Lue keskustelun säännöt.
Miksi ”mielenterveyspotilaat” halutaan aina ahtaa samaan muottiin?
14.10.2023 |
Usein täälläkin puhutaan ”mt-potilaista” kuin olisivat yhtä samaa ihmisryhmää. Mt-potilaat lojuu kotona työttömänä, mt-potilaiden ei pitäisi hankkia lapsia, kyllä minulle kelpaa tavallinen ihminen kumppaniksi kunhan ei ole mt-potilas, jne.
Sekös ihmisiä oikein harmittaa, että mt-potilas voi olla myös korkeasti koulutettu, hyväpalkkainen, hyvässä pitkässä parisuhteessa, perheellinen ja hyvä vanhempi. Psyykkiset sairaudet eivät aina näy päällepäin. Hyvässä hoitotasapainossa oleva mielenterveyden häiriö ei oikeasti vaikuta elämään enempää kuin mikään hyvässä hoitotasapainossa oleva fyysinenkään sairaus. Arjessa mielenterveyden häiriö ei välttämättä näy mitenkään muuten, kuin että syöt pillerin päivässä tekemättä asiasta sen isompaa numeroa.
Kommentit (27)
Vierailija wrote:
Juurikin näin. Puolisoni joutui psykiatriseen osastohoitoon viime keväänä pitkään jatkuneen unettomuuden ja vakavan burnoutin takia. Unettomuus aiheutti itsetuhoisuutta, jota kyllä en yhtään ihmettele jos nukkuu kolme kuukautta puolen tunnin pätkissä, max 2h yössä...
Hänellekin tuli yllätyksenä minkälaista porukkaa siellä osastolla oli. Hän on itse korkeakoulutettu, esimiesasemassa oleva normaali, täysin raitis perheenisä ilman mitään sen kummempaa traumaa tai vastoinkäymistä elämässä. Onnellinen avioliitto, ihanat lapset ja koira, mies harrastaa aktiivisesti liikuntaa ja on osallistuva isä ja puoliso. Vähän liiankin osallistuva, jonka takia burnout iskikin.
Osastolta löytyi myös viiden lapsen äiti joka oli töissä opettajana, mutta sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä, joka välillä aiheutti psykooseja. Löytyi pappi, joka teki työtä myös kissankasvattajana. Oli vanhempi mies joka o
Minulla on sama kokemus osastolla olemisesta, että siellä oli paljon ihmisiä, jotka olivat päälleppäin ihan normaaleja, eli ei päältäpäin olisi koskaan arvannut heillä olevan mitään mielenterveydenhaasteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatellaan vain hyvin kapeasti, koska ei ole asiasta ymmärrystä, tietoa ja kokemusta riittävästi. Siksi on niin helppo pinota kaikki vain saman otsikon alle.
Hullu mikä hullu ei sillä diagnoosilla ole merkitystä
Tuo on vähän yksipuolinen kuva muinaisista kulttuureista. Varmaan vaarallisimmat ns. hullut joissakin yhteiskunnissa lukittiin kellareihin, mutta niinhän tehtiin ja tehdään nykyäänkin Suomessa tai vähintään rauhoitetaan kuolaavaksi zombiksi. Esimerkiksi skitsofrenian toipumisaste ei ole Jääskeläisen et al (2013) tekemän systemaattisen tutkimuskatsauksen mukaan noussut kolmen vuosikymmenen aikana lainkaan vaan laskenut, ja mitä köyhempi maa (mitä vähemmän psykiatrista hoitoa), sitä parempi ennuste skitsofrenia-diagnoosin saaneilla potilailla. Skitsofreniadiagnoosin kriteerien laajuus ei ollut yhteydessä toipumisasteeseen, eli käytännössä kapeammin määritelty skitsofrenia ei ennustanut heikompaa toipumisastetta. Vuonna 1994 julkaistussa tutkimuskatsauksessa (Hegarty et al 1994) taas havaittiin, että skitsofenian toipumisennuste on laskenut 1970-luvulta lähtien. Hoito ei voi määritelmällisesti juurikaan kehittyä, jos toipumisaste vain laskee ja suhteellinen kuolleisuus nousee lineaarisesti kolme vuosikymmentä (ellei enemmänkin) putkeen.
