Lue keskustelun säännöt.
Miten autan lastani arjessa? Kokemuksia ja vinkkejä?
09.10.2023 |
Meidän kolmatta luokkaa käyvälle lapselle kouluarki on ollut tänä syksynä yhtä tervaa.
Lapsi on vaikeaa saada ylös, pahimmillaan raivoaa aiheesta. Aamupalan syömisestä pitää muistuttaa, vaatteiden vaihdosta/pukemisesta pitää muistuttaa, repun tavaroista pitää muistuttaa (vaikka illalla vannoi, että on tarkistanut) ja kuitenkin jotakin puuttuu. Kouluun ei tajua lähteä ilman muistuttamista ja/tai hoputtamista. Etätyöläinen ehtii muistuttaa...
Koulusta kotiin saapuminen kestää, ei vastaa puhelimeen/jättää puhelimen kotiin. Ilmestyy 2-4h koulun loppumisen jälkeen, vaikka yhdessä on sovittu, että koulusta tullaan suoraan kotiin tekemään läksyt ja jos asiaan tulee muutos, soitetaan ja sovitaan asia. Lapsella on kahtena päivänä harrastukset, joista pitää ja jotka ovat tärkeitä, silti haahuilee jossakin, on menossa kaverille, milloin mitäkin.
Ja ne läksyt... Siinä missä ensimmäisellä ja toisella luokalla lapsi teki heti läksyt, kun tuli koulusta, pyysi apua jos tarvitsi ja pakkasi heti reppunsa valmiiksi, nyt pitää muistutella useita kertoja, että läksyt tehdään ja osa tulee tehtyä vain, jos vanhempi on vieressä tankkaamassa tekstiä ja vahtimassa, että jokainen lasku on tehty ja jokaiseen kohtaan on kirjoitettu vastaus. Yhteen kokeeseen "opiskeli" vain kuuntelemalla vanhemman lukevan tekstit läpi.
Ja illalla saman muistuttamiset repun pakkaamisesta, tavaroiden tarkistamisesta, vaatteiden laittamisesta valmiiksi... Vannotaan, että kaikki on kunnossa, mutta ei välttämättä ole, eikä kaikkea ehdi itsekään illalla tarkistaa lapsen puolesta. Koulu koko ajan korostaa, että tämän lukuvuoden tavoite on kannustaa lapsia "itseohjaavuuteen", mutta meillä se ei tämän lapsen kanssa tällä hetkellä toimi.
Mitä te tekisitte? Millaista apua lapseni tarvitsee? Pitääkö tutkia jotakin? Jatkaa patistamista tuhansia kertoja herätyksestä nukkumaanmenoon ja väsyä?
Kommentit (29)
Jokin on nyt pielessä. Onko koulussa tapahtunut jotakin ikävää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on lapsi vielä.
Miltä itsestäsi tuntuisi jos joku päivittäin muistuttelee ja patistelee asiasta kuin asiasta, kenties hermoaa jne?
Sillä sinänsä ei ole merkitystä kuinka tuollaiseen tilanteeseen ollaan tultu, koska tuo sinun käytöksesi stressaa lasta, eikä kannusta oma-aloitteisuuteen.
Ei oo välttämättä helppoa etenkään kun itse stressaa lapsen puolesta. Ongelmiahan siitä tulee jos jotain unohtuu, vai tehdäänkö me aikuiset itse niitä ongelmia lapsillemme?
Se ei sinänsä auta koska ongelman tekijä voi olla joku muu kuin lapsen vanhempi. Ei edes opettajat aina ymmärrä vaativansa oppilailtaan "mahdottomia".
Kunhan tuli mieleen kun olen itse viimeksi opiskellut koulussa joissa ei "pikkuasioista" tehty ongelmia, vaan opeteltiin luovuutta.
Turhat napinat pois
No, lapsen koulu on pysynyt samana, luokanopettaja on vaihtunut (kuten kahtena aiempanakin vuotena), mutta lapsi on usein sanonut, että opettaja on mahtava. Koulussa ja sen ulkopuolella on kavereita, joita näkee säännöllisesti ja koulussa on parilla kavereilla keskenään pulmia, jotka heijastuvat varmasti lapseenikin, sillä hän haluaisi kaikkien voivan leikkiä yhdessä, mutta aina se ei vain suju. Perheen sisällä ei ole tapahtunut muutoksia. Olemme muuttaneet, mutta se oli jo yli vuosi sitten ja pidensi hieman koulumatkaa, mutta aiemmin se ei ole ollut ongelma, sillä viime kouluvuosi sujui hyvin.
