Kuka oikeasti viihtyy Helsinki-Espoo-Vantaa akselilla??? (ov)

Asun Espoossa, pientaloalueella. Täällä ihmiset ovat hyvin ystävällisiä. Helsingin keskustassa en hirmuisen usein käy, kun erilaisia kauppakeskuksia on ihan riittävästi ja kohtuullisen lähelläkin. Minusta taas on ihanaa asioida kaupassa niin, että kassa ja muu henkilökunta ei minua tunne. Ahdistaisi, jos jokaisen kanssa pitäisi vaihtaa kaunispäivätänään-kuulumisia. Siitä olen täsmälleen samaa mieltä, että asunnot maksavat älyttömästi. Paljon mielummin asuisin väljemmin kuin nyt. Mutta toisaalta en ole valmis jättämään ystäviä ja sukulaisia isomman asunnon takia. Ja tietysti työtkin ovat täällä...

Olen kotoisin siis Oulusta, jossa on asukkaita kuitenkin yli 130 000 tuhatta ja onhan Tamperekin nykyään asukasluvultaa isompi kaupunki kuin Vantaa, joten en itsekään ole kotoisin mistään kaupungista, jossa kaupan tätit tuntisivat asiakkaat nimeltä. :)

Itse asuin siellä 4 vuotta ja sitten onneksi muutimme pois. Asuin myös Vantaalla. Espoota ihmettelen vielä enemmän. Sinne on todella hankala kulkea ilman autoa.

Aluksi pakko sanoa, että en kirjoita tätä haukkuakseni tai mollatakseni pk-seutua, vaan aidosti mielenkiinnosta asiaa kyselen.

Itse olen kotoisin Pohjois-Suomesta ja asun nyt väliaikaisesti Vantaalla. Käyn Helsingissä töissä, joten sekin kaupunki on tullut tutuksi. Olen asunut täällä jo 5 vuotta, joten jotain kokemusta tunnen saaneeni tästä pk-seudulla asumisesta. Esim. asunnothan täällä ovat hurjan kalliita, kotikaupugistani saa omakotitalon jopa - 50 % täällä oleviin hintoihin, työmatkoihin menee ruuhkien takia ÄLYTTÖMÄSTI aikaa ja ihmiset eivät ole yhtä palvelualttiita ja ystävällisiä. Ja jos asut esim. Vantaalla ja haluat käydä tietyissä pankeissa, virastoissa tai kaupoissa, joudut ajamaan autolla hurjiakin matkoja, että löydät kaiken, koska ns. keskustaa ei ole, jossa kaikki olisi saatavilla.

Ehkä olen sitten "maalaisjuntti", kun en ymmärrä miten täällä oikeasti voi viihtyä. Olisi kiva kuulla kommentteja sellaisilta, jotka täällä viihtyvät.

Ennen tänne muuttoa olin sitä mieltä, ettei Helsingissä voi tavallinen ihminen asua lainkaan ja vaikka Helsinki olisi viimeinen paikka maailmassa, mä en sinne muuttaisi koskaan. Sitten mies sai töitä täältä.



Lapsi oli ½-vuotias, kun muutettiin. Muutto tuntui ihan kamalalta. En tuntenut täältä ketään ennestään. Mutta pakko oli, kun töitä ei muualta tuntunut miehelle löytyvän. Mä päätin pärjätä. Menin perhekerhoon, vauvamuskariin yms. lapsen kanssa, hankin kavereita. Kun lapsi täytti 2 vuotta hommasin itselleni töitä, sain kivoja työkavereita ja lapsi pääsi maiilman ihanimpaan päiväkotiin.



Ei me tältä enää pois muuteta. Meidän elämä on täällä. Lapsi voi harrastaa ihan mitä haluaa, töitä on sekä miehelle että mulle valittavaks asti. Täällä on meidän koti ja täällä me viihdytään.



Ehkäpä ap, jos olisit tullut tänne vähän toisella asenteella, et "asumaan väliaikaisesti", vaan elämään elämääsi, sulla voisi olla toisenlaiset ajatukset nyt?

Suomessa asuessa vain Helsinki kelpaa. En kestäisi mitään tuppukyliä,missä suut loksahtaa auki jos musta mies tulee vastaan tai ainoa huvi on räkäkännit viikonloppuisin. Lapsena jouduin kesät kärsimään maalla, ei koskaan enää. Helsinki ja maailma Suomen ulkopuolella on meidän koti!

Viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni Helsingissä ja Vantaalla. Viihdyin hyvin, koska siellä on toimiva joukkoliikenne. Asuttiin ihan Helsingin rajalla Vantaallakin. Joka paikkaan pääsi ilman omaa autoa. Oli hyvät harrastus mahdollisuudet. Keskustasta sai kaikea mitä halusi.

