Sinä, jonka lapsuuskodissa ei ollut sisävessaa eikä suihkua

Meillä oli sisävessa, mutta suihkua ei ollut vaan ulkosauna lämmitettiin kahdesti viikossa. Keskuslämmitys niin lämmintä vettä kyllä tuli vessankin hanasta yleensä.

Joskus vesijohdot jäätyivät talvella ja vessan huuhteluvesi piti kantaa navetalta tai sitten piti käydä ulkovessassa, joka oli hyytävän kylmä tietysti.  Eräänkin vesiämpärin olen pihan yli lapsukaisena kantanut. 60-luvulla syntynyt oon

1970-luvulla, muutettiin kyllä mukavuuksin varustettuun taloon kun olin vajaat 4-vuotias. Kylmä vesi kyllä tuli keittiöön siitä lähtien kun olin vauva.

60-luvun alussa synnyin ja 70-luvun alussa meille tehtiin wc+suihku+lavuaari n. 2neliön tilaan, joka lohkaistiin eteisestä. Boileri ja painesäiliö olivat myös tuossa tilassa. Vuosituhannen vaihteessa piti kylppäri rempata uusiksi; painesäiliötä ei enää ole (kunnan vesi) ja boileri on muualla. Suihku on nykyään kaappimallia eikä sellainen, jossa kastellaan koko vessakin.

Ulkosauna on edelleen.

Sisävessa oli, mutta meille ei tullut lämmintä vettä ollenkaan ja ei ollut siis tietenkään suihkuakaan. 1971 olen syntynyt. 

60-luvun alussa tehtaan uudella asuntoalueella oli kaikissa asunnoissa keskuslämmitys ja kylpyhuone. Oli omituista mennä pieneen kyläkouluun jossa piti käydä huussissa. Sinne tuli sisävessat kun olin neljännellä luokalla.

- 62. Vanhempani eivät tainneet edes tietää, että on olemassa jotakin lämpimiä suihkuja ja sisävessoja. He olisivat pitäneet ajatustakin pähkähulluna, sillä  sauna kerran viikossa ja puuhuusi siellä navetan takana olivat täysin riittäneet tähänkin asti. Vai tässä  vielä jotain suihkuja?

Talonrötisköön oli aikoinaan tehty pieni viemäri ja vesijohto, jota eivä tietenkään koskaan toimineet, sillä vesi kuului kantaa sisään ämpärillä, se oli se oikea tapa.

Peseytyminen, puhtaus ja siisteys eivät olleet mitenkään arvossaan. Tupa oli pimeä ja jääkylmä, sillä huonosti rakennettu muuri ei lämmennyt kunnolla eikä sitä yhtä pientä kattolamppua saanut polttaa. Turha mainitakaan, että vanhemmillani olisi kyllä ollut rahaa.

Olen väkivahvaa tekoa ja pysyin hengissä. Olen jo vuosikymmenet suihkutellut lämpimällä vedellä, poltellut kattolamppuja ihan huvikseni, istunut vesiklosetissa mielin määrin ja harjoittanut kaikkea muutakin turhaa ja kallista hömppää. 

Olen syntynyt 1959 itäsuomalaisessa pikkukaupungissa, ja kyllä meillä oli lapsuudenkodissani, isossa patriisitalossa, sisävessa ja suihku. Samassa kaupungissa muutettiin 1960-luvun puolivälin jälkeen kerrostaloon, mutta sen asunnoissa ei ollut suihkua. Meille rakennettiin talon ensimmäinen. Keittiöön ei tullut kuumaa vettä, vaan se haettiin vadilla vessasta, jossa oli lämminvesiboileri.

1980-luvun alussa muutin pääkaupunkiseudulle, ja seurustelukumppani asui Tikkurilassa vanhassa rintamamiestalossa, jossa ei ollut sisävessaa eikä suihkua.

Onpa teitä paljon! Olen ihan hämmästynyt, vaikka Itä-Suomessa olenkin kasvanut. Meillä oli aina sisä-wc ja kylpyhuone. Vain sen muutaman vuoden kun lapsena ollessani asuimme vanhassa 1900-luvun alussa rakennetussa talossa, ei ollut suihkua, mutta sauna oli kellarissa, ja wc oli, jonne tuli vain kylmä vesi. Syntynyt olen 1950-luvulla,

Olen syntynyt 1967. Lapsuudenkoti oli pieni ns. mummon mökki. Sisävessa sinne tehtiin joskus 70-luvun lopulla. Suihkua ei ollut koskaan eikä lämmin vesi tullut sisään. Sauna oli erillisessa rakennuksessa jossa saunottiin lauantaisin.

Helsingissä syntynyt 1960-luvulla. Ei ollut sisävessaa eikä vesijohtoakaan. Saunaan mentiin kerran viikossa. 

Synnyin 1960. Sisävessa ja suihku meille tuli joskus 70-/80-lukujen taitteessa. Saunassa käytiin lauantaisin, jos oli todella likainen niin sai itse lämmittää saunalla vesiä puilla ja pestä itsensä tai vaatteet käsin. Äiti ei auttanut, isä lämmitti saunan kerran viikossa ja äiti ja mummo pesivät pyykkiä viikonloppuna, kun muuten olivat kiinni päivätyössä ja tilan töissä. Saunalla oli myös pesukone, johon piti lämmittää vesi itse ja pyörittää rumpua kammella. Isosiskoni lämmitti vettä usein viikollakin. Koulussa maalla ei monilla muillakaan ollut sisävessoja tai suihkuja, mutta silti se oli noloa kun haisi.