Ap
Eihän käytä vapea, energiajuomia tai sotkeudu muihin ikävyyksiin, kun kulkee teillä tietymättömillä? Ei ole kyllä normaalia.
Tiedän jopa 9. luokkalaisestani, että missä hän on.
Ymmärrän hyvin. Minusta tuntuu siltä, että aikuisten olisi nyt hyvä hyväksyä tilanne, vaikka se tuntuukin raskaalta. Ja mennä askel taaksepäin: pakata yhdessä reppu, tehdä yhdessä läksyt, ehkä viettää muutenkin enemmän aikaa yhdessä.
Hyvä olisi myös puhua ja selvittää, että missä haahuilee koulun jälkeen. Jos etätyössä mahdollista, voiko kävellä yhdessä koululta päivän jälkeen kotiin tms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessä on varmasti isompi kokonaisuus, joten tämä saattaa olla vähän irrallinen heitto. Kysyn nyt kuitenkin, että saahan riittävästi unta?
Meillä kumppanin lapsen kanssa oli vuosi sitten todella saman tyylistä haastetta. Lapsikin oli silloin sattumoisin juuri aloittanut kolmosluokan. Lopulta selvisi, että lapsen toisen vanhemmat luona ei noudatettu kunnolla nukkumaanmeno aikaa ja lapsi valvoi melko myöhään kouluiltoinakin ja liian lyhyet yöunet ja sekaisin oleva unirytmi sitten heijasteli vastaavanlaisina haasteina.
Enkä nyt sano, että lapsi saisi teillä kukkua ehtoisin miten huvittaa. Meilläkin tilanne oli vain jäänyt vapaammasta kesästä päälle ja toiselle vanhemmalle tuli vähän yllätyksenä kuinka paljon noin pieni lapsi vielä unta tarvitsee.
Mitä jos kokeilee patistaa vähemmän? Oletko ehkä ylihuolehtiva vanhempi? Anna lapselle tilaa oppia itse hoitamaan asiat. Anna unohtaa aamupala, anna unohtaa jokin tavara. Mikä pakko läksyt on tehdä välittömästi koulupäivän jälkeen? Ehkä hössötät liikaa ja lapsi on väsynyt siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on varmasti isompi kokonaisuus, joten tämä saattaa olla vähän irrallinen heitto. Kysyn nyt kuitenkin, että saahan riittävästi unta?
Meillä kumppanin lapsen kanssa oli vuosi sitten todella saman tyylistä haastetta. Lapsikin oli silloin sattumoisin juuri aloittanut kolmosluokan. Lopulta selvisi, että lapsen toisen vanhemmat luona ei noudatettu kunnolla nukkumaanmeno aikaa ja lapsi valvoi melko myöhään kouluiltoinakin ja liian lyhyet yöunet ja sekaisin oleva unirytmi sitten heijasteli vastaavanlaisina haasteina.
Enkä nyt sano, että lapsi saisi teillä kukkua ehtoisin miten huvittaa. Meilläkin tilanne oli vain jäänyt vapaammasta kesästä päälle ja toiselle vanhemmalle tuli vähän yllätyksenä kuinka paljon noin pieni lapsi vielä unta tarvitsee.
Tämä. Lapsi kuulostaa väsyneeltä. Tuollainen vetämätönhän sitä itsekin on kun ei ole nukkunut kunnolla. Onhan teillä käytössä kännykkäparkki yöksi. Juuri tuo on se ikä jolloin kännykkä ja pelaaminen koukuttaa eniten, ja oudot videot kiehtoo, eikä ole vielä mitään tolkkua tai ymmärrystä omista rajoista.
Lapsen on pakko tehdä läksyt koulupäivän jälkeen, sillä koulupäivät kestävät klo 14 asti useana päivänä ja kun lisätään normikotiintulo ja välipala, kello on 14.30-15, ja harrastuksiin pitää lähteä klo 16 ja 17 niiden päivinä ja harrastusten jälkeen on aivan väsynyt, eikä sen jälkeen läksyjen teosta tule mitään, sekin on testattu.
