Mikä tekee ihmisestä niin tyhmän, että ymmärtämisen ja väkivallan välissä ei olisi mitään?

Niin onko ne muut keinot riittäneet? Ei. Niinpä. Ja siksi palataan takaisin sille tasolle, missä homma vielä toimi.

Vierailija kirjoitti:

Niin onko ne muut keinot riittäneet? Ei. Niinpä. Ja siksi palataan takaisin sille tasolle, missä homma vielä toimi.

Sä haluat helpot ja pelokkaat lapset, jotka aikuisena vihaavat sinua. No, makunsa kullakin. Toivottavasti aikuiset lapsesi sitten kohtelevat sinua vanhana samoin kuin sinä heitä lapasena.

Vierailija kirjoitti:

Niin onko ne muut keinot riittäneet? Ei. Niinpä. Ja siksi palataan takaisin sille tasolle, missä homma vielä toimi.

No ei sitten vanhana kannata miettiä miksi lapset perheineen eivät tule käymään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin onko ne muut keinot riittäneet? Ei. Niinpä. Ja siksi palataan takaisin sille tasolle, missä homma vielä toimi.

No ei sitten vanhana kannata miettiä miksi lapset perheineen eivät tule käymään...

No aivan sama, tulkoon tai olkoon tulematta, mutta ainakaan minun kersat ei tuolla kaduilla hakkaa muita!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin onko ne muut keinot riittäneet? Ei. Niinpä. Ja siksi palataan takaisin sille tasolle, missä homma vielä toimi.

Sä haluat helpot ja pelokkaat lapset, jotka aikuisena vihaavat sinua. No, makunsa kullakin. Toivottavasti aikuiset lapsesi sitten kohtelevat sinua vanhana samoin kuin sinä heitä lapasena.

Ja sinä haluat nynnyt ja hernepussilapset, jotka aikuisena eivät osaa puolustaa itseään, kotiaan, maataan, mitään, itseään edes sinua itseäsi vastaan ja jotka vaan ajelehtii elämänsä läpi muiden töniessä heitä pois tieltä. No, makunsa kullakin. Toivottavasti sinun aikuiset lapsesi tajuaa pysyä erossa sinusta ja pelastaa itsensä suovetelyydeltäsi ja selkärangattomuudeltasi ja oppivat kunnon ja kestävän ajattelutavan jostain muualta kuin kotoaan.

Uhkailu ei ole hyvä. Ainoastaan jos on oikeasti tekemässä pahaa, niin sanotaan. Lapsi ei tee kotitöitä, aikuisena teet ihan itse kun lapsia kerran tehty. On outoa että jo pienillä lapsilla on puhelin joka säteilee, eikä tietokonehaut sitten kun on isompi, vaikka sillä viestitäänkin välillä eli sosialisoidaan. Lapsen iästäkin riippuu. Esineen pois ottaminen on raukkamaista tavallaan, jos lapsi ahdistuu suunnattomasti. Jos aikuiselta lähtisi yhtäkkiä asioita, tuskin olisi tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Uhkailu ei ole hyvä. Ainoastaan jos on oikeasti tekemässä pahaa, niin sanotaan. Lapsi ei tee kotitöitä, aikuisena teet ihan itse kun lapsia kerran tehty. On outoa että jo pienillä lapsilla on puhelin joka säteilee, eikä tietokonehaut sitten kun on isompi, vaikka sillä viestitäänkin välillä eli sosialisoidaan. Lapsen iästäkin riippuu. Esineen pois ottaminen on raukkamaista tavallaan, jos lapsi ahdistuu suunnattomasti. Jos aikuiselta lähtisi yhtäkkiä asioita, tuskin olisi tyytyväinen.

No lähteehän aikuiseltakin asioita. Voi lähteä Työpaikka, aviopuoliso, kaverit, nuoruus, ulkonäkö, jne. Ei varmasti aluksi olekaan tyytyväinen, mutta lopulta käsittää, että esim. ne oli jo syytäkin lähteä elämää pilaamasta ja/tai että voi olla kiitollinen siitä mitä on jäljellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin onko ne muut keinot riittäneet? Ei. Niinpä. Ja siksi palataan takaisin sille tasolle, missä homma vielä toimi.

Sä haluat helpot ja pelokkaat lapset, jotka aikuisena vihaavat sinua. No, makunsa kullakin. Toivottavasti aikuiset lapsesi sitten kohtelevat sinua vanhana samoin kuin sinä heitä lapasena.

Ja sinä haluat nynnyt ja hernepussilapset, jotka aikuisena eivät osaa puolustaa itseään, kotiaan, maataan, mitään, itseään edes sinua itseäsi vastaan ja jotka vaan ajelehtii elämänsä läpi muiden töniessä heitä pois tieltä. No, makunsa kullakin. Toivottavasti sinun aikuiset lapsesi tajuaa pysyä erossa sinusta ja pelastaa itsensä suovetelyydeltäsi ja selkärangattomuudeltasi ja oppivat kunnon ja kestävän ajattelutavan jostain muualta kuin kotoaan.

