Tuleeko muille jo työpaikkailmoituksia lukiessa lannistunut olo?

Periaatteesaa hupaisaa ajatella, että jokaiseen työhönhän tulee valituksi se, joka on paras myynnissä ja markkinoinnissa.

Pieni osa töistä kuitenkin on myyntiä ja markkinointia.

Kun olin nuori (nyt 59), vanhempani sanoivat, että noudatat työaikoja ja -ohjeita, teet työsi kunnolla ja olet ystävällinen ja kohtelias, se riittää! Vanhemmat olivat väärässä, SE EI RIITÄ! Minulle olisi pitänyt  opettaa mielistelyä, ruskeakielisyyttä, epärehellisyyttä ja lusmuilua, niillä olisi, ehkä, pärjännyt? Tein työni AINA hyvin ja noudatin työpaikan sääntöjä ja kahvi- ym.aikojen pituutta!!! Mutta en osannut koko aikaa puhua a)lasten harrastuksista b) koirista c) jääkiekosta/jalkapallosta d) kehua pomoa ja  niin ,sain potkut, työpanokseni oli kuulemma hyvä, mutta työkaverit eivät pitäneet minusta (vähän introverttikin olen), ei siis se, että osasin työni, nautin siitä, olin iloinen kivasta työstä, sain asiakkailta hyvää palautetta, en koskaan saikuttanut. Olen siis työtön. Enkä vieläkään osaa mielistellä. Tämä Tampereella. Kiitos.

Työpaikkailmoituksissa on enemmän kliseitä kuin asuntoilmoituksissa. Eli suunnilleen yhtä paljon kuun Tommi Kinnusen kirjoissa. 

Vierailija wrote:

Periaatteesaa hupaisaa ajatella, että jokaiseen työhönhän tulee valituksi se, joka on paras myynnissä ja markkinoinnissa.

Pieni osa töistä kuitenkin on myyntiä ja markkinointia.

Paitsi mainostoimistoihin joihin valitaan mukavamman näköinen ulkomailla pari kuukautta opiskellut nainen. 

Vierailija wrote:

Toisaalta: jos ja kun itse on työnantajan roolissa ja ominaisuudessa, miksei sitä voi vaatia vaikka kuuta taivaalta hakijoilta? Ja juu: näinhän tehdäänkin.Yksinkertaisesti vain siksi, että niin voi tuossa roolissa ja ominaisuudessa tehdä.

Mutta työpaikkailmoituksissa luetellaan luonteenpiirteitä. Luonteenpiirteillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka hyvä on tekemään töitä tai kuinka osaava. Noita luonne vaatimuksia on myös niihin töihin, joissa ei ole minkään sortin asiakaspalvelusta kyse.

Minulle tulee fyysisesti paha olo, jos pitää esittää jotain muuta kuin on. Olen kasvatettu rehellisyyteen ja valehtelu ei koskaan ole ollut luontaista eikä mielistelykään.

En pärjää työmarkkinoilla, haastatteluissa tyssää siihen miksi minut juuri pitää valita. Koska olen työtön ja teillä on avoin työpaikka? En minä ole parempi kuin kukaan muu. Sitäpaitsi, itsehän te haastatteluun kutsuitte eli eikö teidän pitäisi perustella miksi haluaisin juuri teille töihin 

Miksi haetaan aina yli ihmistä ja lopulta valitaan joku täys mulqu. Olisi kymmeniä parempia työntekijöitä joiden näkyvin ominaisuus ei ole minäminäminä. Ketä nämä rekrytoijatkin ovat emämulquja.

Kukaan ei tee töitä kuin rahan takia miksi sitä pitää kysyä. Suurin osa vihaa töitä. Miksi halutaan valehtelijoita töihin. 

On joo helppoa kuin heinänteko, kun on sekä keski-ikäinen, introvertti että kirjolla. En pysty teeskentelemään jotain dynaamista ja aina aurinkoista, saatanallisessa paineessa loistavaa multitalenttititiimipelaajaa. Mulla on luojan kiitos keikkatyö, mutta muutakin olisi kiva löytää. Se vaan ei ole enää aikoihin riittänyt, että tulee töihin, hoitaa hommansa kuten kuuluu ja lähtee kotiin.

Juu olen samaa mieltä kanssasi. Ei edes 1 000 hakemusta riitä vaan aina vaan pitää hakea.

