Lue keskustelun säännöt.
Siis miksi joku ei halua antaa puolisolleen seksiä???
08.10.2023 |
Jos puoliso haluaa seksiä, niin mitä syytä kumppanilla on kieltäytyä? Tapahtuuko tuollaista tosiaan? En tajua.
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suominaiset pyrkii sillä kontrolloimaan miestä.
Kyllä. Tässäkin ketjussa eräs sanoi suoraan kontrolloivansa miestään seksiä säännöstelemällä.
Johtaa usein siihen, että kumppani hakee sen seksin joltain, joka sitä/häntä haluaa.. Ja sitten ollaan niin yllättyneitä ja shokissa, kun ammuttiin omaan jalkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suominaiset pyrkii sillä kontrolloimaan miestä.
Kyllä. Tässäkin ketjussa eräs sanoi suoraan kontrolloivansa miestään seksiä säännöstelemällä.
Luultavasti se olit sinä tai joku lukuisista trollikavereistasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni sanoo olevansa stressaantunut, ahdistunut ja väsynyt ja siksi ei ole halunnut 1,5 vuoteen.
Puoliso täytyisi silti huomioida, vaikka ei itse haluaisi muuten osallistua. Faktahan on muuten se, että mies purkautuu säännöllisesti, vaikka sitten unissaan ellei muuten. Tuo ettei anna toiselle seksuaalista läheisyyttä, on eräänlaista väkivaltaa, vallankäyttöä suhteen toista osapuolta kohtaan. Silloin toinen on oikeutettu muihin ratkaisuihin, jos tilanne kestää pitkään.
Jos halut/tarpeet seksin/läheisyyden saralla eivät kohtaa, suhde on toimimaton. Moni puree hammasta ja usein tämä johtaa sitten "yllättäviin" syrjähyppyihin jne.
"Kaikki oli hyvin kotona, en ymmärrä" (unohtaen että viimeiset kolme vuotta meni vailla seksiä tai kummempaa läheisyyttä)
Tämä on totta. Toisen osapuolen mielestä kaikki hyvin, mitä nyt toinen aina nalkuttaa seksin ja läheisyyden puutteesta ja toinen ei halua kuunnella. Ja toisen mielestä suhteessa pahoja ongelmia. Itsekin olen keikkunut siinä rajalla, etten hairahdu fyysiseen pettämiseen. Henkisesti olin jossain vaiheessa joka ilta hakemassa virtuaaliakteja ja keskustelua jonkun muun kanssa. Kun kotoa ei ikinä saanut.
Ihmisillä on lähtökohtaisesti eri libidot, ja nämä vielä "elävät", -sekä väliaikaisesti, että pysyvästi erinäisten asioiden mukana. Eipä sille hirveästi mitään mahda jos toisen kiinnostus seksiin kuolee, mutta meinaako tämä, että on pakko tyytyä siihen seksittömään elämään, jos toisella kumminkin vielä on haluja, tarpeita? Usein näkee että "korvaa omalla kivalla", mutta ei se aja samaa asiaa kuin ihmiskontakti.
On itsekästä olla antamatta toiselle yhtään mitään, vaikka itseä ei kiinnosta. Etenkin jos tietää toisen kärsivän siitä henkisesti ja toisen olevan kovin seksuaalinen. Jos toinen ei ole halukas avoimeen suhteeseen kuitenkaan, niin helposti se menee sitten johonkin salaisen seuran hakuun.
On myös itsekästä vaatia toiselta seksiä, jos tämä ei sitä halua. Miksei se läheisyys ja hellyys riitä, kun kerran sen vajeesta kuitenkin tässäkin ketjussa itketään? Vain seksi on loppupelissä se, mitä halutaan. Ja kuka edes voi nauttia seksistä, jos tietää toisen olevan siinä mukana vain velvollisuudesta ja pitkin hampain? En ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suominaiset pyrkii sillä kontrolloimaan miestä.
