Kuuluuko pienten poikien istua kylässä nätisti sohvalla?

Meillä on kaksi täysin vastakkaista luonnetta kahdella lapsellamme. Toinen istuu tattina ja rauhallisena siellä sohvalla kirjojen ja palapelien kanssa vaikka koko päivän ja toinen taas tutkii joka nurkan ja ei pysy paikallaan sen paremmin kylässä kuin kotonakaan. Ei ole kasvatuksesta kiinni.

Meillä lapset saaa olla lapsia, rasittavia ja metelöiviäkin, kunhan eivät tee pahaa.

Jo vuoden ikäisen pitää tajuta istua kaks tuntii ja kattoo telkkarii!

Meillä lapset leikkii leikkihuoneessa vierailun ajan.

kuulostaa kyllä oudolta että perheessä jossa on lapsia, pitäisi istua sohvalla. mikseivät kaikki lapset menneet lasten huoneeseen leikkimään??



meillä 7-vuotias osaa tarvittaessa istua myös sohvalla paikallaan, jos ollaan vaikka jonkun vanhuksen luona kyläilyllä. jos etukäteen tiedän ettei siellä ehkä ole lapselle mitään tekemistä, otamme mukaan piirustustarvikkeet ja kirjan. lapsi yleensä piirtääkin aina emännälle/isännälle jonkin kuvan. mutta jos ollaan perheessä jossa on lapsia, niin kyllä kaikki lapset yleensä heti säntäävät yhdessä leikkimään. pienempi on vajaa 2 ja hänen en oleta istuvat sohvalla. otan mukaan jonkun lelun ja palapelin ja kirjan ja niillä touhuaa kyllä pidempäänkin, mutta tietysti myös tykkää kuljeskella kyläpaikassa.

MUTTA kyläillessä pitäisi yrittää olla kyläpaikan säännöillä ja tavoilla. Itse saan aina kylmiä väreitä siitä, että NIIN monet lapset esim. pomppivat meillä sohvilla (joudun itse kieltämään), makaavat sohvien selkänojien päällä ja istuvat nojatuolien käsinojilla. Monet vanhemmat vaikuttavat myös tyytyväiseltä ja rauhalliselta, kunhan lapsensa ovat vaan poissa jaloista, eivätkä yhtään puutu siihen mitä tekevät.



Se on kyllä myös totta, että kotonaan lapset ovat rauhallisempia (usein), omien lelujen kanssa riehuminen ei jaksa niin innostaa.

Ei kun olen samaa mieltä edellisten kanssa: kyse luonne-eroista. Meillä esikoinen (tyttö) on ollut juuri tuollainen kaikkeen koskeva ja tuolin karmeilla keikkuva. Kakkonen sitten istuu kiltisti sohvalla vaikka tunnin pari, kolmonen jotain tältä väliltä.



Osansa tietysti kasvatuksella, mutta kolmen lapsen jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että aika vähän kuitenkin

Lapsen kuin lapsen saa käyttäytymään kunnolla, toisten kanssa se on helpompaa kuin toisten, mutta itse ihmettelen enemmän niitä äidin helmoissa nätisti istuvia lapsia, kuin rämäpäitä. Ja ap: n tilanteessahan oli vähän vaikea mennä yhdessä leikkihuoneeseen, josperheen omat lapset sitä eivä t tehneet.

Lapsi parat jos liikunnan ja leikkimisen riemu tukahdutetaan vanhempien pätemisen tarpeen vuoksi.



t:ammattikasvattaja

huolestuisin jos 2-vuotias vain istuisi paikoillaan eikä tutkisi ja kokeilisi asioita.

Kuulostaa unelmalliselta, että lapset vain istuisivat kiltisti sohvalla...=)



Täällä on joskus puhuttu lasten syömisistä ja usko pois, olen lapseni opettanut pöytätavoille, mutta silti he syövät (kylässä), kuin henkensä edestä. Piparit katoaa pöydästä alta aikayksikön jne.

Ja EN ole niitä ihmisiä, jotka hysteerisesti rajoittaisivat lastensa herkkujen syöntiä, joten ei ole siitäkään kyse, että mättäisivät naamansa täyteen, kun kerrankin jotain saavat=)

Kylään kun mennään niin on luonnollista että lapsi on utelias uutta ympäristöä kohtaan. Mitenköhän olisi jo pyydät seuraavalla kerralla ystäväsi teille kylään? :) Hänen lapsien vuoro kartoittaa ympäristöä.

Laset eivät selvästikään saa olla lapsia tuollaisessa kodissa.

Mitään kiellettyähän ap:n lapset eivät tehneet, jos ei nyt sitten 2-vuotiaan temellystä paikan tutkimisessa sellaiseksi lasketa, mutta niihinkin ap puuttui aivan asiallisesti!



Kyläpaikan emäntä oli asiaton kommentoidessaan tuohon tyyliin ap:n lapsia. Lapset ovat erilaisia ja myös meidän aikuisten käsitys ns. hyvästä käytöksestä eroaa kovin.



Minusta lapsi käyttäytyy täysin hyväksytysti, jos leikkii. Lupaa pitää kysyä, eikä paikkoja saa tahallisesti sotkea ja rikkoa, mutta leikki on lapsille a ja o. Kyläpaikassa joko lapset olivat tavallistakin laimeampia yksilöitä luonnostaan, tai heille ei anneta kotona lupaa olla lapsia ja leikiä.

mutta meidän kaksoset ei kyllä totisesti istu;) Mennä viipottavat minne sattuu, ja meno on aika päätöntä välillä kun vasta vähän aikaa osanneet kävellä..

Kyllä meillä ainakin tytöille ja pojille on samat käyttätymissäännöt. Ehkä ap muotoili kysymyksen noin, koska hänellä on poikia. Pakko vaan oli kommentoida kun monet poikien äidit tuntuvat ajattelevan että pojat saa käyttäytyä huonommin kuin tytöt.

Tuskin kumminkaan. Tapauskohtausta.. mutta fakta on, että koska poikani ovat vilkkaita, saavat paljon anteeksi vain sukupuolensa perusteella. Vilkkaiden tyttöjen kanssa voisi tulla paheksuvia katseita?

Vierailija:

Ehkä ap muotoili kysymyksen noin, koska hänellä on poikia. i]

vaikka se ei tietysti ole oikein. Itseäni joskus ärsyttää jos pojan riekkuminen on selkeästi vanhemman " syy" (ei kiellä) ja todetaan vaan että poika on niin villi.



Nimim. kokemusta molemmista

Olen miettinyt asiaa monen monta kertaa. Meillä on villi poika. Siis villi, ei kuitenkaan tee pahojaan. Pari kertaa kun ollaan oltu kylässä jossain lapsiperheessä, mulla on mennyt hermot niin ettei sinne enää mennä koskaan. Talon oma lapsi on säikky ihmisiä pelkäävä lapsi, joka istuu vaikka kolme tuntia sohvalla. Kun meidän poika sitten alkoi keinumaan jollain leikkihevosella, isäntä kiikutti hevosen lukkojen taakse! Mihinkään ei saanut koskea, ei edes leluihin! Meidän poika on lapsi, joka tutkii paikkoja ja leikkii. En muuta odotakaan. Tää on niin outo tää nykymaailma. Mutta kiva kuulla, että on vielä olemassa muitakin LAPSIA. Ja normaaleita aikuisia.

Hiukan vain erilaisia kuin teidän perheessä.