Katsoitteko eilisen dokkarin sikiön kehityksestä? Miten kukaan voi synnyttää noin helposti kuin dokkarin nainen?

ponnistin kun kätilö käski, ja kokonaan ilman tuskia.

Kätilö vaan sanoi " laitamme sinut nyt synnytysasentoon" .. Ja minkä ihmeen takia se oli varpaista kaulaan asti peitettynä niillä vihreillä lakanoilla???

oma synnytykseni oli TÄYSIN KIVUTON epiduraalin laiton jälkeen. ponnistus oli helpompaa kuin kakalla käynti.

Olisi hullua tehdä automaattisesti eppari kun minä esim olen synnyttänyt kaksi kertaa ilman repeämiä

Jos yhdelle eppari = epiduraali ja toiselle eppari = episiotomia, niin ei ihme jos tulee kinaa...

ja ei sattunut

11

Itse 2 lasta synnyttäneenä en olisi uskonut, että noinkin voi synnyttää.

-ap-

Vierailija:

ettekö nyt ymmärrä. epiduraali vie kivut, jos sitä vaikka on vielä lisätty ennen synnytystä.

oma synnytykseni oli TÄYSIN KIVUTON epiduraalin laiton jälkeen. ponnistus oli helpompaa kuin kakalla käynti.

Esikoisen ponnistusvaihe tosin oli pitkä ja rankka, 1,5 h, mutta kuopus putkahtikin sitten kymmenessä minuutissa. Ei tarvinnut kummemmin ähkiä huutamisesta puhumattakaan.

Ja vaikka mulla oli epiduraali niin kyllä se ponnistusvaihe sattui paljon. Tosin ei oltu laitettu just ennen (kuten ei kai suomessa yleensäkään tehdä). Se jäi kanssa mieleen, että siinä dokkarissa ne laittoi epiduraalin tosi aikaisin (luullakseni koska nainen oli ihan että dippadippadii). Mietin vaan että onkohn se nyt ihan niin tarpeellista lykätä sitä pitkälle kuten suomessa tehdään?!

...ole ollut kamalaa ollenkaan. Milloin vain menisin uudestaan.

Itse synnytin lähemmäs vuorokauden ja hirveät kivut oli...Epiduraalin sain n. 17 tunnin jälkeen ja se oli ihana. Sain levähtää, taisin jopa torkahtaa. Ja epiduraalin aikana olin vihdoin avautunut kokonaan ja päästiin ponnistamaan. Olisin halunnut lisää puudutetta kun sen vaikutus alkoi laskea ja ne jumalattomat tuskat tulla takaisin, mutta en saanut kun oltiin jo niin lähellä ponnistusta. Sitten taas kauhealla tuskalla väänsin lähemmäs tunnin sitä ponnistusvaihetta.



MIKSI en siis voinut saada epiduraalia aikaisemmin ja miksi en voinut saada sitä lisää?!? Vaikka ei ponnistussupistuksia tuntisikaan, voihan ponnistaa silloin kun kätilö sanoo...Luulisi, että on mielekkäämpää synnyttäjän olla kivuton ja yhteistyökykyinen, kuin kivusta aivan sekaisin ja uupunut. Oiskohan linjoilla kätilöitä, lääkäreitä tms. jotka voisivat tähän vastata? Eli siis miksi monet synnyttäjät laitetaan kärvistelemään tuntitolkulla kauheissa tuskissa kun kerran on olemassa puudute, joka vie ne tuskat pois? (eri asia tietysti jos synnyttäjä itse kokee tärkeäksi synnyttää " luomuna" ...)

Vierailija:

Itse synnytin lähemmäs vuorokauden ja hirveät kivut oli...Epiduraalin sain n. 17 tunnin jälkeen ja se oli ihana. Sain levähtää, taisin jopa torkahtaa. Ja epiduraalin aikana olin vihdoin avautunut kokonaan ja päästiin ponnistamaan. Olisin halunnut lisää puudutetta kun sen vaikutus alkoi laskea ja ne jumalattomat tuskat tulla takaisin, mutta en saanut kun oltiin jo niin lähellä ponnistusta. Sitten taas kauhealla tuskalla väänsin lähemmäs tunnin sitä ponnistusvaihetta.

MIKSI en siis voinut saada epiduraalia aikaisemmin ja miksi en voinut saada sitä lisää?!? Vaikka ei ponnistussupistuksia tuntisikaan, voihan ponnistaa silloin kun kätilö sanoo...Luulisi, että on mielekkäämpää synnyttäjän olla kivuton ja yhteistyökykyinen, kuin kivusta aivan sekaisin ja uupunut. Oiskohan linjoilla kätilöitä, lääkäreitä tms. jotka voisivat tähän vastata? Eli siis miksi monet synnyttäjät laitetaan kärvistelemään tuntitolkulla kauheissa tuskissa kun kerran on olemassa puudute, joka vie ne tuskat pois? (eri asia tietysti jos synnyttäjä itse kokee tärkeäksi synnyttää " luomuna" ...)

