Lue keskustelun säännöt.
Herkistyin ilmeisesti pitkäaikaisen stressin seurauksena, palaudunko koskaan?
08.10.2023 |
Mulla oli reilun vuoden pituinen ajanjakso, joka oli äärimmäisen kuormittava. Selvisin siitä jotenkin ja nyt on ollut jo viitisen kuukautta ns. normaalia elämää. Ei erityistä stressiä ja muutenkin kaikki kohdallaan.
Nyt olen kuitenkin huomannut, että en siedä enää normaaleja ääniä kuten esimerkiksi perheenjäsenen syömisääniä ja muutenkin kaikki normaalista poikkeava saa mut hälytystilaan. Tiedän jossain alitajunnassa että miltä arjen kuuluu kuulua, tuntua ja näyttää, ja jos tulee äkillinen poikkeama niin tiedostan sen heti kun sisäiset hälytyskellot pärähtää.
Onko tämä stressin ansiota ja menee ajallaan ohi vai olenko mennyt lopullisesti rikki?
Kommentit (50)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En palautunut, stressiä takana tosin jo 10vuotta. En edes odota että kestäisi enää ikinä samaa kuin ennen.
En palautunut, stressiä takana tosin jo 10vuotta. En edes odota että kestäisi enää ikinä samaa kuin ennen.
En palautunut, stressiä takana tosin jo 10vuotta. En edes odota että kestäisi enää ikinä samaa kuin ennen.
En palautunut, stressiä takana tosin jo 10vuotta. En edes odota että kestäisi enää ikinä samaa kuin ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä tavalla huolehdit itsestäsi? Onko ravinto huippuluokkaa, entä EMDR-terapia, kuinka paljon annat itsellesi rauhaa ja rentoutumista normaalin arjen keskellä ja millä tavalla? Kuinka paljon aikaa vietät itseksesi luonnossa? Kuinka paljon pyrit puhdistamaan päätäsi huonoista ajatuksista muuttamalla näkökantaasi? Hermoston oppimia reagointitapoja voi muuttaa.
Itsestäni huolehtimisasiat ja ravinto on kunnossa. Asun luonnon keskellä, joten rauha ja rentoutuminen on taattu.
"EMDR-terapia antaa mahdollisuuden vaikeiden kokemusten ja nykyisyyttä häiritsevien muistojen työstämiseen." Mulla ei ole semmoisia vaikeita kokemuksia eikä häiritseviä muistoja, joista pitäisi päästä eroon.
On vain kuormittanut elämänvaihe, johon kasaantui useita ns. normaaleja kuormitustekijöitä päällekkäin ja limittäin, jotka kokonaisuutena olivat näköjään liikaa mun hermostolle. En koe mitenkään tarvetta medikalisoida tätä "tilaa" ja lietsoa itseäni johonkin sairauden kokemukseen. Mä hyväksyn tämän tilanteen ja odotan että menee itsestään ohi. Jos ei mene niin se on myös ihan fine.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo tää ketju on täynnä oman elämänsä asiantuntijoita jotka hehkuttaa keinoja x ja y ja vielä syyllistävin sävyin.
Mutta ap:lla on ihan hyvä asenne, kaikkea hyvää tosta selviytymiseen.
Tsemppiä! Onneksi sulla auttaa edes vähän lääke