Kun työ on prioriteetti
Havahduin kesän aikana, että työni vie minusta kaiken. En lakkaa ajattelemasta töitä vkloppuisin, lomilla, iltaisin.
Olen jatkuvasti tavoitettavissa joko puhelimella tai sähköpostilla. Kun suljen tietokoneen neljän jälkeen, reagoin kaikkiin maileihin ja puheluihin silti.
Yöt mietin mitä pitää aamusta eka hoitaa, mitä olisin voinut tehdä paremmin, miksi kollega ei tehnyt niin tai noin..
Olen kokenut burn outin 7 vuotta sitten. Silloin päätin etten itseäni rääkkää työllä enää..ja se pitikin viitisen vuotta. Jotenkin luisuin taas tähän..
Enkä saa varmaan paljoakaan enempää aikaiseksi, kuin kollega joka siirtyy oikeasti vapaalle kun työaika loppuu. Nämä asiat vaan vellovat päässäni..
Firma ei kaadu, jos en 24/7 ole puikoissa.
Tämä on ongelma. Miten saan itseni taas irti kierteestä?
Kommentit (2)
Mulle pomo sanoi yhden kehityskeskustelun jälkeen, että kun lähdet kotiin, niin nyt jätät työpuhelimen ja läppärin, ja aivan kaikki työvälineet työpaikalle. Että tässä ajatellaan nyt sun jaksamista.
Pari päivää tuntui aivan karmealta ja siltä, etten voi tehdä työtäni hyvin, jos en ole tavoitettavissa ja ajan tasalla myös kotona. Mutta yllättäen siihen tottui pian, enkä usko että työni laatu siitä laski.
Voitko kokeilla samaa?
Samassa tilanteessa osittain, aiempaa burnouttia ei ole ollut, mutta tällä tahdilla pian on. Varmaan pakko mennä lääkärin juttusille kun voimat eivät riitä uuden työn etsimiseen ja talous ei kestä irtisanoutumista tyhjän päälle.