Kyllä. Tässäkin ketjussa eräs sanoi suoraan kontrolloivansa miestään seksiä säännöstelemällä.
Johtaa usein siihen, että kumppani hakee sen seksin joltain, joka sitä/häntä haluaa.. Ja sitten ollaan niin yllättyneitä ja shokissa, kun ammuttiin omaan jalkaan.
Tämä lienee se toiveuni, joka jää useimmilla (miehillä) pelkäksi katteettomaksi unelmaksi. Ellei sitten alennu maksullisiin, jotka eivät tietenkään k.o. henkilöä myöskään halua mutta suostuvat rahasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni sanoo olevansa stressaantunut, ahdistunut ja väsynyt ja siksi ei ole halunnut 1,5 vuoteen.
Puoliso täytyisi silti huomioida, vaikka ei itse haluaisi muuten osallistua. Faktahan on muuten se, että mies purkautuu säännöllisesti, vaikka sitten unissaan ellei muuten. Tuo ettei anna toiselle seksuaalista läheisyyttä, on eräänlaista väkivaltaa, vallankäyttöä suhteen toista osapuolta kohtaan. Silloin toinen on oikeutettu muihin ratkaisuihin, jos tilanne kestää pitkään.
Jos halut/tarpeet seksin/läheisyyden saralla eivät kohtaa, suhde on toimimaton. Moni puree hammasta ja usein tämä johtaa sitten "yllättäviin" syrjähyppyihin jne.
"Kaikki oli hyvin kotona, en ymmärrä" (unohtaen että viimeiset kolme vuotta meni vailla seksiä tai kummempaa läheisyyttä)
Tämä on totta. Toisen osapuolen mielestä kaikki hyvin, mitä nyt toinen aina nalkuttaa seksin ja läheisyyden puutteesta ja toinen ei halua kuunnella. Ja toisen mielestä suhteessa pahoja ongelmia. Itsekin olen keikkunut siinä rajalla, etten hairahdu fyysiseen pettämiseen. Henkisesti olin jossain vaiheessa joka ilta hakemassa virtuaaliakteja ja keskustelua jonkun muun kanssa. Kun kotoa ei ikinä saanut.
Ihmisillä on lähtökohtaisesti eri libidot, ja nämä vielä "elävät", -sekä väliaikaisesti, että pysyvästi erinäisten asioiden mukana. Eipä sille hirveästi mitään mahda jos toisen kiinnostus seksiin kuolee, mutta meinaako tämä, että on pakko tyytyä siihen seksittömään elämään, jos toisella kumminkin vielä on haluja, tarpeita? Usein näkee että "korvaa omalla kivalla", mutta ei se aja samaa asiaa kuin ihmiskontakti.
On itsekästä olla antamatta toiselle yhtään mitään, vaikka itseä ei kiinnosta. Etenkin jos tietää toisen kärsivän siitä henkisesti ja toisen olevan kovin seksuaalinen. Jos toinen ei ole halukas avoimeen suhteeseen kuitenkaan, niin helposti se menee sitten johonkin salaisen seuran hakuun.
On myös itsekästä vaatia toiselta seksiä, jos tämä ei sitä halua. Miksei se läheisyys ja hellyys riitä, kun kerran sen vajeesta kuitenkin tässäkin ketjussa itketään? Vain seksi on loppupelissä se, mitä halutaan. Ja kuka edes voi nauttia seksistä, jos tietää toisen olevan siinä mukana vain velvollisuudesta ja pitkin hampain? En ymmärrä.