Ai jestas miten typerä olet. Kuvailit juuri sitä millaisia kuritetuista lapsista tulee. Eli rautalankaa, kun et näytä olevan penaalin terävin kynä. Kuvailit juuri omaa kasvatustulostasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin onko ne muut keinot riittäneet? Ei. Niinpä. Ja siksi palataan takaisin sille tasolle, missä homma vielä toimi.

Sä haluat helpot ja pelokkaat lapset, jotka aikuisena vihaavat sinua. No, makunsa kullakin. Toivottavasti aikuiset lapsesi sitten kohtelevat sinua vanhana samoin kuin sinä heitä lapasena.

Ja sinä haluat nynnyt ja hernepussilapset, jotka aikuisena eivät osaa puolustaa itseään, kotiaan, maataan, mitään, itseään edes sinua itseäsi vastaan ja jotka vaan ajelehtii elämänsä läpi muiden töniessä heitä pois tieltä. No, makunsa kullakin. Toivottavasti sinun aikuiset lapsesi tajuaa pysyä erossa sinusta ja pelastaa itsensä suovetelyydeltäsi ja selkärangattomuudeltasi ja oppivat kunnon ja kestävän ajattelutavan jostain muualta kuin kotoaan.

Niin oksettavaa kun jotkut vielä nykyäänkin puolustelevat väkivaltaa avutonta lasta kohtaan. Ymmärrän kyllä tavallaan että kun on itse tullut hakatuksi lapsena niin on halu puolustaa omia vanhempiaan, mutta että jatkaa sitä väkivallan kierrettä... Sellaista lasta ei ole olemassakaan jota olisi pakko satuttaa "kasvattaakseen". Väkivalta lapsia kohtaan kertoo ainoastaan siitä, että aikuinen on kyvytön kasvattaja ja kylmä elämämkoululainen, jonka ei koskaan olisi pitänyt hommata lapsia. Toivottavasti lapsesi pääsevät välittävään sijaiskotiin ja eroon sinusta, jotta heillä on edes pieni mahdollisuus kasvaa normaaleiksi aikuisiksi. Parin vuoden päästä ne eivät vuodata kyyneltäkään hautajaisissasi, koska olet niile enää kaukainen muisto hirveästä lapsuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin onko ne muut keinot riittäneet? Ei. Niinpä. Ja siksi palataan takaisin sille tasolle, missä homma vielä toimi.

Sä haluat helpot ja pelokkaat lapset, jotka aikuisena vihaavat sinua. No, makunsa kullakin. Toivottavasti aikuiset lapsesi sitten kohtelevat sinua vanhana samoin kuin sinä heitä lapasena.

Ja sinä haluat nynnyt ja hernepussilapset, jotka aikuisena eivät osaa puolustaa itseään, kotiaan, maataan, mitään, itseään edes sinua itseäsi vastaan ja jotka vaan ajelehtii elämänsä läpi muiden töniessä heitä pois tieltä. No, makunsa kullakin. Toivottavasti sinun aikuiset lapsesi tajuaa pysyä erossa sinusta ja pelastaa itsensä suovetelyydeltäsi ja selkärangattomuudeltasi ja oppivat kunnon ja kestävän ajattelutavan jostain muualta kuin kotoaan.

Niin oksettavaa kun jotkut vielä nykyäänkin puolustelevat väkivaltaa avutonta lasta kohtaan. Ymmärrän kyllä tavallaan että kun on itse tullut hakatuksi lapsena niin on halu puolustaa omia vanhempiaan, mutta että jatkaa sitä väkivallan kierrettä... Sellaista lasta ei ole olemassakaan jota olisi pakko satuttaa "kasvattaakseen". Väkivalta lapsia kohtaan kertoo ainoastaan siitä, että aikuinen on kyvytön kasvattaja ja kylmä elämämkoululainen, jonka ei koskaan olisi pitänyt hommata lapsia. Toivottavasti lapsesi pääsevät välittävään sijaiskotiin ja eroon sinusta, jotta heillä on edes pieni mahdollisuus kasvaa normaaleiksi aikuisiksi. Parin vuoden päästä ne eivät vuodata kyyneltäkään hautajaisissasi, koska olet niile enää kaukainen muisto hirveästä lapsuudesta.

