Lue keskustelun säännöt.
Muita keski-ikäistyviä jotka eivät ole vieläkään löytäneet sitä asiaa jossa ovat hyviä?
12.10.2023 |
Olisiko vertaistukea? Elämä menee joten kuten, siis pärjään, mutta en löytänyt mitään omaa juttua jossa olisin menestynyt, vaikka kiinnostuksen kohteita on. Työura on sekava enkä ole siinä saanut koskaan mitään onnistumisen kokemuksia yhtään mistään enkä ole edes persoonana mikään suosittu työntekijä. Lähipiirissä on näitä jotka erikoistuneet johonkin juttuun ja tekevät uraa ja/tai harrastavat kunnianhimoisesti. Surettaa kun oma elämä tuntuu menevän hukkaan. Olen itse aina arvostanut uraa ja saavutuksia. Kaikenlaista olen yrittänyt ja kokeillut mutta mikään ei ole lähtenyt lentoon. Varmasti vaikutusta ollut silläkin etten osaa verkostoitua ja persoonani on jotenkin vääränlainen. Tässäkö tämä elämä oli.
Kommentit (9)
En ole hyvä missään. Se vain piti jossain vaiheessa hyväksyä, että ei ole mikään piilonero tai kadotettu lahjakkuus. Voi ihan oikeasti olla ihminen joka ei ole lahjakas missään hyödyllisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta miten jaksaa elää sen kanssa ettei saa esim töistä koskaan onnistumisen tunnetta ja mielihyvää? Että töissä on pakko käydä rahan takia ja joka päivä se tuntuu yhtä hirveältä, pieneltä kuolemalta, annan aikaani ja uuvutan itseäni, otan kurjuutta vastaan enkä pääse mihinkään ja nuoremmat uudemmat työntekijät porhaltaa ohi? Jos saisikin vaan sitten olla yksin ja tehdä omia juttua itsekseen nauttien siitä tekemisestä vaan niin tuntuisi paljon helpommalta. Ap
Vierailija wrote:
Mä jossain 40 paikkeilla tajusin, että mulla ei yksinkertaisesti ole sellaista juttua. En ole missään erityisen hyvä, eikä minulla ole myöskään erityistä intohimoa mihinkään taloudellisesti työelämässä hyödynnettävään asiaan. Meitä tällaisia ihmisiä on paljon, ja on aivan ookoo olla tällainen. Ei elämä mitenkään hukkaan mene, jos elää vaan ihan tavallista elämää päivästä toiseen, ilman sen ihmeempiä menestyksiä ja tavoitteita. Jos itsensä elättää, siinä on jo ihan riittävästi pärjäämistä.
Uskallan väittää, että suurin osa työssäkäyvistä ihmisistä on tuollaisia. Vähemmistössä ovat ne aidosti into- ja kunnianhimoiset.
Olin täyttämässä lähes 40 ennen kuin löysin sen missä olen hyvä. Olin kiinnostunut asiasta jo lapsena, mutta en koskaan päässyt sitä kokeilemaan. Nyt saan siitä elantoni. Moi Maija!
En minä tiedä mitä haluaisin tehdä, kunhan duunailen, että saan rahaa.
M54
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tuon. Nuorempana on tullut enemmän onnistumisen kokemuksia, mutta nyt vanhempana etsin uutta alaa/työtä jossa voisin tuntea olevani hyvä, se kiinnostaisi. Olisi hienoa löytää joku ala,juttu,joka on mulle oma. Tuntuisi että muuten elämä vaan menee työtä tehden, josta saa tietysti palkkaa mutta en koe sitä riittävän haasteelliseksi, enkä itseäni kovin tärkeäksi. Tietysti työn ulkopuolelta voisi löytyä joku juttu, joka ajaisi saman asian. Joku voi menestyä koiranäyttelyissä tai lasten kerhojen/kurssien vetäjänä jne.
Samoja tunteita. Kaikkein kamalinta on ollut huomata, että aikuiset ihmiset on vain todella paskamaisia toisilleen. Ja useimmat jopa nauttii siitä.
En tiedä miten tätä enää jaksaa. Eläkeikää voisi aikaistaa sen sijaan, että sitä siirretään vain eteen päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä jossain 40 paikkeilla tajusin, että mulla ei yksinkertaisesti ole sellaista juttua. En ole missään erityisen hyvä, eikä minulla ole myöskään erityistä intohimoa mihinkään taloudellisesti työelämässä hyödynnettävään asiaan. Meitä tällaisia ihmisiä on paljon, ja on aivan ookoo olla tällainen. Ei elämä mitenkään hukkaan mene, jos elää vaan ihan tavallista elämää päivästä toiseen, ilman sen ihmeempiä menestyksiä ja tavoitteita. Jos itsensä elättää, siinä on jo ihan riittävästi pärjäämistä.