Edelleen se puoliso pitäisi huomioida, vaikka ei itse halua seksiä. Ei ole itsekästä vaatia omalta puolisoltaan seksiä. Vaikka ei itse halua olla osallisena esim. yhdynnässä, toiselle voi antaa seksiä hyväillen käsillä, suulla tai leluilla. Jos siihen ei toisen (oman puolisonsa, haloo) vuoksi kykene, niin kyllä se on vähän niin kuin epäsuora kehotus hakea seksiseuransa muualta. Usein suhteissa, joissa on ongelmaa seksin kanssa, on ongelmaa myös muun läheisyyden kanssa. Keskustelu ei toimi, toinen esim. aina latistaa jollain tavalla toista tai ei jatka keskustelua tai pakenee keskusteluja eri tilaan. Toinen osapuoli voi myös paeta halauksia, suukkoja tms. Avoin suhde voi olla yksi ratkaisu, mutta se ei kaikille sovi mustasukkaisuuden tai jonkin muun syyn vuoksi. Silloinhan on aikamoinen ongelma, että seksuaalisesti välinpitämätön osapuoli lukitsee myös toisen osapuolen seksuaalisuuden. Toinen jää kärsii ja toinen ei. Silloin on käytännössä moraalisesti ihan ok hakea salaseuraa muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni sanoo olevansa stressaantunut, ahdistunut ja väsynyt ja siksi ei ole halunnut 1,5 vuoteen.
Puoliso täytyisi silti huomioida, vaikka ei itse haluaisi muuten osallistua. Faktahan on muuten se, että mies purkautuu säännöllisesti, vaikka sitten unissaan ellei muuten. Tuo ettei anna toiselle seksuaalista läheisyyttä, on eräänlaista väkivaltaa, vallankäyttöä suhteen toista osapuolta kohtaan. Silloin toinen on oikeutettu muihin ratkaisuihin, jos tilanne kestää pitkään.
Jos halut/tarpeet seksin/läheisyyden saralla eivät kohtaa, suhde on toimimaton. Moni puree hammasta ja usein tämä johtaa sitten "yllättäviin" syrjähyppyihin jne.
"Kaikki oli hyvin kotona, en ymmärrä" (unohtaen että viimeiset kolme vuotta meni vailla seksiä tai kummempaa läheisyyttä)
Tämä on totta. Toisen osapuolen mielestä kaikki hyvin, mitä nyt toinen aina nalkuttaa seksin ja läheisyyden puutteesta ja toinen ei halua kuunnella. Ja toisen mielestä suhteessa pahoja ongelmia. Itsekin olen keikkunut siinä rajalla, etten hairahdu fyysiseen pettämiseen. Henkisesti olin jossain vaiheessa joka ilta hakemassa virtuaaliakteja ja keskustelua jonkun muun kanssa. Kun kotoa ei ikinä saanut.
Ihmisillä on lähtökohtaisesti eri libidot, ja nämä vielä "elävät", -sekä väliaikaisesti, että pysyvästi erinäisten asioiden mukana. Eipä sille hirveästi mitään mahda jos toisen kiinnostus seksiin kuolee, mutta meinaako tämä, että on pakko tyytyä siihen seksittömään elämään, jos toisella kumminkin vielä on haluja, tarpeita? Usein näkee että "korvaa omalla kivalla", mutta ei se aja samaa asiaa kuin ihmiskontakti.
On itsekästä olla antamatta toiselle yhtään mitään, vaikka itseä ei kiinnosta. Etenkin jos tietää toisen kärsivän siitä henkisesti ja toisen olevan kovin seksuaalinen. Jos toinen ei ole halukas avoimeen suhteeseen kuitenkaan, niin helposti se menee sitten johonkin salaisen seuran hakuun.
On myös itsekästä vaatia toiselta seksiä, jos tämä ei sitä halua. Miksei se läheisyys ja hellyys riitä, kun kerran sen vajeesta kuitenkin tässäkin ketjussa itketään? Vain seksi on loppupelissä se, mitä halutaan. Ja kuka edes voi nauttia seksistä, jos tietää toisen olevan siinä mukana vain velvollisuudesta ja pitkin hampain? En ymmärrä.