Tämä. Minä muistan ensimmäisen äitini suorittaman pahoinpitelyn ollessani 4-vuotias. Tämä oli sen verran raju pahoinpitely, että pissasin housuuni ja menetin kävelykyvyn ja näön hetkeksi. Vietiinkö minut lääkäriin? Ei tietenkään. Heräsin muutaman tunnin kuluttua omasta sängystäni. Koko pahoinpitelyn ajan äitini solvasi minua miten kaikki nauravat minulle kun näkevät itkettyneet kasvoni. Äiti oli suunnitellut teon etukäteen, oli järjestänyt isäni pois kotoa. Tosin olisiko isäni puuttunut asiaan, heillähän oli oiva sanaton sopimus, jossa kumpikin vanhempi voi toteuttaa sairaita fantasioita lapseen. Äiti väkivaltaa, isä insestiä. Äiti aina silmät punaisina kertoi miten hänestä on niin vaikea lyödä minua, mutta kun olen niin kovapäinen, julkea ja paatunut, hänen on pakko jotta minusta kasvaisi kunnon ihminen. Tosi asia on, että hän nautti lyömisestä ja vallasta avuttomaan lapseen niin paljon, ettei hän pystynyt lopettamaan hakkaamista. 

Minusta kasvoi miellyttäjä ja ollessani aikuinen äitini ääneen ihmetteli miten annan mieheni kohdella itseäni niin huonosti. Niin miksihän, enhän ollut saanut elämäni alussa mitään muuta mallia kuin sen, että olen täysin arvoton ja minulle saa tehdä mitä tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin onko ne muut keinot riittäneet? Ei. Niinpä. Ja siksi palataan takaisin sille tasolle, missä homma vielä toimi.

Sä haluat helpot ja pelokkaat lapset, jotka aikuisena vihaavat sinua. No, makunsa kullakin. Toivottavasti aikuiset lapsesi sitten kohtelevat sinua vanhana samoin kuin sinä heitä lapasena.

Ja sinä haluat nynnyt ja hernepussilapset, jotka aikuisena eivät osaa puolustaa itseään, kotiaan, maataan, mitään, itseään edes sinua itseäsi vastaan ja jotka vaan ajelehtii elämänsä läpi muiden töniessä heitä pois tieltä. No, makunsa kullakin. Toivottavasti sinun aikuiset lapsesi tajuaa pysyä erossa sinusta ja pelastaa itsensä suovetelyydeltäsi ja selkärangattomuudeltasi ja oppivat kunnon ja kestävän ajattelutavan jostain muualta kuin kotoaan.

Niin oksettavaa kun jotkut vielä nykyäänkin puolustelevat väkivaltaa avutonta lasta kohtaan. Ymmärrän kyllä tavallaan että kun on itse tullut hakatuksi lapsena niin on halu puolustaa omia vanhempiaan, mutta että jatkaa sitä väkivallan kierrettä... Sellaista lasta ei ole olemassakaan jota olisi pakko satuttaa "kasvattaakseen". Väkivalta lapsia kohtaan kertoo ainoastaan siitä, että aikuinen on kyvytön kasvattaja ja kylmä elämämkoululainen, jonka ei koskaan olisi pitänyt hommata lapsia. Toivottavasti lapsesi pääsevät välittävään sijaiskotiin ja eroon sinusta, jotta heillä on edes pieni mahdollisuus kasvaa normaaleiksi aikuisiksi. Parin vuoden päästä ne eivät vuodata kyyneltäkään hautajaisissasi, koska olet niile enää kaukainen muisto hirveästä lapsuudesta.

Tämä. Minä muistan ensimmäisen äitini suorittaman pahoinpitelyn ollessani 4-vuotias. Tämä oli sen verran raju pahoinpitely, että pissasin housuuni ja menetin kävelykyvyn ja näön hetkeksi. Vietiinkö minut lääkäriin? Ei tietenkään. Heräsin muutaman tunnin kuluttua omasta sängystäni. Koko pahoinpitelyn ajan äitini solvasi minua miten kaikki nauravat minulle kun näkevät itkettyneet kasvoni. Äiti oli suunnitellut teon etukäteen, oli järjestänyt isäni pois kotoa. Tosin olisiko isäni puuttunut asiaan, heillähän oli oiva sanaton sopimus, jossa kumpikin vanhempi voi toteuttaa sairaita fantasioita lapseen. Äiti väkivaltaa, isä insestiä. Äiti aina silmät punaisina kertoi miten hänestä on niin vaikea lyödä minua, mutta kun olen niin kovapäinen, julkea ja paatunut, hänen on pakko jotta minusta kasvaisi kunnon ihminen. Tosi asia on, että hän nautti lyömisestä ja vallasta avuttomaan lapseen niin paljon, ettei hän pystynyt lopettamaan hakkaamista. 

Minusta kasvoi miellyttäjä ja ollessani aikuinen äitini ääneen ihmetteli miten annan mieheni kohdella itseäni niin huonosti. Niin miksihän, enhän ollut saanut elämäni alussa mitään muuta mallia kuin sen, että olen täysin arvoton ja minulle saa tehdä mitä tahansa. 

Olin myös tosi helppo kiusaamisen ja nöyryyttämisen kohde koulussa. Sitten vanhempani myös naureskelivat sitä kun minulla ei ole kavereita, he kun itse ovat (omasta mielestään) niin sosiaalisia.