Kirkosta eroaminen
Olen jo pitkään pohtinut kirkosta eroamista. Varsinkin viimeaikaiset poliittiset ulostulot ovat vahvistaneet päätöstäni. En halua olla rahoittamassa kirkon pyrokratiaa. En koe saavani takaisin mitään. Olen omalla tavallani kyllä hyvin hengellinen ja uskonnollinen, mutta en näe että tarvitsen kirkkoa uskomiseen. Uskoisin että välit yläkertaan on tarpeeksi kunnossa ilman että veroeurojani hukkaan kirkkoon.
Te jotka olette eronneet kirkosta mitkä ovat olleet syyt siihen?
Kommentit (32)
Miksi kirkosta eroaminen muita ihmisiä kiinnostaisi, saati herättäisi hurraa-huutoja.
En ainakaan itse ole koskaan edes maininnut eroamisestani kenellekään.
t. Numero 20, vuosikymmeniä sitten eronnut
Eroni oikeus vahvistui vuonna 2015 kirkon kääntyessä avoimesti omaa kansaansa suomalaisia vastaan, valiten heille tärkeämmäksi ryhmäksi muukalaiset.
Sama tahti on jatkunut tasaisesti tämän kohtalonvuoden 2015 jälkeenkin, tasaisin väliajoin joku tekopyhä pappi katsoo oikeudekseen sättiä suomalaiset kelvottomaksi ja rasistiseksi kansaksi.
Tämä nostaaa minussa vieläkin suunnattoman raivon, vihan ja inhotuksen tunteet pintaan.
Vihaan Suomen evankelisluterilaista kirkkoa ja pappis-säätyä enkä anna heille koskaan anteeksi.
Kirkko saa osaltani jäädä ikuisesti, Pthyi!!!
Erosin kirkosta heti kun täytin 16. En myöskään mennyt riparille, en halunnut "tunnustaa uskoani" johonkin mihin en oikeasti usko vain siksi että saisin sukulaisilta rahaa. En ole kokenut kristinuskoa omakseni, enkä mitään muutakaan uskontoa, vaikka johonkin uskonkin.
Ihan ensinnä minuthan kastettiin täysin vastoin tahtoani tai mielipidettä kysymättä, kuten muutkin vauvat.
18 vuotiaana armeijassa ollessani tuli ilmoitus, että pitäisi lähteä joulukirkkoon. Silloin havahduin, että olen edelleen kirjoilla instituutiossa, jonka kanssa en ole missään tekemisissä. Erosin kirkosta samantien netissä ja jäin kasarmille muiden vapaa-ajattelijoiden kanssa puhumaan syvällisiä.
Muutoinkin armeija oli paikka, joka sai kirkon näyttämään entistä pahemmalta. Minulle ei vieläkään mahdu ymmärrykseen, että miten meillä voi olla jotain ns. kristillisiä soturipappeja promotoimassa tappamista ja "huolehtimassa" ihmisten henkisestä hyvinvoinnista.
Olen aina ollut evl kirkon jäsen, mutta uskoon tulin 2,5 vuotta sitten. Oma seurakuntani ei ole mennyt mukaan eksytykseen, joka on vallannut maamme evl kirkon. Tämän ansiosta olen vielä pysynyt jäseneenä.
Kirkkomme mätääntyminen on kuiteinkin niin pitkällä että tulen eroamaan kohta. Evl kirkkomme on kääntynyt Jumalan Sanaa vastaan ja ihannoi sitä mitä Raamattu kieltää.
T. 50+
Vierailija wrote:
Eroni oikeus vahvistui vuonna 2015 kirkon kääntyessä avoimesti omaa kansaansa suomalaisia vastaan, valiten heille tärkeämmäksi ryhmäksi muukalaiset.
Sama tahti on jatkunut tasaisesti tämän kohtalonvuoden 2015 jälkeenkin, tasaisin väliajoin joku tekopyhä pappi katsoo oikeudekseen sättiä suomalaiset kelvottomaksi ja rasistiseksi kansaksi.
Tämä nostaaa minussa vieläkin suunnattoman raivon, vihan ja inhotuksen tunteet pintaan.
Vihaan Suomen evankelisluterilaista kirkkoa ja pappis-säätyä enkä anna heille koskaan anteeksi.
Kirkko saa osaltani jäädä ikuisesti, Pthyi!!!
Kirkko valitsi puolensa, hyvä ettei jäänyt epäselväksi.
Jeesus oli pasifisti ja anarkisti. Nykymallinen veroja keräävä, autoritäärinen ja byrokraattinen kirkko, joka toimii vastoin kymmentä käskyä, ei ole paikka oikealle kristitylle.
Erosin puolisoni kanssa 35 vuotta sitten heti kun pystyimme. Siitä voi laskea miksi meillä on varaa uusiin autoihin. Kirkolle maksetaan valtavia rahasummia elämän aikana.
Pidän uskontoja satuina. Minulle oli itsestään selvää, että en halua rahoittaa sellaista huuhaata ja ylipäätään olla missään tekemisissä asian kanssa.
Kun ei kuulu mihinkään seurakuntaan tmv. niin on "puhdas" eli synnitön. Pääsee ehkä jonon ohi "taivaaseen" halutessaan. 😇🩷🩷🩷
Loppuu minunkin veroeurojeni meno kirkolle siinä vaiheessa kun hallitus leikkaa pienituloisen lapsiperheen etuuksia.
Miksi kukaan haluaisi vapaaehtoisesti olla pappis-säädyn ökyelämän rahoittaja?
Tuskin suurin osa kertoo kirkosta eroamisestaan kenellekään. Ehkä lähimmille ystävilleen saattaa mainita. Vai milloin olet tämänlaista julkista hurraamista nähnyt?