Kun tekee läksyt heti, ehtii viettää omaa aikaansa (joka on esim. jalkapallon pelaamista ulkona, joskus pelaa jonkun kaverin kanssa peliä, leikkii sisaruksen kanssa, lukee sarjakuvia/kirjoja tai katsoo youtubea) ennen harrastuksia, sillä harrastusten jälkeen on käytännössä enää iltapala, iltatoimet ja nukkumaan.
Ja nukkumaan menee arkena klo 20-21, nukahtaa yleensä nopeasti. Kesällä on valvonut klo 22 tienoille, jos olemme katsoneet jotakin elokuvaa, mutta se on ennemmin poikkeus kuin sääntö. Viikonloppuina saa nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, mutta silloin herää helposti klo 7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole kännykkäparkkia, vaan kännykän käyttö on rajattu tiettyyn, lyhyeen aikaan päivän aikana ja kännykän käyttöaika sulkeutuu klo 19. Lapsi ei siis käytä kännykkää huoneessaan salaa, eikä myöskään tablettia.
Lapsi saa unta noin 10h, 9 aamuina toki vieläkin enemmän.
Käytös vaikuttaa ADD:lta, mutta jos alemmat luokat menivät vaikeuksitta, miksi nyt. Ehkä unta tarvitaan lisää, mutta olisiko mahdollisuus verikokeisiin. Alhainen hemoglobiini tai kilpirauhasen vajaatoiminta voisi kipuilla noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tyypilliseltä 9-vuotistaitteelta. Siinä kehitysvaiheessa lapsen kuuluukin olla hankala ja uhmakas. Vanhempana sinun kuuluu asettaa rajat, mutta toki antaa myös vastuuta lapselle.
Jos lapsi olisi kerran omilla menoillaan 2 tuntia, pitäisin tiukan palopuheen, että niin ei voi tapahtua enää. Kertoisin, että olin hyvin huolissani. Seuraavan kerran niin tapahtuessa olisi mietittävä jo konkreettisia keinoja estää saman tapahtuminen. Esim. koulun loppuessa lapsen hakeminen kotiin voi olla toimiva. Ystävän lapsi pelleili ja häiritsi jatkuvasti koulussa, johon ratkaisuksi lapsen isä meni koululle vahtimaan, että lapsi on häiriköimättä. Yksi kerta riitti, jatkossa lapsi käyttäytyi häiriköimättä.
Yleensäkin näihin hankaliin kehitysjaksoihin toimii positiivinen huomio, läheisyys ja vanhemman kanssa kiva yhteinen tekeminen. Ne yhdistetään siihen, että vanhempi huolehtii lapsen noudattavan yhteisiä sääntöjä. Toki niitä yhteisiä sääntöjäkin kannattaa välillä tarkastella, että ovatko ne yhä järkeviä. Liian tiukat säännöt saavat aikaan kapinointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oikeasti et tiedä missä lapsi menee koulun jälkeen niin asenna lapsen puhelimeen sellainen perhephjelmisto, mikä näyttää missä lapsi menee.
Tuohon muuhun ehdottaisin, että selitäisit lapselle, että nyt kokeillaan vaikka kaksi päivää, että hänen pitää itse huolehtia tietyt asiat. Kouluun muistutat kuitenkin löhtemään. Eli annat unohtaa läksyt tai aamupalan jos niikseen tulee.
Sen jälkeen keskustelelette, ja katsotte yhdessä, että miten meni. Ehkä lapsi hoitaa hommat kun on pakko. Tai jos ei hoida, niin juttelette, että mitä hän haluaa asialle tehdä. Ja mitä sinusta pitäisi tehdä.
Sitten jatkat muistuttelua, jos tarve vaatii. Ehkä lapsi ei ole vielä kypsä itsenäiseen toimintaan.
Olen tuo, joka kirjoitti kommentin liiasta hössöttämisestä. Ajan tässä takaa sitä, että tuon ikäistä lasta ei tarvitse ihan joka asiassa hyysätä. Jos unohtaa aamupalan, niin sen oppii itse muistamaan sitten kun joutuu olemaan nälissään lounaaseen asti. Repun pakkaaminen sama juttu. Kun joutuu olemaan ilman tarvittavia välineitä, ne oppii ottamaan mukaansa. Ja jos lapsi ei heti kerrasta opi, ei tarvitse heti todeta ettei asia onnistu. Anna tilaa oppia.
