Miksi myrkylliset työilmapiirit ovat niin yleisiä hoitoalalla?

En sanoisi, että ilmiön voi vain selittää helposti sanomalla että naisvaltainen ala selittää toksisuuden. On monia muitakin naisvaltaisia aloja joilla ei ole samanlaista kuin hoitoalalla.

minun selitykseni: hoitoalalle hakeutuu ihmisiä (ja enimmäkseen naisia), jotka ovat muutenkin draamanhakuisia. Ainakin meidän koulusta kaikki pahimmat draamailijat lähti opiskelemaan hoitajaksi. 

Ihmiset on väsyneitä ja resurssit pienet. Uupuneena sitä on ärtynyt ja vähistä resursseista aletaan tappelemaan. Johtaminen on usein luokattoman huonoa ja kokemus kentältä unohtunut johtajilta. Johtajiksi ei halua hyvät tyypit, koska johtajat vasta uupuvatkin. Niimpä johtajina on paljon ihmisiä jotka kaipaavat egolleen pönkitystä tai haluavat vain pois käytännön työstä. Johtajuuteen liittyvää koulutusta on vaim harvalla tai vähän. 

Naiset, kiire, stressaava työympäristö, heikko johtaminen, hierarkinen ja byrokraattinen organisaatio.

Liikaa taukoja niin ehtii puhumaan joutavia ja kyräilemään.

Naiset jotka tuo tunteensa kaikkialle ja puhuvat niistä taukoamatta. Ja jotka eivät ymmärrä että tunteita ei aina ja kaikkialla tarvitse purkaa puhumalla. Välillä kannattaisi pitää suunsa kiinni.

Suomalaiset ovat polveutuneet n4 t s3ista ehkä siksi tai niistä venäjän versiosta. 

Siksi suomalaisia ei huolita moniin firmoihin paitsi julkiselle suojatyöpaikkoihin.

Hoitoalan ongelmia ei todellakaan ratkota rahalla. Mitä se iso palkka auttaa, kun uudet työntekijät ja sijaiset savustetaan ulos heti ensikättelyssä ja muutenkin meno on kuin jossain päiväkodissa. Olen itse entinen hoitaja ja en vaihtanut alaa palkan takia, vaan työkavereiden.

Jännä miten täällä heti syytetään alan naisvaltaisuutta. Olen optikko, ja suurin osa optikoista on naisia. Ei tällä alalla ole mitään kamalaa myrkyllisyyttä vaikka naisia ollaankin. 

Vierailija wrote:

Luulen , että se johtuu osittain siitä, että on niin naisvaltaisia työyhteisöjä. Työthteisöt joissa on myös miehiä, ovat tutkimusten mukaan tasa-arvoisempia.

Ei johdu. Olen ikäni työskennellyt naisvaltaisissa työyhteisöissä, eikä mitään ongelmia ole ollut. Yhdistävä tekijä näille työyhteisöille on ollut se, etttä ne eivät ole sote-alaa ja työskentelyolosuhteet ovat olleet erinomaiset ja johtaminen (naisia hekin) hyvää.

Olen opiskellut naisvaltaista alaa ja myös opiskelijajärjestössä oli enimmäkseen naisia. Ilmapiiri oli mainio. Että pelkästä sukupuolesta ei voi olla kyse.

Itse nähnyt monenlaista työpaikkaa, huonoa ja hyvää, ja todellakaan ei ole ikävimmät tai mukavimmat työkaverit tai huonoimmat pomot menneet sukupuolen mukaan. Pomo, työnjohtajat ja työhönottaja voivat vaikuttaa asiaan. Työpaikan yleinen kulttuuri ja mahdollisuus hoitaa tehtävät hyvällä tavalla. 

Isäni työskenteli täysin miesvaltaisella alalla, jolla tosi vaikeita ihmisiä ja kaikki olivat riidoissa koko ajan. Äiti oli hoitoalalla, jossa lähes pelkkiä naisia, ja heillä hyvä meininki, lieneekö harvinainen poikkeus sitten? 

Vierailija wrote:

Jännä miten täällä heti syytetään alan naisvaltaisuutta. Olen optikko, ja suurin osa optikoista on naisia. Ei tällä alalla ole mitään kamalaa myrkyllisyyttä vaikka naisia ollaankin. 

Hoitoala väkisin herättää tunteita ihan eritavalla kuin joku toinen työ. Väitän että optikko ei työssään joudu käsittelemään samalla tavalla surua  kärsimystä, epätoivoa, välillä hyvinkin positiivisia asioita samoin kuin vaikka optikko. Tunteissa sinänsä ei ole edes mitään pahaa mutta kun niitä joku tai jotkut käsittelee työyhteisössä jatkuvasti puhumalla väkisin ne tunteenpurkaukset vaikuttaa koko työyhteisöön.

Työyhteisössä tunteita voisi käsitellä monella muullakin tavalla kuin puhumalla niistä työkavereiden kanssa. Hoitoalalla normaalisti on hyvin vähän esim. työohjausta vaikka työ usein on sellaista että asioiden purkaminen työohjauksessa olisi välttämätöntä. Eikä esimiehet Läheskään aina ole kovin hyviä henkilöstöjohtaja. Sitäkin Hoitoalalla rarvittaisiin huomattavasti nykyistä enemmän työnluonteesra johtuen.

Ihan sama paska ja toksinen ilmapiiri on niillä miesvaltaisilla aloilla, joissa on koko ajan kiire, huonot työolosuhteet ja olematon mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä. Se johtaa siihen että kaikki on kireinä ja purkaa sen sitten usein työkavereihin. Ei se ole sattumaa että juuri hoitoalalla on eniten mielenterveysongelmia. 