Esimerkiksi vuonna 2007 julkaistun systemaattisen tutkimuskatsauksen mukaan (Saha et al 2007) skitsofrenian suhteellinen kuolleisuus oli 1970-luvulla 1,81-kertainen, kun 1990-luvulla se oli noussut 3,2-kertaiseksi. Kun näitä oireiden perusteella diagnosoitavia häiriöitä niin kovasti rinnastetaan vaikka syöpään tai diabetekseen, niin miltä näyttäisi sadan vuoden asteikolla nouseva suhteellinen kuolleisuus ja laskeva toipumisaste sekä se, että vähäiset terveydenhuollon resurssit ennustavat parempaa toipumistodennäköisyyttä kuin suuret resurssit? Kuka luottaisi syöpälääkäriin, joka pitää edistyksenä sitä, että potilaiden ennuste on heikentynyt ja suhteellinen kuolleisuus noussut lineaarinomaisesti hänen tarjoamiensa hoitomuotojen kehittymisen aikana? Pidettäisiinkö tällaista syöpäpotilasta sairaudentunnottomana ja pakkohoidettaisiin sytostaateilla? Monessa kulttuurissa mielisairautta ei edes tunnisteta samalla tavalla, kuin länsimaissa.
Esimerkiksi ympäri maailmaa alkuperäiskansojen luona vieraillut valokuvaaja Phil Porges teki matkoillaan sellaisen silmiinpistävän havainnon, että suurimmassa osassa eri puolilla asuvia alkuperäisheimoja psykoottisia oireita, kuten äänten kuulemista ja näkyjen näkemistä, pidettiin osoituksena siitä, että henkilö voidaan kouluttaa shamaaniksi tai tietäjäksi. Monet tietäjät kertoivat hänelle aivan saman tarinan siitä, miten heidän "uransa" lähti käyntiin "psykoottisesta" reaktiosta nuoruudessa, olivat he mistä päin maailmaa tahansa. Näissä heimoissa psykoottisiin oireisiin suhtauduttiin aivan eri tavalla ja se varmaan osin selitti sen, miksi he oppivat hallitsemaan kokemuksiaan ja omaa mieltään yhteisön hyväksi. Heitä koulutti "kokemusasiantuntija" eli toinen shamaani, joka opetti heitä käyttämään ja hallitsemaan mieltään. Varmasti myös muitakin tapoja hallita ja suhtautua ns. psykoottisiin oireisiin on ollut kautta historian, mutta on mustavalkoista väittää, että länsimaissa ollaan oltu jotenkin erityisen humaaneja niin kutsuttuja mielisairaita kohtaan suhteessa muihin kulttuureihin.
Vierailija wrote:
Hullu mikä hullu ei sillä diagnoosilla ole merkitystä
Samapa tuo. Vaikka olen ”hullu”, olen silti saavuttanut elämässäni kaikki unelmani. Oletko sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Minä en syö edes sitä pilleriä. Hyvin pyyhkii ja kokopäivätöissä käyn. Minulla on lääkärin mielestä paranoidinen skitsofrenia. Olin joskus kyllä hieman sekaisin mutta siitä on 10 vuotta aikaa. Diagnoosithan ei muutu kantaan ikinä. Ne on hautaan asti sinne kirjattuna.
Kannattaa pitää omana tietonasi tuo että et ota lääkkeitä. Muuten olet kohta injektiolääkityksellä.
Itse olen omasta tahdosta injektiolääkityksellä.
Tai olla sen verran munaa että kertoo totuuden. Muuten voipi käydä niin että alkaa paljastua siinä vaiheessa, kun ei sitten kuitenkaan olisi sopiva hetki.