Tuleeko muille jo työpaikkailmoituksia lukiessa lannistunut olo?

Hävettääkö muita haastattelutilanteessa? Mua hävettää kun on pitänyt väsätä hakemus vastaten niihin yliampuviin vaatimuksiin, mutta haastattelussa olenkin oma itseni eli se tavis. Kamalaa jos haastattelija lukee ääneen jonkun kohdan hakemuksestani. 

Vierailija wrote:

Hävettääkö muita haastattelutilanteessa? Mua hävettää kun on pitänyt väsätä hakemus vastaten niihin yliampuviin vaatimuksiin, mutta haastattelussa olenkin oma itseni eli se tavis. Kamalaa jos haastattelija lukee ääneen jonkun kohdan hakemuksestani. 

Kyllä. Usein kun kirjoitan hakemusta revin itsestäni kirjailijan. Haastattelijalla onkin vastassa tavallinen tallukainen eikä se mitä kaikkia supervoimia lukee hakemuksessa.

Ilmeisesti kirjailijan lisäksi minusta pitää kuoriutua myös näyttelijä!

Miten te tyypit aattelitte saada työtä, jos ette jaksa hakea? Niin, että työnantaja soittaa ovikelloasiko?

Työnhaku on molemminpuolista teatteria, ja se pitää vaan ymmärtää ja sisäistää.

Vierailija wrote:

Miten te tyypit aattelitte saada työtä, jos ette jaksa hakea? Niin, että työnantaja soittaa ovikelloasiko?

Työnhaku on molemminpuolista teatteria, ja se pitää vaan ymmärtää ja sisäistää.

Kaikki eivät pysty sisäistämään eikä ymmärtämään, kaikista ei ole repimään teatteria itsestään. Näidenkö pitää sen vuoksi jäädä pois työelämästä? Vai olisiko MITENKÄÄN mahdollista että työnantajat muuttuisi vaatimuksineen inhimillisempään suuntaan.

Ei aina vika ole työttömissä

Että ottaa aivoon nämä kaikkitietävät urpot joille pashan puhuminen on luontevaa ja pitää tulla inisemään keskusteluun jossa annetaan vertaistukea niille joille kyseinen toiminta on haastavaa 

Vierailija wrote:

Miten te tyypit aattelitte saada työtä, jos ette jaksa hakea? Niin, että työnantaja soittaa ovikelloasiko?

Työnhaku on molemminpuolista teatteria, ja se pitää vaan ymmärtää ja sisäistää.

Siitä, miten asiat ovat, ei voi päätellä, miten niiden tulisi olla. On täysin mahdollista kiinnittää huomio asiasisältöön, hakijan jo hankkimaan osaamiseen ja kykyyn hankkia uutta, eikä työn sisältöön liittymättömiin luonteenpiirteisiin. On myös mahdollista kertoa suoraan työpaikan osoite, työaika, noudatettava työehtosopimus ja työstä maksettava palkka. On täysin mahdollista palkata tavallinen ihminen ja tavallisen ihmisen mahdollista menestyä työssään. Sen ei tarvitse olla mitään teatteria, tämä on valintakysymys.

Tiesitkö, että asperger ei katso silmiin, koska se häiritsee puhumista? Raakkat noin pois paljon älykkäitä, ajattelevia hakijoita.

Luovutin ja lähdin kuntouttavaan. Kävi liian raskaaksi teeskentely. Nyt saa olla rauhassa. Unelmana on perustaa joskus tulevaisuudessa yritys ja sinne palkkaan ihmiset ihan ihmisinä, ei sen mukaan kellä on ruskein kieli

Vierailija wrote:

Olen työelämässä ja kun katselen työkavereitani (ja itseäni) niin en todellakaan tunnista meitä sellaisiksi yli-ihmisiksi mitä aina työpaikkailmoituksissa etsivät. Hoidan oman työni hyvin, osaan sen ja saan hyvää palautetta, mutta kun vastaavaan tehtävään haetaan uutta ihmistä niin tulee tunne, ettei minua ikinä tuohon palkattaisi😂

Sama juttu! Meidän tiimiin haettiin kesäduunaria ja vaatimukset oli niin kovat, etten itsekään kelpaisi, vaikka olen tuota työtä tehnyt yli 10 vuotta. Ja tässä tosiaan haettiin opiskelijaa muutaman kuukauden määräaikaiseen työhön.

Mitä noilla övereillä vaatimuksilla yritetään saavutta? Varmistetaan kai ettei kukaan järkevä ihminen hae, vain ne liikoja itsestään kuvittelevat.

