hevosen päätä kohden käden ylös ja huutaa höö tai ei tai mitä tahansa. 

 

Kyllä nuo kuolainten aiheuttamat vammat suussa ovat yhä erittäin monen ravihevosen osa. Yle julkaisi tästä jutunkin, jossa eläinlääkäri aiheesta kertoi. Lisäksi eläinkuljetukset ovat lähtökohtaisesti stressin aihe eläimelle, poislukien koirat joista iso osa tykkää olla auton kyydissä. Toki hevosetkin siedättyvät matkaamiseen, mutta raveissa näkee kyllä huonokuntoista ja liian ahdasta traileria. Eläimen pitäisi aina pystyä seisomaan kuljetuksessa suorana, ei joutua olemaan pää normaaliasentoa alempana. 

 

Mitä taas tulee kouluratsastuksen kankikuolaimiin ja kannuksia, niin ne ovat lajissa mukana koska lajissa halutaan mahdollisimman vähäeleiset ja huomaamattomat avut. Laji siis toimisi oikein hyvin ilman niitäkin, eikä sillä olisi eläinsuojelullisia hyötyjä sillä lajissa ratsastetaan hyvin kevein avuin. Muuten kyllä samaa mieltä siitä, ettei kannusten ja kankikuolainten käytölle muuten ole hyviä syitä. Käsittääkseni ratsastuskouluissa ei edes sallita kannuksia tuntiratsastajilla? Olisi kiva jos joku kertoisi tästä asiasta lisää.