Edelleen se puoliso pitäisi huomioida, vaikka ei itse halua seksiä. Ei ole itsekästä vaatia omalta puolisoltaan seksiä. Vaikka ei itse halua olla osallisena esim. yhdynnässä, toiselle voi antaa seksiä hyväillen käsillä, suulla tai leluilla. Jos siihen ei toisen (oman puolisonsa, haloo) vuoksi kykene, niin kyllä se on vähän niin kuin epäsuora kehotus hakea seksiseuransa muualta. Usein suhteissa, joissa on ongelmaa seksin kanssa, on ongelmaa myös muun läheisyyden kanssa. Keskustelu ei toimi, toinen esim. aina latistaa jollain tavalla toista tai ei jatka keskustelua tai pakenee keskusteluja eri tilaan. Toinen osapuoli voi myös paeta halauksia, suukkoja tms. Avoin suhde voi olla yksi ratkaisu, mutta se ei kaikille sovi mustasukkaisuuden tai jonkin muun syyn vuoksi. Silloinhan on aikamoinen ongelma, että seksuaalisesti välinpitämätön osapuoli lukitsee myös toisen osapuolen seksuaalisuuden. Toinen jää kärsii ja toinen ei. Silloin on käytännössä moraalisesti ihan ok hakea salaseuraa muualta.
Ei. Silloin on moraalisesti oikein erota.
Mutta aika naiivia kuvitella, että sitä salaseura tai uutta kumppainia pukkaa tuosta vaan solkenaan. Ei pukkaa valtaosalle, vaan siinä joutuu olemaan ilman ihan kaikkea, myös läheisyyttä ja hellyyttä sen seksin lisäksi, kun oikein huonosti käy (ja monesti käy). Kenelläkään kun ei ole mitään velvollisuutta toimia jonkun toisen seksitarpeiden tyydyttäjänä. Siihen tarkoitukseen on oma kiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni sanoo olevansa stressaantunut, ahdistunut ja väsynyt ja siksi ei ole halunnut 1,5 vuoteen.
Puoliso täytyisi silti huomioida, vaikka ei itse haluaisi muuten osallistua. Faktahan on muuten se, että mies purkautuu säännöllisesti, vaikka sitten unissaan ellei muuten. Tuo ettei anna toiselle seksuaalista läheisyyttä, on eräänlaista väkivaltaa, vallankäyttöä suhteen toista osapuolta kohtaan. Silloin toinen on oikeutettu muihin ratkaisuihin, jos tilanne kestää pitkään.
Jos halut/tarpeet seksin/läheisyyden saralla eivät kohtaa, suhde on toimimaton. Moni puree hammasta ja usein tämä johtaa sitten "yllättäviin" syrjähyppyihin jne.
"Kaikki oli hyvin kotona, en ymmärrä" (unohtaen että viimeiset kolme vuotta meni vailla seksiä tai kummempaa läheisyyttä)
Tämä on totta. Toisen osapuolen mielestä kaikki hyvin, mitä nyt toinen aina nalkuttaa seksin ja läheisyyden puutteesta ja toinen ei halua kuunnella. Ja toisen mielestä suhteessa pahoja ongelmia. Itsekin olen keikkunut siinä rajalla, etten hairahdu fyysiseen pettämiseen. Henkisesti olin jossain vaiheessa joka ilta hakemassa virtuaaliakteja ja keskustelua jonkun muun kanssa. Kun kotoa ei ikinä saanut.
Ihmisillä on lähtökohtaisesti eri libidot, ja nämä vielä "elävät", -sekä väliaikaisesti, että pysyvästi erinäisten asioiden mukana. Eipä sille hirveästi mitään mahda jos toisen kiinnostus seksiin kuolee, mutta meinaako tämä, että on pakko tyytyä siihen seksittömään elämään, jos toisella kumminkin vielä on haluja, tarpeita? Usein näkee että "korvaa omalla kivalla", mutta ei se aja samaa asiaa kuin ihmiskontakti.