Vierailija wrote:

Luovutin ja lähdin kuntouttavaan. Kävi liian raskaaksi teeskentely. Nyt saa olla rauhassa. Unelmana on perustaa joskus tulevaisuudessa yritys ja sinne palkkaan ihmiset ihan ihmisinä, ei sen mukaan kellä on ruskein kieli

Ei ole halpaa lystiä jos palkkaa vääränlaisen ihmisen. Jos henkilö on vähäsanainen eikä katso silmiin eikä osaa kertoa itsestään niin kyllä tulee tunne että osaako tuo työtä tehdä. Tuossa tilanteessa tilanteen voi korjata sitten paperilla olevalla pätevyydellä. Mutta jos sitäkään ei ole niin eipä semmoisia ihmisiä uskalla palkata 

Vierailija wrote:

On todellisuutta, että en itsekään pääsisi tekemään nykyistä työtäni jos joutuisin hakemaan sitä uudelleen eli samaan positioon tekemään 100% samaa työtä vallitsevan rekrytointimenettelyn kautta. Kuitenkin tiedän hallitsevani alani ja työni hyvin, omaksun asiat todella nopeasti, olen tehokas ja opin myös virheistäni. Kyllä silloin jossain kohtaa on jotain vialla...

Itse totesin jossain vaiheessa, että en pääsisi Suomessa ja nykymenolla edes omaksi assarikseni, tuskin haastatteluunkaan. En tosin myöskään ikinä suostuisi siihen, että omaan tiimiini rekrytoi tuohon tyyliin joku ihan ulkopuolinen, joka ei tajua hommasta mitään. 

Olen toisessa EU-maassa töissä eikä se työnhaku täälläkään mitään herkkua ole, mutta jotenkin inhimillisempää eikä ulkoistettua hehkutusta.

Vierailija wrote:

Olen työelämässä ja kun katselen työkavereitani (ja itseäni) niin en todellakaan tunnista meitä sellaisiksi yli-ihmisiksi mitä aina työpaikkailmoituksissa etsivät. Hoidan oman työni hyvin, osaan sen ja saan hyvää palautetta, mutta kun vastaavaan tehtävään haetaan uutta ihmistä niin tulee tunne, ettei minua ikinä tuohon palkattaisi😂

Samaa mieltä! Entä sitten kun tämä uusi työntekijä, "dynaaminen tiimipelaaja", "ennakkoluuloton rajojen rikkoja" ja "väsymätön visionääri" aloittaa työt firmassa ja huomaa tulleensa huijatuksi?😄 Siinä tulee vanhana työntekijänä olo, että pitää ainakin hetkellisesti tsempata ja näyttää että kyllä me ollaan juuri sellainen firma mitä työpaikkailmoituksessa mainostettiin. Kunnes uusi työntekijä on taantunut muiden tasolle ja sittenhän sitä voi relata ja olla oma alisuorittava itsensä taas.

Komppaan että työhaastattelut ovat aikamoisia :D Miksi pitäisi esittää on joku suuri unelma päästä liukuhihnahommaan tai perushommaan että saisi rahaa? Sen takia suurin osa ihmisistä käy töissä, ei siksi että alalle on niin palava into.

En ole koskaan vetänyt mitään teatteria, en hakemuksissa tai haastattelussa. Aina töitä saanut

T. Rehti ja rehellinen duunari

Vierailija wrote:

En ole koskaan vetänyt mitään teatteria, en hakemuksissa tai haastattelussa. Aina töitä saanut

T. Rehti ja rehellinen duunari

Minä nappaan tämän "rehti ja rehellinen duunari" Se olkoot hakemusteni slogan

:D

On totta, että työhakemuksissa usein etsitään ylisanoilla sitä dynaamista, ihmisten kohtaamisesta syttyvää multitalenttia. Näet myös Linkkarissa vilauksen noista superihmisistä, jotka ovat päässeet uimaan suojauksen sinne puolen ja etsivät paikkaamaan puuttuvaa palaa, juuri Sinua. Jos et satu jo olemaan koulun penkillä, tai sitten hiljattain tutkintosi tehnyt, niin kannattaa selvittää riittäisikö jonkin verran opintoja tekemään itsestäsi kiinnostavamman työmarkkinoilla- siis jos et millään muuten työllisty. Ainakin pystyisit eri tavalla todistamaan hakemuksessasi, että olet kiinnostunut juuri siitä tehtävästä ja juuri siitä alasta. Eri asia sitten on, kuka saa Te-palveluiden luvalla opiskella, jos jo on työtön, se onkin kokonaan toinen juttu. Mutta ehkä saat onnekkaasti luvan opiskella työttömyyskorvauksella, pidän ainakin peukkuja. Seuraavaksi katsot työpaikkailmoituksesta avainkohdat, millaisiin työtehtäviin tyyppiä haetaan ja sitten muotoilet täsmälauseet juuri niihin ja vastailet esimerkein, miten juuri sinä vastaan tuohon tarpeeseen. Varaudut myös työhaastattelussa vastaamaan samoihin kysymyksiin. Mieti mitä aiemmassa työtehtävässä sinulta vaadittiin ja kerro miten siinä onnistuit, jälleen selkein esimerkein. Se työhaastattelija kun ei ole oikeasti nähnyt miten sinä teet töitä, niin siksi joudut konkreettisesti kuvailemaan. Ja silloin innostus saa näkyä, muista ettet ole nyt kuulusteluissa henkirikoksesta, vapaudu edes hiukan ja ole siinä hetkessä läsnä. Ole oma itsesi ja jos ei se riitä, niin se on heidän häpeänsä. Silloin on kummankin osapuolen aikaa mennyt hukkaan. Sinä kyllä onnistut, jos kerran minäkin. T: 56- vuotias pallinaamainen läskimaha

