Olen yli 30 ja mietin edelleen usein, miten ihanaa on ettei tarvi asua perheen kanssa

Siis lapsuudenperheen.
Sekä isäni, äitini että toinen sisaruksista oli aika ärsyttäviä ihmisiä asumiskumppaniksi. Oli ihmeellisiä sääntöjä, inhottavaa epähygieniaa, toisten huomioonottamattomuutta ja toisaalta huomioon ottamisen vaatimista ihan ihmeellisissä asioissa.
Oli rasittavaa elää heidän kanssaan, ja ihanaa ettei täydy enää! Olen sittemmin asunut sekä yksin että muiden ihmisten kanssa ja huomannut, että moni ihminen on onneksi paljon normaalimpi kuin perheenjäseneni olivat.