Ei lasta pidä jättää mitenkään heitteille tai ilman tukea, mutta liika paapominen on myös huono juttu. Siinä antaa lapselle signaalin, että hänen ei oleteta osaavan asioita, jotka kuitenkin hänen ikäiselleen on ihan normijuttuja. Lapsi alkaa suhtautumaan asioihin välinpitämättömästi, koska teet kaiken hänen puolestaan. Hän on ikäänkuin mitätöity.
Jos mitään kummempia muutoksia ei ole tapahtunut, niin se muutos voi olla se, että lapsi on kasvanut. Mutta koitat kohdella häntä kuin hän olisi vielä ekaluokkalainen.
Vierailija kirjoitti:
Hän on lapsi vielä.
Miltä itsestäsi tuntuisi jos joku päivittäin muistuttelee ja patistelee asiasta kuin asiasta, kenties hermoaa jne?Sillä sinänsä ei ole merkitystä kuinka tuollaiseen tilanteeseen ollaan tultu, koska tuo sinun käytöksesi stressaa lasta, eikä kannusta oma-aloitteisuuteen.
Ei oo välttämättä helppoa etenkään kun itse stressaa lapsen puolesta. Ongelmiahan siitä tulee jos jotain unohtuu, vai tehdäänkö me aikuiset itse niitä ongelmia lapsillemme?
Se ei sinänsä auta koska ongelman tekijä voi olla joku muu kuin lapsen vanhempi. Ei edes opettajat aina ymmärrä vaativansa oppilailtaan "mahdottomia".
Kunhan tuli mieleen kun olen itse viimeksi opiskellut koulussa joissa ei "pikkuasioista" tehty ongelmia, vaan opeteltiin luovuutta.
Turhat napinat pois
Semmonen helikopterointi sieltä. Koulu on lapsen työtä. Toivottavasti sulla ei ole lapsia!
Olisiko vaan väsynyt? Onko kasvanut paljon viime aikoina? Tai sitten hän ei vielä ole valmis itseohjautuvuuteen. Eli sovitte säännöt, joista pidetään kiinni, Kun hommat sujuu, joku palkinto, ja kun ei suju, joku "rangaistus". Mutta jos koulu loppuu vaikka klo 13, ja treenit alkaa klo 17, eikö hän voi tuntia olla koulun jälkeen kavereiden kanssa? Sitten kotiin välipala, läksyt ja treeneihin valmistautuminen. Jos treenit on mieluisat, ehtona lähdölle on, että läksyt on tehty ja reppu pakattu. Ja aiemmin illalla nukkumaan, ainakin nyt tämä pimeä syysaika. Eli vähän siimaa sille lapsellekkin, miettikää yhdessä mikä on hyvä aikataulu.
Meillä ainakin sanottiin että kolmonen on iso harppaus ykkösen ja kakkosen jälkeen. Enemmän asiaa, enemmän läksyjä. Meillä oli alakoulun ajan lukkarin vieressä ovessa lappu (A4) johon oli piirretty mitä illalla ja aamulla piti muistaa. Kouluun sai ottaa aamupalan (sämpylä, hedelmä) ja syödä välitunnilla jos ei aamulla maistunut. Läksyistä, harrastuksista ja tiukoista aikatauluista voi tulla lapselle stressiä. Meillä sanoi ope että kolmosella läksyjä tehdään noin puoli tuntia kotona, se riittää.
Itse rajaisin puhelin/ruutuajan pariin tuntiin päivässä ja kannustaisin kavereiden kanssa pihaleikkeihin. Riittäisikö yksi harrastus? Jotain rauhallista tekemistä vanhemman kanssa, lautapeli, kävely lähikauppaan tai kirjastoon? Taisin vielä kolmosella lukea lapselle iltaisin ja luki itsekin sarjakuvia.
Joskus lapsi voi reagoida muuttoon tai uuteen kouluun viiveellä. Ehkä asiasta voi jutella lapsen kanssa mutta varoa "ristikuulustelua". Jo pelkkä tunteiden sanoittaminen voi vähentää uhmakkuutta.
Lapsi on saanut unohtaa läksyt, monisteen, lukuläksyn. Kun opettaja antaa palautetta mikään ei silti muuttunut, vaikka selvästi hän nolostui unohduksista.
En kohtele lastani kuin ekaluokkalaista, sillä ekaluokkalaisena sama lapsi osasi hommansa; nousi, kun herätettiin, pakkasi reppunsa, laittoi vaatteensa valmiiksi, söi ateriansa normaalisti, teki läksyt koulusta tultuaan. Samoin toisella luokalla.
No ei vaikuta ihan normaalilta.