Vaikka palkkatyö toisi taloudellista turvaa ja varmuutta, niin olen kyllä onnellinen pienyrittäjyydestäni kun saan tehdä hommia omana sosiaalisesti nolona, väsyneenä, staattisena, ujona, introverttinä, traumatisoituneena ja vajaana itsenäni. Toki minulla on se asiakaspalvelupersoona joka on töissä esillä, mutta paineet on ihan erilaiset. Tuntuu että ihan alipalkattuihin haistapaskahommiinkin vaaditaan mahdottomia, sydämen pitää sykkiä sille paskahommalle ja pitää rakastaa asiakaspalvelua ja hankalia tilanteita ja kiirettä ja olla ämpäreittäin paineensietokykyä ja joustavuutta eikä saisi olla mitään työn ulkopuolisia intohimoja, kun ne on pois työelämältä.

Keväällä ei vielä ahdistanut ja lannistanut lukea ilmoituksia, nyt syksyllä ahdistaa ja lannistaa. Ensinnäkin, en tiedä miksi, mutta sellaisten paikkojen määrä joita ylipäätään voin hakea on romahtanut. Ehkä tässä on jotain vuodenaikavaihtelua? Mutta luulisi että jouluksi tarvittaisiin paljon sesonkityövoimaa myös. En ole ennen ollut työtön joten en tiedä. Fakta on, että keväällä saatoin löytää kymmenenkin haettavaa paikkaa viikossa, nyt on hyvä jos löydän yhdenkin.

Tiedän jo, että minun on pakko perustaa oma yritys, jos haluan vielä joskus elättää itseni. Mutta haluaisin aluksi jonkin osa-aikatyön siihen oheen, jotta en ole ihan tyhjän päällä. On lannistavaa, miten vaikeaa on löytää edes muutamaa tuntia töitä viikossa. Tiedän esimerkiksi jo hakemusta tehdessä, että on ihan turha hakea firmoihin, joissa myyjät ovat aina nuoria opiskelijatyttösiä.

On myös aika lailla turhaa hakea mitään töitä rekryfirmojen kautta. Yleensä en pääse edes haastatteluun, kuten nyt, kun hain myyjäksi liikkeeseen joka myy oman erikoisalani tuotteita. Tunnen nuo tuotteet kuin omat taskuni ja uskon, että innostukseni välittyi hakemuksesta. Ei vastausta, tietenkään.

Niinä kertoina, kun olen rekryfirmojen haastatteluihin päässyt, on kokemus ollut vähintäänkin absurdi. Kun blokkarin paikkaa hakiessa täytyisi kertoa miksi olen juuri oikea henkilö keräilemään tyhjiä tuoppeja 8 euron tuntipalkalla, tai 5h/vko vaateliikkeen myyjän paikkaa hakiessa pitäisi selittää aukot CV:ssä, tuntuu kuin olisi jossain Kaurismäen elokuvassa.

Ei. Kun luen oman alan työpaikkailmoituksia, ja totean, etten täytä puoliakaan vaatimuksista, pistän iloisena hakemuksen sisään, ja näin olen täyttänyt minulle asetetun velvoitteen. Tänä vuonna laitettu 40 hakemusta, ja vain kaksi sai minut säikähtämään toden teolla. Molemmat oli vastauksia "valitettavasti valinta ei kohdistunut tällä(kään) kertaa sinuun". Tuon luettuani huokaisin helpotuksesta ja pistin kahvinkeittimen päällä, hymy korvissa. Reilu 10 vuotta eläkkeeseen...

Vierailija wrote:

En ole koskaan vetänyt mitään teatteria, en hakemuksissa tai haastattelussa. Aina töitä saanut

T. Rehti ja rehellinen duunari Mäkin oon rehellinen duunari en oo koskaan varastanut pomolta,,tosin tuntuu että multa varastetaan aikaa liian halvalla mutta se on taas toinen juttu se.