Kuuluuko pienten poikien istua kylässä nätisti sohvalla?

Minä en viitsi rääkätä omia enkä vieraiden lapsia, lapset saavat olla ja touhuta, kunhan ei ihan riehumiseksi mene, sillon puutun asiaan.

Minun käy sääliksi niitä lapsia, jotka istua toljottavat hiljaa aikuisten kanssa sohvalla vain sen takia että se ei rasita aikuisia...

Sori. En tarkoittanut niin kärkevästi kun se oli luettavissa. Tottakai ovat. Enkä tarkoittanut, että se on paha jos on hiljainen, ujo lapsi. Tarkoitin tässä sitä, että isäntäväki ei ymmärtänyt että jotkut lapset ovat erilaisia kun heidän lapsensa. Piti siis meidän poikaa jotenkin erilaisena.

Vierailija:

Olen miettinyt asiaa monen monta kertaa. Meillä on villi poika. Siis villi, ei kuitenkaan tee pahojaan. Pari kertaa kun ollaan oltu kylässä jossain lapsiperheessä, mulla on mennyt hermot niin ettei sinne enää mennä koskaan. Talon oma lapsi on säikky ihmisiä pelkäävä lapsi, joka istuu vaikka kolme tuntia sohvalla. Kun meidän poika sitten alkoi keinumaan jollain leikkihevosella, isäntä kiikutti hevosen lukkojen taakse! Mihinkään ei saanut koskea, ei edes leluihin! Meidän poika on lapsi, joka tutkii paikkoja ja leikkii. En muuta odotakaan. Tää on niin outo tää nykymaailma. Mutta kiva kuulla, että on vielä olemassa muitakin LAPSIA. Ja normaaleita aikuisia.

just just.. mietin sanojasi ja mieti mikä kasvatuksessasi on mennyt pielene

Vierailija:

Eli meillä on kohta 2- ja 7-vuotiaat pojat, ja eilen kun käytiin kylässä, isompi mennä touhotti ympäriinsä, ja kun ei malttanut olla paikallaan, annoin hänelle luvan lähteä pihalle keinumaan. Siellä olikin nätisti, juoksi ja touhusi, muttei hajottanut mitään tai tehnyt muutakaan pahaa. Pienempi sitten touhotti sisällä, sorkki koiran vesikuppia, availi ovia, ja kokoajan juoksin perässä, kieltämässä ja vahtimassa. Koko tämän ajan toisen perheen omat lapset, 3-vuotias tyttö ja 5-vuotias poika, istuivat sohvalla selailemassa kirjaa, tekemässä palapeliä yms muuta söpöä.

Perheen äiti sitten sanoikin minulle, että lapsenne ovat tuollaisia vain koska sallitte sen. Toisaalta ihan totta, emme ole koskaan vaatineet että lapset ovat koko kyläreissun paikoillaan, en ole ajatellut että niin pitäisi olla. Toki isompi poikamme osaa ruokapöydässä olla asiallisesti, mutta jos aikuiset keskustelevat, eivätkä muut lapset lähde leikkiin mukaan, en pidä pahana sitä että hän esim ajelee autolla pitkin kyläpaikan lattioita, kysyy lupaa saako ottaa pelejä yms..

Mitä mieltä te olette, ovatko lapseni kauhukakaroita?

vuoden tai kahdenkin ikäiseltä tuon vielä jotenkin ymmärtää

Siis mitä??? En nyt ymmärrä yhtään? Kuka tommosesta on puhunut? Huono päivä..?

Molemmat tavat ovat ihan yhtä hyviä, eivätkä liity sukupuoleen mitenkään. Kyseessä on luonne-erot ja erot mielikuvituksessa.



Lapsen ei " kuulu" automaattisesti istua vasten tahtoaan kiltisti ja hiljaa sohvalla, mutta jokaiselle lapselle on opetettava, että joissakin tilanteissa niin on pakko tehdä ja että talossa leikitään talon tavoilla. Yksikään lapsi ei traumatisoidu, vaikka joutuisi parin tunnin vierailun ajan hillitsemään itseään.



Lapsen ei siis tarvi olla aina rauhallinen, eikä vilkkaus itsessään kerro kasvatuksesta mitään, mutta jos lapsi ei käskyistä huolimatta kykene rauhoittumaan tarvittaessa, alkaa olla aika tarkistaa omia kasvatusmetodejaan.

ellei olla kylässä jossain lasimuseossa...Lapsi leikkii luonnostaan ja sitä pitää kyllä voida kylässäkin tehdä. Riehuminen ja sotkeminen on asia erikseen. Meillä on kaksi lasta, jotka ovat TÄYSIN erilaisia. Toinen istuisi kyllä käskettäessä vaikka kaksi tuntia sohvalla mutta toista ei pidättele mikään eikä kukaan. Hänkin kuitenkin leikkii sillä tavalla nätisti, että ei riko eikä kauheasti riehu, tosin juoksee kyllä sisälläkin (ikää vasta 2,5 vuotta). Samanlaisen kasvatuksen ovat saaneet...

sanooo meen terkkari.

Itse kyllä puutun siihen, että esim. kaappeja ei availla -paitsi lastenhuoneessa. On oikeasti vaikea tietää, mitä kylässä saa tehdä. Niinpä mielestäni on ihan ok, että talon isäntäväki lempeästi ojentaa myös vieraiden lapsia, jos vanhemmat itse eivät tätä tee. meillä esimerkiksi saa kiipeillä sohvilla, juosta, katsella jne... , mutta meillä ei saa tuoda keksejä tai muuta syömistä olohuoneeseen. Meillä syömiset syödään pöydän ääressä. En halua, että huonekalut ovat täynnä rasvajälkiä.

Hätistelen lapseni aina muiden kanssa leikkimään, vaikka heitä ujostuttaisikin.

että lapsi on näkymätön ja hajuton. lapsen kuuluukin leikkiä ja liikkua. pahanteko on eri asia.