On itsekästä olla antamatta toiselle yhtään mitään, vaikka itseä ei kiinnosta. Etenkin jos tietää toisen kärsivän siitä henkisesti ja toisen olevan kovin seksuaalinen. Jos toinen ei ole halukas avoimeen suhteeseen kuitenkaan, niin helposti se menee sitten johonkin salaisen seuran hakuun.
On myös itsekästä vaatia toiselta seksiä, jos tämä ei sitä halua. Miksei se läheisyys ja hellyys riitä, kun kerran sen vajeesta kuitenkin tässäkin ketjussa itketään? Vain seksi on loppupelissä se, mitä halutaan. Ja kuka edes voi nauttia seksistä, jos tietää toisen olevan siinä mukana vain velvollisuudesta ja pitkin hampain? En ymmärrä.
Edelleen se puoliso pitäisi huomioida, vaikka ei itse halua seksiä. Ei ole itsekästä vaatia omalta puolisoltaan seksiä. Vaikka ei itse halua olla osallisena esim. yhdynnässä, toiselle voi antaa seksiä hyväillen käsillä, suulla tai leluilla. Jos siihen ei toisen (oman puolisonsa, haloo) vuoksi kykene, niin kyllä se on vähän niin kuin epäsuora kehotus hakea seksiseuransa muualta. Usein suhteissa, joissa on ongelmaa seksin kanssa, on ongelmaa myös muun läheisyyden kanssa. Keskustelu ei toimi, toinen esim. aina latistaa jollain tavalla toista tai ei jatka keskustelua tai pakenee keskusteluja eri tilaan. Toinen osapuoli voi myös paeta halauksia, suukkoja tms. Avoin suhde voi olla yksi ratkaisu, mutta se ei kaikille sovi mustasukkaisuuden tai jonkin muun syyn vuoksi. Silloinhan on aikamoinen ongelma, että seksuaalisesti välinpitämätön osapuoli lukitsee myös toisen osapuolen seksuaalisuuden. Toinen jää kärsii ja toinen ei. Silloin on käytännössä moraalisesti ihan ok hakea salaseuraa muualta.
Ei. Silloin on moraalisesti oikein erota.
Mutta aika naiivia kuvitella, että sitä salaseura tai uutta kumppainia pukkaa tuosta vaan solkenaan. Ei pukkaa valtaosalle, vaan siinä joutuu olemaan ilman ihan kaikkea, myös läheisyyttä ja hellyyttä sen seksin lisäksi, kun oikein huonosti käy (ja monesti käy). Kenelläkään kun ei ole mitään velvollisuutta toimia jonkun toisen seksitarpeiden tyydyttäjänä. Siihen tarkoitukseen on oma kiva.
No meillä on tässä nyt näkemysero. Omasta mielestäni salaseura on tuollaisessa tapauksessa ihan ok. Puoliso on kantansa valinnut suhtautumalla, miten suhtautuu. Itse priorisoisin lapset yli kaiken ja siksi salaseura on parempi ratkaisu kuin ero. Miehillä voi olla haastetta seuran saamisessa, mutta kokemukseni mukaan naisille sitä kyllä on tyrkyllä. Jotkut ovat valmiita matkustamaan jopa tunteja yhteen suuntaan sitä varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kenelläkään kun ei ole mitään velvollisuutta toimia jonkun toisen seksitarpeiden tyydyttäjänä. Siihen tarkoitukseen on oma kiva."
Jos asenne on tuo, kannattaa pysyä ikänsä sinkkuna tai avioitua aseksuaalin kanssa. Kellään ei ole liitossa velvollisuutta tyytyä vain omaan kivaan.
No jos kumppani on vaikka lihonut. Ei tee mieli yhtyä pullukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos kumppani on vaikka lihonut. Ei tee mieli yhtyä pullukkaan.
Pullukka saa sitten hakea muuta seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Mihin on unohtunut sana "rakastella"?