Olen syntynyt 1959. Ulkovessa oli ja kantovesi. Muistan kun äiti tiskasi käsin ja kaatoi tiskiveden laskiämpäriin, josta se vietiin sitten sangon täytyttyä pihan laidallla olleeseen tunkioon. Kerran viikossa kävelimme pienen metsikön läpi isoon yhteissaunaan, josta sai luukulta vaatekaapin avaimen ja ostaa limsaa.

Olin kahdeksan kun muutimme upouuteen kerrostaloon, jossa oli kylpyhuone ja vessa erikseen. Kylpyhuoneessa oli amme ja taloyhtiön saunassa kävimme lauantaisin.

Ollessani teini, vanhempani ostivat vanhan omakotitalon. Kylmä vesi tuli ja meni, kuuma piti lämmittää. Ulkovessa, ei suihkua. Kesäisin vanhempani kaatoivat kuistin portailta isolla kastelukannulla vettä päälle, kun peseydyimme tikapuiden alla vanerilevyistä tehdyssä kopissa. Talvisin kävin mummoni luona suihkussa kerrostalossa muutaman kilometrin päässä, mutta en yhtään muista, miten muut peseytyivät. Pesuvadissa kai.

1956, asuinpaikka Pohjois-Savo. Saimme sisävessan ja suihkun v. 70.

Synnyin 1989. Meillä ei lapsuuskodissa ollut sisävessaa, suihkua tai juoksevaa vettä. Sähköt sentään oli.

Synnyin 1970 luvun alussa ja kotona oli mukavuudet, mutta olin paljon mummin luona jossa sisävessaa ja suihkua ei ollut. Mummi asui noissa oloissa 90-vuotiaaksi asti ja nyt viisikymppisenä minä asun mummin talossa, edelleenkään ei ole sisävessaa eikä suihkua :)

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

En itse kokenut sitä koska olin pikkulapsi ja en muista siitä mitään. Äiti sanoi ettei ekassa talossa ollut suihkua tai pyykinpesukonetta, ja pakotti isän muuttamaan. Vaikka 80-luvulla oli kausi jolloin ei sallittu käydä kuin kerran viikossa saunassa ja suihkussa, isä päätti siitä. Synt. 1978

Miten niin isä päätti?

Eiköhän jokaisella ole oikeus käydä saunassa ja suihkussa silloin kun haluaa.

Ei siihen aikaan lapset päättäneet asioistaan ja pompottaneet vanhempiaan, opettajiaan ja ties ketä, miten lystää. Silloin  kunnioitettiin ja tehtiin, mitä käskettiin.

Tavallaan huono asia, mutta luultavasti silti paljon parempi, kuin nykymeno.

Ei nimittäin paljon lohduta, että vaikka pentu on puhtaampi, ei osata käyttäytyä yhtään missään, saadaan trauma hiirenpierusta, eikä ketään kunnioiteta. Jos joku komentaa, niin jo sulaa lumihiutaleelta yksi sakara ja siitä saa vaatia rahallista korvausta ja 30 vuoden terapian.

1950-luvulla olen syntynyt. Uudelleen koin ulkovessan ihanuuden (sauna oli, mutta sen vesisysteemi jäätyi aina talveksi) 1970-luvun puolivälistä  1981 saakka. Kylmä vesi tuli keittiöön. Lapsi oli puolivuotias kun taas päästiin sisävessan ja kylppärin tuomaan mukavuuteen.

Olen syntynyt 1982, ei ollut sähköjä eikä juoksevaa vettä. Äiti on kertonut, että vietin elämääni sängyllä siihen asti, että opin kävelemään. Lattia oli kuulemma niin kylmä, ettei ryömivää/konttaavaa lasta voinut sinne laittaa.

En vieläkään pidä esim. ulkosaunoista, missä ei ole suihkua. Ulkohuussissa käyn jos on pakko, mutta en hankkisi esim. omaa mökkiä ulkohuussilla.

Ja miun on ihan mahoton ymmärtää miten joku EI tykkäisi ulkosaunasta. Oman makuuni ei ole mitään ihanampaa kuin kynttilänvalossa saunoa ja peseytyä pesuvatien avulla. Äärettömän rentouttavaa. 😍

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

En itse kokenut sitä koska olin pikkulapsi ja en muista siitä mitään. Äiti sanoi ettei ekassa talossa ollut suihkua tai pyykinpesukonetta, ja pakotti isän muuttamaan. Vaikka 80-luvulla oli kausi jolloin ei sallittu käydä kuin kerran viikossa saunassa ja suihkussa, isä päätti siitä. Synt. 1978

Miten niin isä päätti?

Eiköhän jokaisella ole oikeus käydä saunassa ja suihkussa silloin kun haluaa.

Aika harvassa taitavat olla sellaiset perheet joissa lapsella on lupa lämmittää sauna silloin kun haluaa. Suihkussa varmaan saa useimmiten käydä kun tahtoo.