Lue keskustelun säännöt.
onko kenenkään muun mies peliriippuvainen?
28.12.2006 |
mieheni aloitti tietokoneella pelaamisen n. vuosi sitten eikä loppua näy. saattaa pelata kahdeksankin tuntia vuorokaudessa, ei kuule eikä näe muita. olen yrittänyt kaikin keinoin saada häntä lopettamaan, kun vituttaa kun peli passivoi koko ukon niin että hän laiminlyö kotityöt, lapsen ja parisuhteen hoitamisen.
auttakaa nyt. jään jatkuvasti kakkoseksi kilpailussa huomiosta. en kehtaa edes tutuille kertoa mitä mies tekee päivät (välillä yötkin) läpeensä.
Kommentit (3)
Yksi niistä syistä miksi hän on EX.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onni onnettomuudessa on meillä se, että raha ei kuulu kuvioihin, eli ei pelaa rahapelejä. peliriippuvuus siis on ihan oikea " sairaus" . sitten koittaisi lähtöpassit miehelle jos vielä perheen rahatkin pelaisi.
vaan olen useasti jo meinannut päästää suustani, että mies voi pian valita perheen ja tietokonepelin välillä, niin monta sataa kertaa hänen pelaamisensa on ollut syypää arjen ongelmiin (hänellä mm. unirytmit sekaisin, joten nukkuu velkaansa pois päivisin ja mulle kaatuu arki lapsen kanssa niskaan.
jotenkin hän katsoo oikeudekseen pelata, koska tuo perheeseen leivän, kun minä olen " vain" kotona. totuus on, että minä painan näitä kotihommia+lapsenhoitoa läpi vuorokauden eikä mulla ole todellakaan varaa kahdeksaan tuntiin koneen ääressä.
mun mitta on niin täynnä. tässä joululomalla asia kärjistyi, kun on loma ja mies koko ajan kotona.
Hänen ongelmansa olivat rahapelit: peliautomaatit lähinnä, kasinollakin pelasi usein. Välillä saattoi mennä 15 tuntiakin putkeen pelikoneen vieressä, mies ei syönyt, ei juonut, ei nukkunut.
Ensin raivosin, olin vihainen, itkin...Sitten aloin hankkimaan miehelle apua, jota hän ei huolinut, koska kielsi ongelmansa. Hän lupasi lopettaa, ja minä uskoin. Yllätys yllätys, hän ei pystynyt lopettamaan. Oli aina velkaa kaikille kavereilleen, joskus varasti työpaikaltaan pohjakassankin pelihuumassaan.
Sitten kun mies oli tarpeeksi pohjalla, hän pyysi minua hankkimaan hänelle apua. Ja minähän hankin. A-klinikan kautta mieheni pääsi terapiaan, ja hän kävi myös peliriippuvaisten GA-ryhmässä. Jonkin aikaa meni hyvin.
Mutta sitten taas alkoi pelikierre. Soitin mieheni terapeutille ja selitin tilanteen, terapeutti soitti seuraavana päivänä miehelleni ja ehdotti hänelle lääkärin tapaamista. Mieheni suostui. Hänet diagnosoitiin vaikeasta peliriippuvuudesta kärsiväksi, ja hän sai lääkityksen sairauteensa.
Lääkityksen, terapian ja keskusteluryhmän + tahdonvoiman avulla mieheni on nyt ollut 5 kk pelaamatta. Tällä hetkellä näyttää siis hyvältä. Lääkitys lopetetaan ensi viikolla, ja pelkään todella että sitten pelaaminen alkaa taas, mutta lääkäri ja terapeutti ovat sitä mieltä että ei ala, samoin mieheni.
Meillä tätä helvettiä kesti kolmisen vuotta, olisin eronnut jos ei olisi ollut yksi pieni lapsi ja toinen tulossa. Oma jaksamiseni alkoi olla äärirajoilla, ja menin itsekin terapiaan. Olen luvannut itselleni ja lapsilleni sen, että jos miehen pelikierre alkaa taas, me muutamme pois. Olen ainakin tehnyt kaikkeni, olen yrittänyt ymmärtää ja tukea, ja auttaa kaikin tavoin. Enempää en voi tehdä, ja jos se ei auta, on pakko vaan luovuttaa, niin paljon kun se sattuukin.
A-klinikalta saa apua peliriippuvuuteen, samoin Peluurista saa tietoa (googleta).
Voimia sinulle....