No meillä
- rakastellaan
- naidaan
- pornoillaan
Tänään tehdään tuota viimeistä eli pornoillaan, kun vaimo on ostanut uuden seksiasusteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi joku ei halua antaa puolison vetää turpaan? Tai työntää vessaharjaa takapuoleen? Syöttää kaalikeittoa väkisin?
Eikai kyse siitä ole vaan siitä, että ilman omaa tarvetta yhdyntä on mahdoton/hankala kun ei saa erektiota eikä pimppa kostu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kenelläkään kun ei ole mitään velvollisuutta toimia jonkun toisen seksitarpeiden tyydyttäjänä. Siihen tarkoitukseen on oma kiva."
Jos asenne on tuo, kannattaa pysyä ikänsä sinkkuna tai avioitua aseksuaalin kanssa. Kellään ei ole liitossa velvollisuutta tyytyä vain omaan kivaan.
Olen samaa mieltä. Jos asiaa ei ole yhteisellä sopimuksella päätetty niin silloin molempien velvollisuus on myös huolehtia parisuhteen seksielämän tarpeista.
Nykyisin tahtoo vaan olla niin, että valitaan sopiva uhri kenen kanssa tehdään ne pakolliset lapset. Ennen lapsia on seksiä ja kun lapset on hankittu, alkaa ehkä harkittu pihtaaminen ja seksi on niin hankalaa. Näin saadaan kätevästi kumppani ajettua ulos parisuhteesta ilman oman maineen tahriintumista.
Näin voi jatkaa elämää voimaantuneena ja itsenäisenä yksinhuoltajana, jonka se sika jätti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni sanoo olevansa stressaantunut, ahdistunut ja väsynyt ja siksi ei ole halunnut 1,5 vuoteen.
Puoliso täytyisi silti huomioida, vaikka ei itse haluaisi muuten osallistua. Faktahan on muuten se, että mies purkautuu säännöllisesti, vaikka sitten unissaan ellei muuten. Tuo ettei anna toiselle seksuaalista läheisyyttä, on eräänlaista väkivaltaa, vallankäyttöä suhteen toista osapuolta kohtaan. Silloin toinen on oikeutettu muihin ratkaisuihin, jos tilanne kestää pitkään.
Jos halut/tarpeet seksin/läheisyyden saralla eivät kohtaa, suhde on toimimaton. Moni puree hammasta ja usein tämä johtaa sitten "yllättäviin" syrjähyppyihin jne.
"Kaikki oli hyvin kotona, en ymmärrä" (unohtaen että viimeiset kolme vuotta meni vailla seksiä tai kummempaa läheisyyttä)
Tämä on totta. Toisen osapuolen mielestä kaikki hyvin, mitä nyt toinen aina nalkuttaa seksin ja läheisyyden puutteesta ja toinen ei halua kuunnella. Ja toisen mielestä suhteessa pahoja ongelmia. Itsekin olen keikkunut siinä rajalla, etten hairahdu fyysiseen pettämiseen. Henkisesti olin jossain vaiheessa joka ilta hakemassa virtuaaliakteja ja keskustelua jonkun muun kanssa. Kun kotoa ei ikinä saanut.
Ihmisillä on lähtökohtaisesti eri libidot, ja nämä vielä "elävät", -sekä väliaikaisesti, että pysyvästi erinäisten asioiden mukana. Eipä sille hirveästi mitään mahda jos toisen kiinnostus seksiin kuolee, mutta meinaako tämä, että on pakko tyytyä siihen seksittömään elämään, jos toisella kumminkin vielä on haluja, tarpeita? Usein näkee että "korvaa omalla kivalla", mutta ei se aja samaa asiaa kuin ihmiskontakti.
On itsekästä olla antamatta toiselle yhtään mitään, vaikka itseä ei kiinnosta. Etenkin jos tietää toisen kärsivän siitä henkisesti ja toisen olevan kovin seksuaalinen. Jos toinen ei ole halukas avoimeen suhteeseen kuitenkaan, niin helposti se menee sitten johonkin salaisen seuran hakuun.
