Väärät oletukset olemuksen/ulkonäön perusteella
Olen korkeasti koulutettu (kaksi maisteritutkintoa) keski-ikäinen nainen. Uudet tuttavuudet olettavat minun olevan ammatiltani muuta kuin olen. En itse ota ammattiani koskaan esille, mutta vastaan kyllä, jos kysytään. Miltei aina jossakin kohti kysytään. Hyvin usein vastaukseni aiheuttaa kysyjässä jonkin tasoisen hämmästysreaktion. Harvemmin kukaan hämmästystään kuitenkaan ääneen sanoo. Huvittavinta ovat tilanteet, joissa saavutuksillaan leveilevät ihmiset tavallaan nolostuvat ja vaihtavat puheenaiheita, kun paljastuu, etten olekaan duunari tai työtön. Mites muilla? Tehdäänkö teistä vääriä oletuksia ulkonäön perusteella? Miten otatte asian?
Kommentit (16)
Olen hiljainen ja söpö, ja mua pidetään kouluttamattomana ja tyhmänä. Olen insinööri, mutta en tuo tätä asiaa koskaan esille. Annan ihmisten vapaasti nolata itsensä.
Missä ihmeessä tapaat näitä uusia tuttavuuksia, joilla ei ole mitään käsitystä, kuka olet? Yleensähän ihmiset pyörivät kaltaistensa kanssa.
Olen huomattavan ylipainoinen. Ihmiset usein olettavat, että olen laiska tai tyhmä. Nautin siitä, kun pääsen mainitsemaan, että minulla on oma yritys asiantuntija-alalla, kohta tulee täyteen 8 v yrittäjänä.
Olen miljunääri. Pukeudun ja käyttäydyn kuin köyhä juntti. Saapi rahat olla rauhassa.
Yksi epämääräinen hevarin näköinen ns. "kovien tieteiden" puolelta väitellyt tyyppi ilmoittautuu! Asiantuntijaroolissa työskenteleminen aiheuttaa aina välillä pientä ristiriitaa, kun ulkonäkö ei ole ihan se, mitä on oletettu. Normaaliarjessa pyrin taas pitämään tiedon koulutustaustastani sivussa, koska se tuntuu muuttavan tietyllä tapaa ihmisten suhtautumista.
Aiemmin yritin erotella todella tarkkaan työminän ja "siviili-minän", mutta se on älyttömän raskasta pidemmän päälle vetää töissä jatkuvasti tiettyä roolia. Olen ennemmin sitä mitä olen ja miten on mukavinta olla - substanssiosaaminen puhukoon puolestaan sitten ammatillisella puolella. Ei ulkonäköni ole yhtä kuin osaamiseni ja ulkonäköön kohdistuva kritiikki on aika helppo ohittaa merkityksettömänä :)
Minä olen ystävällisen näköinen ja melko kohtelias.
Tämän vuoksi moni olettaa, että minua voi ja suorastaan pitää kohdella huonosti.
Mutta miksi se on näille joku yllätys, että sanomista tulee?
Mulla on resting bitch face, en ole luonteeltani ilkimys, vaan olen ollut liiankin kiltti (mua ovat miehet naisena hyväksikäyttäneet) ja olen herkkä. Ahdistun ajoittain ihmisten seurassa ja tunnen epävarmuutta: yritän peittää sen.
Vierailija kirjoitti:
No et kyllä herättänyt minussa mitään positiivista. Näytit sitten miltä tahansa, sisäisesti kaunis ihminen ei arvota toisia koulutuksen tai ammatin perusteella.
Mind you, ap ei sanonut arvostelevansa ihmisiä näiden ammatin tai koulutuksen perusteella, vaan että häntä arvostellaan luullun ammatin/koulutuksen perusteella.
Sinäkään et siis herättänyt mitään positiivisia tunteita minussa, koska vaikutat ihmiseltä, joka haluaa jollain (tarpeen vaatiessa väärintulkitulla tai keksityllä) perusteella arvostella muita ihmisiä. Ja kyllä:. Syyllistyn nyt itse samaan, ja menen opettelemaan kauniinpaa ajattelua.
Olen kokenut sitä, ett naisellinen ulkonäköni yhdistettynä intin käymiseen pitkä kaavan kautta ja misvaltaiseen urheilulajiin herättää hämmennystä ja epäuskoisia kommentteja.
No, esimerkiksi lasteni harrastusten kautta, tai ystävieni kautta jne... (ap)
Näytän kiltiltä ja herttaiselta naiselta, jolle ihmiset juttelevat usein.
Vapaa-ajalla ilkeilen vähä-älyisille palstamiehille, jotka herjaavat törkeästi naisia. :D
Mua on sanottu kiltinnäköiseksi - no en ole kauhean kiltti itse asiassa. 😉
No et kyllä herättänyt minussa mitään positiivista. Näytit sitten miltä tahansa, sisäisesti kaunis ihminen ei arvota toisia koulutuksen tai ammatin perusteella.