Meidän lapset ja muiden kakarat

No kyllä on taas aivopieruja päästy lepertelemään.
Joku mamma kehuu itseään ja lastenkasvatus"kykyään" muun muassa seuraavasti:
"... Tiedän kuitenkin, että vaikeat ajat ovat edessä, kun muut saavat ja hän ei. Emme juo mehuja, emmekä syö sokeroituja jugurtteja. Kotiruoka maittaa lapselle, ja herkuiksi kelpaa marjat, hedelmät, leipä tai tavan voileipäkeksit, vanhempi jatkaa..""

No luulee vaan tuo mamma. Ihan niinkuin minunkin äitini kuvitteli olevansa maailman paras kasvattaja ja äiti, kun makeisia oli tasan tarkkaan jouluaattona, joulupäivänä, vappuna ja syntymäpäivänä tarjolla.
Vihanneksia ja näkkileipää syötiin ja leivän päälle pantiin luonnosta kerättyjä rehuja.
Elokuviin en mennä eikä teeveetä katsota, kun siinä vaan menevät korvat ja silmät pilalle.
MEIDÄN lapset saavat kulttuurikasvatuksen ja niin meitä revittiin kirkkokonsertteihin ja kuuntelemaan Bruckneria.
MEIDÄN lapset käyttäkööt jalkojaan, ei siinä mitään pyöriä tarvita, jos haluavat polkupyörän tai nätit vaatteet, niin ostakoot sitten kun ovat töissä.
Ja niin eespäin.
Arvatkaapa kun kiva oli lapsuus ja nuoruus.
Inhoan lapsuuttani, inhoan "terveellistä ah niin saamaani terveellistä elämääni".
Enkä kiitä sinua äiti. On ollut pitkä tie kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi tylyn "paremman" kasvatustyylisi musertamana.