Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka on toisille ihmisille näkymättömiä?
15.10.2023 |
Mä olen sellainen joka unohdetaan helposti. Ei kutsuta mukaan ja jätetään ulkopuolelle. Kun yliopisto-opiskelut loppui niin opiskelukavereiden yhteydenpito hiipui. Juhlissa jään ulkopuolelle, minuun ei haluta tutustua. Vastakkaiselle sukupuolelle myöskin olen aina ollut näkymätön. Olen normaalin näköinen, ystävällinen kaikille. Jotenkin vaan mitäänsanomaton ja epäkiinnostava. Muita? Miten voisin muuttua kiinnostavaksi ihmiseksi ja olla sellainen, jonka ystävä muut haluaa olla?
Kommentit (9)
No tunnetko kuitenkin että olet nyt oma itsesi, ei kannata alkaa esittämään mitään mitä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Mä olin joskus tuollainen ihminen.
Puhkesin ulkonäköni osalta kukkaan vasta n. 20 vuotiaana, ja sen jälkeen muiden ihmisten suhtautuminen minuun muuttui ihan oleellisesti. Yhtäkkiä mielipiteeni olikin kiinnostava, yhtäkkiä miehet halusivatkin pyytää minua ulos, ja yhtäkkiä muut naiset halusivatkin olla kanssani kavereita.
Mitä konkreettista muutit ulkonäössäsi?
Kun täytin 50vee niin olen pannut merkille ettei juuri kukaan katso enää silmiin, edes puhuessaan minulle. Se on vähän hämmentävää. Kukaan ei juuri enää anna katsekontaktia. Omituista.
Nää on vaikeita, itse olen ulkonäön puolesta (mies) täydellistä agenttiainesta koska kukaan ei kiinnitä huomiota - kaupan kassatkin jos sanovat asiakkaille ”hyvää päivänjatkoa”, niin minun kohdalla jää se usein välistä jne.
Kavereita kuitenkin on, ja piiri syntyy ajan kuluessa koska a) panostan sekä älykkääseen että todella matalan tason huumoriin ja b) en pelkää pilkata itseäni. Lisäksi luen uutisia ja Vauva-palstaa joten olen maailman ja populaarikulttuurin asioista perillä mikä auttaa osallistumisessa keskusteluihin valtavasti.
Mielestäni niillä asioilla voi erottautua joukosta ja osoittaa olevansa tutustumisen arvoinen, vaikka kieltämättä hyvin ekstrovertit ja kauniit ihmiset ovat aina etulyöntiasemassa. Mutta heihin ei kannata verrata itseään vaan pistää oma firma pystyyn ja luoda oma brändi.
Monet sellaiset ns. tylsät tyypit (harvemmin kyllä oikeasti heihin törmää kun tutustuu) ovat jollain tapaa tosikoita ja keskittyvät vain uraan ja sosiaaliseen statukseensa joten heidän kanssaan ei saa itseironian yms. kautta yhteyttä.
Olet kai sellainen "ihan kiva" -ihminen, josta ei kumminkaan ole mitään iloa toisten statuksen tai egon pönkitykseen.
Vähän sama kokemus kouluajoilta. Aina oli omat porukat ja tulin hyvin toimeen useimpien kanssa, mutta vapaa-ajalla käytännössä kukaan ei ollut missään tekemisissä kanssani, ei sen puoleen, että itsekään olisin kovin aktiivinen ollut toiseen suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Mä olin joskus tuollainen ihminen.
Puhkesin ulkonäköni osalta kukkaan vasta n. 20 vuotiaana, ja sen jälkeen muiden ihmisten suhtautuminen minuun muuttui ihan oleellisesti. Yhtäkkiä mielipiteeni olikin kiinnostava, yhtäkkiä miehet halusivatkin pyytää minua ulos, ja yhtäkkiä muut naiset halusivatkin olla kanssani kavereita.
Mitä konkreettista muutit ulkonäössäsi?
Aiemmin olin ylipainoinen, fyysisesti tosi huonossa kunnossa, ja minulla oli huono iho. Parikymppisenä hurahdin täysin tanssiharrastukseen, siten että parhaimmillaan olin 6 päivää viikossa tanssisalilla. Siinä sivussa tuli käyttöön urheilijamaisempi ruokavalio, ja voimaharjoittelua.
Laihduin kaiken tuon aktiivisuuden vuoksi 15 kiloa, vartalo muokkaantui aika kauniiksi vaikka itse sanonkin, ja ihokin kirkastui. Jos vertaa kuvia minusta 18v ja 25v, niistä ei kukaan uskoisi että kuvissa on sama ihminen.
Kunpa olisinkin näkymätön, mutta ei kun lähikaupassakin kassalta kaula pitkällä toljotellaan aina heviosastolle saakka kun menen sisään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Kunpa olisinkin näkymätön, mutta ei kun lähikaupassakin kassalta kaula pitkällä toljotellaan aina heviosastolle saakka kun menen sisään.
Tuo on aina vähän 50/50. Joko sinua tuijotetaan, koska olet helvetin ruma tai muuten ulkoisesti poikkeava.. Tai sitten olet todella hyvännäköinen.
Mä olin joskus tuollainen ihminen.
Puhkesin ulkonäköni osalta kukkaan vasta n. 20 vuotiaana, ja sen jälkeen muiden ihmisten suhtautuminen minuun muuttui ihan oleellisesti. Yhtäkkiä mielipiteeni olikin kiinnostava, yhtäkkiä miehet halusivatkin pyytää minua ulos, ja yhtäkkiä muut naiset halusivatkin olla kanssani kavereita.