Hain hoiva-avustajaksi. Haastattelu oli ryhmäkeskustelu ja sisälsi ryhmätyön tekemisen. En tullut valituksi. Palautteessa sanottiin, että minulla on paljon koulutusta ja kokemusta, mutta "emme saaneet käsitystä persoonallisuudestasi ja sinun pitäisi tuoda itseäsi enemmän esille". 

Tein kerran videohakemusta ja kyllä on sellaista pelleilyä että nauraa räkätin itselleni että ei noita juttuja usko itsekään mitä siihen videoon luetteli ominaisuuksistaan. Kaiken lisäksi näytän kameran edessä hirvittävältä pallinaamalta vaikka livenä en näytä. 

Jos ei osaa niin ei osaa. Ja kyse oli työstä jossa ollaan pääosin yksin. Miksi pitäisi osata esiintyä kameralle? Ja varsinkin kun tarvittava tieto löytyy työhakemuksesta ja CV:stä.

Onkohan tuollaisia työpaikkailmoituksissa haettavia ihmisiä edes olemassa?

Vierailija wrote:

On joo helppoa kuin heinänteko, kun on sekä keski-ikäinen, introvertti että kirjolla. En pysty teeskentelemään jotain dynaamista ja aina aurinkoista, saatanallisessa paineessa loistavaa multitalenttititiimipelaajaa. Mulla on luojan kiitos keikkatyö, mutta muutakin olisi kiva löytää. Se vaan ei ole enää aikoihin riittänyt, että tulee töihin, hoitaa hommansa kuten kuuluu ja lähtee kotiin.

Voisiko minulla olla autismia koska ahdistun siitä jos pitää esittää ulospäinsuuntautunutta tai luetella jotain liipalaapaa. Tulee tunne että kuristuu ja valehtelen, melkein tunne että mieli irtautuu kehosta. Kuin pahoinpitelyä olla jotain mikä on omaa luontoa vastaan. Ei kai normaali ihminen ahdistu noin pahasti?

Onko mitään toivoa enää? Olen 42.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

On joo helppoa kuin heinänteko, kun on sekä keski-ikäinen, introvertti että kirjolla. En pysty teeskentelemään jotain dynaamista ja aina aurinkoista, saatanallisessa paineessa loistavaa multitalenttititiimipelaajaa. Mulla on luojan kiitos keikkatyö, mutta muutakin olisi kiva löytää. Se vaan ei ole enää aikoihin riittänyt, että tulee töihin, hoitaa hommansa kuten kuuluu ja lähtee kotiin.

Voisiko minulla olla autismia koska ahdistun siitä jos pitää esittää ulospäinsuuntautunutta tai luetella jotain liipalaapaa. Tulee tunne että kuristuu ja valehtelen, melkein tunne että mieli irtautuu kehosta. Kuin pahoinpitelyä olla jotain mikä on omaa luontoa vastaan. Ei kai normaali ihminen ahdistu noin pahasti?

En tiedä, kun en ole normaali ihminen. :) Mulla myös on noissa tilanteissa sellainen tunne, että joudun oikein pakottamaan liibalaaban ulos suustani. Tiedän valehtelevani, haastattelija tietää että valehtelen ja tiedän että hän tietää minun valehtelevan, ja turhaudun siihen, että koko show pitää silti käydä läpi. Harvoin tuohon tilanteeseen enää päädyn, CV:n rehellinen profiili pitää siitä huolen. Oikeudentaju tässä on ottanut pahiten osumaa.

Vierailija wrote:

Voisihan leikillisesti vaikka ajatella, että entäpä jos asetelma olisikin toisinpäin? Työntekijät asettaisivat kaikenlaisia ehtoja ja vaatimuksia työnantajille...

No ei enää, kun idiootit jyräävät ammattiliitot ja vasemmiston alas!

Oikeastaan koko yhteiskunnasta tulee niin lannistunut olo, että olen jo jättäytynyt ulkopuolelle, mieluummin köyhänä ja henkisesti yhtenä kappaleena.

Ja tunkkine voitte tosiaan sijoittaa vaikka...

Vierailija wrote:

Voisihan leikillisesti vaikka ajatella, että entäpä jos asetelma olisikin toisinpäin? Työntekijät asettaisivat kaikenlaisia ehtoja ja vaatimuksia työnantajille...

Niin ainakin itse olen työhaastatteluissa työnhakijana tehnyt.

Vierailija wrote:

Onko mitään toivoa enää? Olen 42.

Ei.