Lue keskustelun säännöt.
Miten autan lastani arjessa? Kokemuksia ja vinkkejä?
09.10.2023 |
Meidän kolmatta luokkaa käyvälle lapselle kouluarki on ollut tänä syksynä yhtä tervaa.
Lapsi on vaikeaa saada ylös, pahimmillaan raivoaa aiheesta. Aamupalan syömisestä pitää muistuttaa, vaatteiden vaihdosta/pukemisesta pitää muistuttaa, repun tavaroista pitää muistuttaa (vaikka illalla vannoi, että on tarkistanut) ja kuitenkin jotakin puuttuu. Kouluun ei tajua lähteä ilman muistuttamista ja/tai hoputtamista. Etätyöläinen ehtii muistuttaa...
Koulusta kotiin saapuminen kestää, ei vastaa puhelimeen/jättää puhelimen kotiin. Ilmestyy 2-4h koulun loppumisen jälkeen, vaikka yhdessä on sovittu, että koulusta tullaan suoraan kotiin tekemään läksyt ja jos asiaan tulee muutos, soitetaan ja sovitaan asia. Lapsella on kahtena päivänä harrastukset, joista pitää ja jotka ovat tärkeitä, silti haahuilee jossakin, on menossa kaverille, milloin mitäkin.
Ja ne läksyt... Siinä missä ensimmäisellä ja toisella luokalla lapsi teki heti läksyt, kun tuli koulusta, pyysi apua jos tarvitsi ja pakkasi heti reppunsa valmiiksi, nyt pitää muistutella useita kertoja, että läksyt tehdään ja osa tulee tehtyä vain, jos vanhempi on vieressä tankkaamassa tekstiä ja vahtimassa, että jokainen lasku on tehty ja jokaiseen kohtaan on kirjoitettu vastaus. Yhteen kokeeseen "opiskeli" vain kuuntelemalla vanhemman lukevan tekstit läpi.
Ja illalla saman muistuttamiset repun pakkaamisesta, tavaroiden tarkistamisesta, vaatteiden laittamisesta valmiiksi... Vannotaan, että kaikki on kunnossa, mutta ei välttämättä ole, eikä kaikkea ehdi itsekään illalla tarkistaa lapsen puolesta. Koulu koko ajan korostaa, että tämän lukuvuoden tavoite on kannustaa lapsia "itseohjaavuuteen", mutta meillä se ei tämän lapsen kanssa tällä hetkellä toimi.
Mitä te tekisitte? Millaista apua lapseni tarvitsee? Pitääkö tutkia jotakin? Jatkaa patistamista tuhansia kertoja herätyksestä nukkumaanmenoon ja väsyä?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos kokeilee patistaa vähemmän? Oletko ehkä ylihuolehtiva vanhempi? Anna lapselle tilaa oppia itse hoitamaan asiat. Anna unohtaa aamupala, anna unohtaa jokin tavara. Mikä pakko läksyt on tehdä välittömästi koulupäivän jälkeen? Ehkä hössötät liikaa ja lapsi on väsynyt siihen.
Anna unohtaa aamupala?! Ajattelitko ehdottaa piristystä päivään? Meillä ei lukiolainen lähde syömättä aamupalaa kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tuo, joka kirjoitti kommentin liiasta hössöttämisestä. Ajan tässä takaa sitä, että tuon ikäistä lasta ei tarvitse ihan joka asiassa hyysätä. Jos unohtaa aamupalan, niin sen oppii itse muistamaan sitten kun joutuu olemaan nälissään lounaaseen asti. Repun pakkaaminen sama juttu. Kun joutuu olemaan ilman tarvittavia välineitä, ne oppii ottamaan mukaansa. Ja jos lapsi ei heti kerrasta opi, ei tarvitse heti todeta ettei asia onnistu. Anna tilaa oppia.
Ei lasta pidä jättää mitenkään heitteille tai ilman tukea, mutta liika paapominen on myös huono juttu. Siinä antaa lapselle signaalin, että hänen ei oleteta osaavan asioita, jotka kuitenkin hänen ikäiselleen on ihan normijuttuja. Lapsi alkaa suhtautumaan asioihin välinpitämättömästi, koska teet kaiken hänen puolestaan. Hän on ikäänkuin mitätöity.
Jos mitään kummempia muutoksia ei ole tapahtunut, niin se muutos voi olla se, että lapsi on kasvanut. Mutta koitat kohdella häntä kuin hän olisi vielä ekaluokkalainen.
Eli opetat kantapään kautta. Minulle kertoo sen, että annat lapsellesi vastuuta, johon ei ole välttämättä valmiuksia.
Luojan kiitos teen osa-aikaista vuorotyötä, joten olen paljon arkisin kotona laittamassa lapsia kouluun. Muistutan joissakin asioissa vielä lukiolaista, ei laita pahaksi. On kiitollinen, kun muistutan. Muistutan myös alakoululaista, kokee turvalliseksi. Ilman aamupalaa ei lähde täältä lapset eikä vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on saanut unohtaa läksyt, monisteen, lukuläksyn. Kun opettaja antaa palautetta mikään ei silti muuttunut, vaikka selvästi hän nolostui unohduksista.
En kohtele lastani kuin ekaluokkalaista, sillä ekaluokkalaisena sama lapsi osasi hommansa; nousi, kun herätettiin, pakkasi reppunsa, laittoi vaatteensa valmiiksi, söi ateriansa normaalisti, teki läksyt koulusta tultuaan. Samoin toisella luokalla.
Miksi lapsen pitää antaa nolostua? Tuo on mielestäni nöyryytystä. Ei lapsi opi noin.
Tiedän mistä puhun. Useampi lapsi, kokemusta myös sijaisvanhemmuudesta, jossa lapsilla haasteita.
Voisiko sopii että läksyt voi tehdä kaverin kanssa että se kaveri tulee teille ja yhdessä käskyt ja välipalat ja sitten ulos tai leikkimään, näin ainakin omassa lapsuudessa saatiin tehdä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koita laittaa kännykkään muistutukset herätys
Syö, hammas pesu, pukeudu ,lähde kouluun.
Jos tää on liian haastava niin sitten ihan kuva ohjeet ja ajastin https://papunet.net/materiaalia/materiaalia-kuvakommunikointiin
https://lelutivoli.fi/products/time-timer-mod-60?variant=42604112675033…
Aamupalalle jotain mistä lapsi tykkää jugurttia, muroja, ei tarvitse olla jotain puuroa vuodesta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen kasvu ja kehitys ei ole lineaarista. 1. ja 2. asiat onnistui, nyt ei. Ja lapsi nyt tarvitsee ohjausta ja tukea, tämä on se kohta, missä se vanhemmuus ja kasvatustaidot katsotaan, ei ne hyvät hetket.