Vantaan keskusta on Tikkurila. Me käytiin kaupoissa Helsingin keskustassa tai Itäkeskuksessa. En itse ainakaan törmännyt tuohon ongelmaan, että virastot olisi jotenkin pitkän matkan päässä toisistaan.



Asun nyt Hämeessä ja täällä ei ole mitään. Ilman omaa autoa ei pärjää, tosin ruuhkissa ei tarvitse olla ja parkkipaikka löytyy autolle. Olisin kuitenkin mielummin ilman autoa, jos se vaan olisi jotenkin mahdollista.

Työ on täällä ja asunnot tosiaan on paljon halvempia.

Mä taas ihmettelen miksi kukaan haluaa asua jossain syrjässä. Olen kotoisin pienestä kunnasta Itä-Suomesta ja todellakin tiedän mitä se ihana maalaisidylli on. En todellakaan näe mitään ihanaa siinä, että jokainen vastaantulija tuntee ja tietää sut paremmin kuin sinä itse.

Helsingissä kaikki tarvitsemani ja töitä riittää. Asuminen on kallista, mutta se onkin mielestäni ainoa huono puoli. Täällä on kaikki oleellinen lähellä. Ei tarvitse erikoisliikkeen takia matkustaa satoja kilometrejä. Täältä on helppo lähteä ja helppo palata. Täällä ihmiset eivät ole niin ahdasmielisiä kuin pikkukunnissa.

Vantaa on kyllä melko hajanainen kaupunki.

katsokaapa vaikka tätä asuntoa, saisiko tätä pk-seudulta tuohon hintaan?



http://kuluttaja.etuovi.com/crometapp/product/realties/common/public/se…

Suomessa asuessa vain Helsinki kelpaa. En kestäisi mitään tuppukyliä,missä suut loksahtaa auki jos musta mies tulee vastaan tai ainoa huvi on räkäkännit viikonloppuisin. Lapsena jouduin kesät kärsimään maalla, ei koskaan enää. Helsinki ja maailma Suomen ulkopuolella on meidän koti!

Minä olen kans Oulusta kotoisin. Nuorempana (lapsettomana) ajattelin haluavani Helsinkiin ja puolittain asuinkin Helsingissä ihmissuhteiden ja harrastusteni vuoksi.

Nykyään en voisi ajatellakaan. Kävimme kesällä Helsingissä ja olipas se melkoista sokkihoitoa. Välimatkat Helsingin sisälläkin ovat pitkät, pyöräily vaikeaa, liikenne vilkas. On mukaviakin asioita: Paljon erilaisia ravintoloita, ystävällistä palvelua ja tietenkin edelleen monia meidän kavereita joita on mukavaa tavata.

Oulu tuntuu liikuttavalla tavalla käpykylältä. Kuka nyt näin söpöstä käpylästä pois haluaisi?

Minä viihdyn!



Asunto on törkeän kallis, ja varmaan jostain muualta Suomesta saisi ison omakotitalon tällä hinnalla. Mutta ei me tarvita. Tässäkin riittää siivoamista ja järjestämistä.



Mulla on perhe ja kaverit täällä, kaikki palvelut kävelymatkan päässä, mahdollisuus harrastaa ja shoppailla melkein mitä vaan, hyvä kulttuuritarjonta.

Mahdollisuus mennä metsään (vaikka keskuspuistoon) milloin vain, käydä kirjastossa, kahviloissa, ravintoloissa, leffoissa, teatterissa, keikoilla jne.

Kaverit voi piipahtaa kylään lyhyelläkin varoitusajalla. Lisäksi täällä järjestetään paljon kivoja (ilmaiskin)tapahtumia.





Täällä asuu paljon mukavia ihmisiä ja lähes aina palvelu on hyvää. Lisäksi täällä on tietty anonymiteetti eikä ihmiset ole liian kiinnostuneita toisten asioista.



Mulla ei oikeastaan ole mitään, mitä maalta kaipaisin. Toisaalta olen asunut Helsingissä koko ikäni ja tottunut kaupungin menoon. Luulen, että pienemmässä paikassa ahdistaisi. Nyt kun jotkut ystävistä on muuttanut kehyskuntiin halvemman asumisen perässä, niitä tulee nähtyä selvästi harvemmin ja aina pitää autolla lähteä.



Se mikä joskus vaivaa, on ihmisten kiire. Joskus sitä itsekin jää kiinni siitä, että juoksee vaikka metroon, vaikka seuraava tulisi kolmen minuutin päästä. Mutta omaa asennoitumista tohon hosumiseenhan voi aina tarkistaa.

Aika jännää, että kaikki puhuvat viesteissään, kuten muu Suomi olisi yhtä "tuppukylää". Kyllä minusta esim. Oulu ei ole mikään tuppukylä, vaikka pieni onkin pk-seudun kaupunkeihin. Ja nykyäänhän Tampere on tosiaan isompi kaupunki kuin Vantaa, joten tamperelaisethan voisivat alkaa kutsua Vantaata "tuppukyläksi".