On myös itsekästä vaatia toiselta seksiä, jos tämä ei sitä halua. Miksei se läheisyys ja hellyys riitä, kun kerran sen vajeesta kuitenkin tässäkin ketjussa itketään? Vain seksi on loppupelissä se, mitä halutaan. Ja kuka edes voi nauttia seksistä, jos tietää toisen olevan siinä mukana vain velvollisuudesta ja pitkin hampain? En ymmärrä.
Edelleen se puoliso pitäisi huomioida, vaikka ei itse halua seksiä. Ei ole itsekästä vaatia omalta puolisoltaan seksiä. Vaikka ei itse halua olla osallisena esim. yhdynnässä, toiselle voi antaa seksiä hyväillen käsillä, suulla tai leluilla. Jos siihen ei toisen (oman puolisonsa, haloo) vuoksi kykene, niin kyllä se on vähän niin kuin epäsuora kehotus hakea seksiseuransa muualta. Usein suhteissa, joissa on ongelmaa seksin kanssa, on ongelmaa myös muun läheisyyden kanssa. Keskustelu ei toimi, toinen esim. aina latistaa jollain tavalla toista tai ei jatka keskustelua tai pakenee keskusteluja eri tilaan. Toinen osapuoli voi myös paeta halauksia, suukkoja tms. Avoin suhde voi olla yksi ratkaisu, mutta se ei kaikille sovi mustasukkaisuuden tai jonkin muun syyn vuoksi. Silloinhan on aikamoinen ongelma, että seksuaalisesti välinpitämätön osapuoli lukitsee myös toisen osapuolen seksuaalisuuden. Toinen jää kärsii ja toinen ei. Silloin on käytännössä moraalisesti ihan ok hakea salaseuraa muualta.
Ei. Silloin on moraalisesti oikein erota.
Mutta aika naiivia kuvitella, että sitä salaseura tai uutta kumppainia pukkaa tuosta vaan solkenaan. Ei pukkaa valtaosalle, vaan siinä joutuu olemaan ilman ihan kaikkea, myös läheisyyttä ja hellyyttä sen seksin lisäksi, kun oikein huonosti käy (ja monesti käy). Kenelläkään kun ei ole mitään velvollisuutta toimia jonkun toisen seksitarpeiden tyydyttäjänä. Siihen tarkoitukseen on oma kiva.
No meillä on tässä nyt näkemysero. Omasta mielestäni salaseura on tuollaisessa tapauksessa ihan ok. Puoliso on kantansa valinnut suhtautumalla, miten suhtautuu. Itse priorisoisin lapset yli kaiken ja siksi salaseura on parempi ratkaisu kuin ero. Miehillä voi olla haastetta seuran saamisessa, mutta kokemukseni mukaan naisille sitä kyllä on tyrkyllä. Jotkut ovat valmiita matkustamaan jopa tunteja yhteen suuntaan sitä varten.
Niin, tai jos puoliso on roolinsa valinnut, ilmoittaa vaan suoraan, että käy vieraissa hakemassa läheisyyttä ja seksiä. Ihan on puolison oma asia miten suhtautuu ja muuttaako suhtautumista, jos halua pitää puolisonsa. Ottaa itse ison riskin siinä, että toinen löytääkin paremman itseään haluavan ja rakastavan puolison. Reilu ja rehellinen tilanne molemmille. Näin olisin itse tehnyt. Mutta onneksi oma vaimo on aina huolehtinut minun tyydytyksestäni ja paineeni purusta, samoin minä hänen.. Meille jotenkin itsestään selvää molemmille.
On itsekästä olla antamatta toiselle yhtään mitään, vaikka itseä ei kiinnosta. Etenkin jos tietää toisen kärsivän siitä henkisesti ja toisen olevan kovin seksuaalinen. Jos toinen ei ole halukas avoimeen suhteeseen kuitenkaan, niin helposti se menee sitten johonkin salaisen seuran hakuun.