Sitä ei mielellään anneta ennenkuin kohdunsuu on 4 cm auki, koska liian varhaisessa vaiheessa annettu epiduraali voi hidastaa kohdunsuun aukeamista -> voidaan joutua auttamaan imukupilla tai pihdeillä, ja tällöin episiotomiakin on pakollinen. Sitä ei anneta viime tipassa ennen ponnistusta, koska silloin on usein niin kipeä, ettei pysy helposti paikallaan, ja silloinhan on pakko olla paikallaan kun neulaa pistetään. Toinen syy on se, että ponnistustarve voi mennä, ja taas voidaan joutua auttamaan imukupilla tai pihdeillä.



Viimeisessä synnytyksessäni sain heti kun mahdollista epiduraalin, mutta koska kivut olivat kovat, se ei vienyt niitä pois lähellekään kokonaan. Epiduraalia lisättiin heti kun mahdollista, mutta kivut senkuin kovenivat (en uskalla kuvitella mitä olisivat olleet ilman epiduraalia), joten sen lisäksi annettiin spinaalipuudutus juuri ennen ponnistamista, ja tällöin tiedettiin kyllä, että ponnistusvaihe tulee ihan kohta. Silti sattui jonkin verran, mutta kipu oli siedettävää. Ponnistaminen ei minulla ole koskaan sattunut, vaan ne h..tilliset supistukset ennen sitä.

mulla takana kolme synnytystä ja kaksi viimeisintä olivat tosiaan tuota tyyliä :). ensimmäinen oli sitten jotain muuta mutta silloinkin olin kyllä ulospäin tyyni ja hiljainen. ja siis luomusynnytyksiä ovat kaikki (koska pelkään lääketieteellisiä toimenpiteitä...)

epiduraalit yms ja kesti kaksi päivää!

(ja ainokaisen)n synnytys oli minulla todella helppo. Epiduraalia oli jäljellä mukavasti ja lisääkin olisin saanut, jos olisin halunnut.



Ponnistin, kun kätilö käski ja naureskelin, etten uskalla sisään hengittää, ettei penska imeydy takaisin sisään... Eikä tuntunut synnytys missään.

että muija ei tunne yhtään mitään epiduraalin takia. Ja että mieheni ei arvosta yhtään tuollaisia naisia/synnytyksiä, koska siinä ei oikeesti tiedä millaista synnytys todellisuudessa on...



Itse olen 2 lasta synnyttänyt normaalisti alakautta. Ensimmäisessä oli kivunlievittäjinä aqua-rakkulat ja kohdunkaulapuudute. Toisessa pelkkä ilokaasu

Enkä muutakaan puudutetta. Mulla epiduraali vei ekassa synnytyksessä ponnistustarpeen kokonaan. Ja se on ihan jumalattoman vaikeaa ponnistaa, kun kätilö käskee, eikä itse tunne supistuksia!!! Toisessa synnytyksessä ei epiduraalia laitettu, ja eipä tarvinnut juuri ponnistaa!!!! Kun ei epiduraalia ollut sotkemassa juttua, niin tuntui että keho ponnisti itse vauvaa ulos, ei tarvinnut itse nähdä kamalaa vaivaa ponnistaessa. On paljon helpompaa vähän ponnistaa kun on kova ponnistamisentarve, kuin ponnistaa ilman minkäänlaista ponnistamisentarvetta. Ja onhan tuo tutkittu juttu, että epiduraali -synnytyksissä joudutaan useammin käyttää imukuppia, pihtejä tms apuna. Se epiduraali kun tosiaan vie ponnistustarpeen, ja vaikeuttaa siten äidin ponnistamista ja ponnistusvaiheen etenemistä. Samoin epiduraali -synnytyksissä ponnistusvaiheet ovat yleensä pidempiä kuin luomusynnytyksissä. Mutta tätähän epiduraalin puolesta vauhkoajat eivät usko...



Kukin tavallaan, ottakoot jokainen mitä kipulääkettä tahtoo, mutta jos ei itse ole kätilö / lääkäri, niin ehkä kannattais miettiä kumpi tietää asiat paremmin, sairaalahenkilökunta vai " maallikko-maija" itse?

mies ei siis arvosta naisia, jotka eivät huuda tuskasta vääränä synnyttäessään? silläkö se mitataankin....