Ja kyllä julkinenliikenne pelaa muuallakin. Itse asun Vantaalla 16 km päässä Helsingistä ja kyllä vaan julkiset kulkee TODELLA huonosti täältä meiltä minnekään, vaikka asutusta on paljon.

Täältä ei todellakaan ole mikään tarve lähteä ikinä pois. Siellä missä asun on todella hyvät yhteydet kaikkialle ja hyvät palvelut lähialueellakin.



Ap:lle sanoisin, että älä täällä vingu jos et viihdy vaan lähde. Viimeinen asia mitä mikä tahansa isompi tai pienempi asuinpaikkakunta tarvitsee, on kaikesta valittava ja elämänsä ongelmia ja luonteensa saamattomuutta asuinpaikan piikkiin laittavia norsunvittunaamanaisia.

Itse asun Vantaalla 16 km päässä Helsingistä ja kyllä vaan julkiset kulkee TODELLA huonosti täältä meiltä minnekään, vaikka asutusta on paljon.

Tottumattomana pk-seudun liikennesysteemeihin menitte ja ostitte tietysti asunnon juuri sen verran syrjempää, ettei asemalle enää kävele mukavasti. Muuttakaa lähemmäksi väyliä.

ikinä olen käynyt on Koli. Hienot oli maisemat. Vaan en kyllä täältä Helsingistä ikinä mihinkään haluaisi muuttaa, täällä on juuret, suku, ystävät, perhe, työpaikka, kaikki mitä tarvitsee ja upea merellinen luonto.

Ihanat rannat ja rauhaa, mutta peruspalvelut kävelyetäisyydellä ja Helsinkiin pääse bussilla 20 minuutissa. Ainakin meidän kulmilla asuu myös mukavaa väkeä. Ja työajat on niin joustavat, ettei tarvitse ruuhkissa kökkiä.



Ja jos enempi vielä rauhaa kaipaa, niin sitä löytyy mökiltä.

joten "marinani" loppuu viimeistään siihen. :)



ap

Olen todellakin nähnyt ja paljon suomalaisia käpykyliä, enkä edes väkisin suostuisi asumaan niissä. Onneksi makuja on monia ja kylillekin riittää asukkaansa.

Suomessa asuessa vain Helsinki kelpaa. En kestäisi mitään tuppukyliä,missä suut loksahtaa auki jos musta mies tulee vastaan tai ainoa huvi on räkäkännit viikonloppuisin. Lapsena jouduin kesät kärsimään maalla, ei koskaan enää. Helsinki ja maailma Suomen ulkopuolella on meidän koti!

Minä olen kans Oulusta kotoisin. Nuorempana (lapsettomana) ajattelin haluavani Helsinkiin ja puolittain asuinkin Helsingissä ihmissuhteiden ja harrastusteni vuoksi.

Nykyään en voisi ajatellakaan. Kävimme kesällä Helsingissä ja olipas se melkoista sokkihoitoa. Välimatkat Helsingin sisälläkin ovat pitkät, pyöräily vaikeaa, liikenne vilkas. On mukaviakin asioita: Paljon erilaisia ravintoloita, ystävällistä palvelua ja tietenkin edelleen monia meidän kavereita joita on mukavaa tavata.

Oulu tuntuu liikuttavalla tavalla käpykylältä. Kuka nyt näin söpöstä käpylästä pois haluaisi?

kaikki ei käy töissä Helsingin keskustassa, asu kerrostalolähiössä tai käy töissä 40km päässä toisella puolella pääkaupunkiseutua.



Täällä asuu myös ihmisiä jotka asuvat pientaloissa, käyvät lähellä töissä ja joilla on hyviä ihmissuhteita ja mukavia naapureita.



Minä en viihtyisi yhtälailla karjistäen ahdistavassa pikkukylässä jossa nelikymppiset poikamiehet tekee kilpaa itsareita ja naidaan serkut suvusta kun muitakaan ei ole. Asutaan tunturin kupeessa ja kesä kestää viikon.

Oon kuullut, että Lapissa naidaan kovasti kesällä kun on niin valoisaa, ja talvella kun on niin pimeää eikä muutakaan tekemistä ole.

Asutaan tunturin kupeessa ja kesä kestää viikon.

pääsen hyvin bussilla. Kauppa on lähellä, virastoja en tarvitse, koska meillä oon netti. Fillarilla liikun myös pois.



Asun täällä, koska olen täältä kotoisin ja kaikki kaverit ja sukulaiset ovat täällä. Arvostan myös Helsingin ja Espoon kulttuuritarjontaa ja shoppailumahdollisuuksia. Hajoaisin, jos esim. ainoa leffateatteri olisi sellainen, joka tarjoaa tyyliin kaksi amerikkalaista sontaelokuvaa, ravintolatarjonta rajoittuisi johonkin Rossoon ja vaatekaupat ruotsalaisiiin halpaketjuihin.