Liikaa naisia samassa työpaikassa ja samoissa työtehtävissä ja hoitoalalle hiljaisesti hyväksytty nokittelujärjestys johon ei oikein kukaan uskalla puuttua vaikka sen tiedetään haittaavan yhden jos toisenkin hoitoalalla työskentelyä.

Vierailija wrote:

Ihan sama paska ja toksinen ilmapiiri on niillä miesvaltaisilla aloilla, joissa on koko ajan kiire, huonot työolosuhteet ja olematon mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä. Se johtaa siihen että kaikki on kireinä ja purkaa sen sitten usein työkavereihin. Ei se ole sattumaa että juuri hoitoalalla on eniten mielenterveysongelmia. 

Tuohon kun vielä lisätään huono henkilöstöjohtaminen, työnohjauksen puuttuminen. Se että työssä jatkuvasti itse kokee mielenterveysongelmaisia (on toisinaan tarttuvaa siinä mielessä että aiheuttaa mielenterveysongelmia niissä jotka ovat ongelmista kärsivän lähellä). Työssä joutuu jatkuvasti kohtaan hyvinkin poikkeuksellisia tunteita joita normaalisti arjessa kohtaa hyvin harvoin. Ei voi kuin ihmetellä sitä että useimmat silti selviävät sairastumatta.

Vierailija wrote:

Pahoin pelkään, että ongelma on kaikilla aloilla, missä lähityökavereina vain naisia.

Tyhmiä naisia ilman kuria. Olen ollut naisvaltaisissa yhteisöissä, joissa on erittäin hyvä ilmapiiri, mutta sinne valikoiduttiin paremman koulutuksen kautta. 

meillä ainakin syynä on hoitajapula. Kun nämä keikkaa tekevät sijaiset tietävät että ilman heitä ei pärjätä, ottavat ilon irti siitä että voivat valita työtehtävät, mukavat ja helpot asiakkaat, rahakkaat työvuorot ja jätetään lääkeluvat suorittamatta jolloin joku toinen hoitaa lääkehoidon... koska aina voi kiristää että "muuten en tule ollenkaan".  

Lisäksi ollaan todella tarkkoja siitä että varmasti on työvuorossa saman verran asiakkaita kuin vakituisilla vaikka vakituisilla on hoitotyön lisäksi kaikki arvioinnit, hoitosuunnitelmat, pyykkitilaukset, ruokatilaukset, omaisasioinnit, lääkejaot jne tehtävänä.

Vakituinen henkilökunta nääntyy toidensä alle kun keikkalaiset tulevat töihin tekemään minimityömäärän ja päälle vielä arvostellaan koko ajan mikä kaikki on huonosti/väärin.

Naiset ei tule toimeen keskenään. Koiraihmisetkin tietää, että jos kaksi narttukoiraa kohtaa lenkkipolulla niin tappelu siitä tulee.

Vierailija wrote:

meillä ainakin syynä on hoitajapula. Kun nämä keikkaa tekevät sijaiset tietävät että ilman heitä ei pärjätä, ottavat ilon irti siitä että voivat valita työtehtävät, mukavat ja helpot asiakkaat, rahakkaat työvuorot ja jätetään lääkeluvat suorittamatta jolloin joku toinen hoitaa lääkehoidon... koska aina voi kiristää että "muuten en tule ollenkaan".  

Lisäksi ollaan todella tarkkoja siitä että varmasti on työvuorossa saman verran asiakkaita kuin vakituisilla vaikka vakituisilla on hoitotyön lisäksi kaikki arvioinnit, hoitosuunnitelmat, pyykkitilaukset, ruokatilaukset, omaisasioinnit, lääkejaot jne tehtävänä.

Vakituinen henkilökunta nääntyy toidensä alle kun keikkalaiset tulevat töihin tekemään minimityömäärän ja päälle vielä arvostellaan koko ajan mikä kaikki on huonosti/väärin.

Keikkailijoita kohdellaan monessa paikassa huonosti, haukutaan selän takana, ei suostuta auttamaan hankalassa tilanteessa, missä vakituinen voisi neuvoa, miten jonkun hankalamman asukkaan kanssa kannattaa toimia. Pitäisi ennakoida tilanteet tuntemattomien asukkaiden kanssa ja sitten auotaan päätä, jos ei ole ymmärtänyt kysyä jotain asiaa etukäteen, tapahtui mulle tänä syksynä. Nuo jutut muistaa kyllä jatkossa. Mulla on lääkeluvat ja en takuulla valikoi vain kevyitä asukkaita. Keikkailen satunnaisesti joitakin päiviä esim. lomalla, mulla on työsuhde muualle.

Ylipäätään uusien ihmisten hyväksyminen on huonolla tolalla monessa työyhteisössä sote-alalla. Turha ihmetellä sitten, miksi on hankala saada sijaista. 

Vierailija wrote:

Hoitoalan ongelmia ei todellakaan ratkota rahalla. Mitä se iso palkka auttaa, kun uudet työntekijät ja sijaiset savustetaan ulos heti ensikättelyssä ja muutenkin meno on kuin jossain päiväkodissa. Olen itse entinen hoitaja ja en vaihtanut alaa palkan takia, vaan työkavereiden.

Samaan ratkaisuun päädyin samoista syistä, eikä sellaista palkkaa olekaan, jolla menisin takaisin. Onneksi kroppa on niin rikki, etten kyllä pääsisikään. Sairastuminen minut pelasti.

Yhtä myrkyllistä se on miesvaltaisilla työpaikoilla. Voi alkuun vaikuttaa rennolta mutta ihan yhtä huonoa johtamista, kuppikuntia, sisäpiirejä, kiusaamista, juoruilijoita, ahdistelua ja selkäänpuukotusta ne on täynnä. 

Paras työyhteisö on jossa yhtä paljon naisia ja miehiä.