Meneekö lapset rikki siitä että heille sanoo vähän jyrkemmin asioita?

Kun sanot lapselle että lopeta tuo itkeminen, kukaan ei jaksa kuunnella. Tarkoitat että sinä et jaksa kuunnella itkua sinulle turhasta asiasta. Mitä se haittaa jos lapsi itkee, kun se ei sinua vahingoita mitenkään. Yleensäkin nämä lapsen itku menee nopeasti ohi ja lapsi opettelee siinä omien tunteiden käsittelyä, mikä taito sinulla aikuisella on jäänyt väliin. Sitäpaitsi itkeminen ei ole huonoa käytöstä.

Riippuu vähän siitäkin että miten  'vähän' enemmän ja mitä sanomista enemmän . Jos esim. sanoo 'jyrkkääkin jyrkemmin ' *(niin että lapsi menee piiloon,pissaa housuihinsa  ja itkee koko loppupäivän sen 'läksytyksen' jälkeen jälkeen, niin sellaisen sanomisen 'hyvää tarkoittavuus' saattaakin olla lapselle vähän liian vaikeaa hahmottaa, kun mieleen tulee vain henkisen väkivallan häneen aiheuttama trauma johtuen sen suunniltaan menneen aikuisen  itsensä  hallitsemattomasta käyttäytymisestä.

( Viisaampi vanhempi aina  esim. perustelee antamansa kiellon lapsen tajunnan ymmärrettävällä tavalla ja tasolla.)

Lapselle kannattaa opettaa, että ihan kaikesta ei kannata itkeä. Se on hyödyllinen opetus vauvaiän ohittaneelle lapselle. Elämässä ei menesty jos ottaa pienimmätkin asiat tavattoman raskaasti.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu vähän siitäkin että miten  'vähän' enemmän ja mitä sanomista enemmän . Jos esim. sanoo 'jyrkkääkin jyrkemmin ' *(niin että lapsi menee piiloon,pissaa housuihinsa  ja itkee koko loppupäivän sen 'läksytyksen' jälkeen jälkeen, niin sellaisen sanomisen 'hyvää tarkoittavuus' saattaakin olla lapselle vähän liian vaikeaa hahmottaa, kun mieleen tulee vain henkisen väkivallan häneen aiheuttama trauma johtuen sen suunniltaan menneen aikuisen  itsensä  hallitsemattomasta käyttäytymisestä.

( Viisaampi vanhempi aina  esim. perustelee antamansa kiellon lapsen tajunnan ymmärrettävällä tavalla ja tasolla.)

Lapsia on joka lähtöön. Jollekin jo tiukka sanominen on todella kova paikka. Ja toisaalta on lapsia jotka eivät hetkahdakaan vaikka saisivat remmiä "isän kädestä".

Vierailija kirjoitti:

Lapselle kannattaa opettaa, että ihan kaikesta ei kannata itkeä. Se on hyödyllinen opetus vauvaiän ohittaneelle lapselle. Elämässä ei menesty jos ottaa pienimmätkin asiat tavattoman raskaasti.

Ei tuo häpäisy opeta käsittelemään tunteita nopeasti ja hyvin. Tuo opettaa välttämään koko tunteiden käsittelyn niin että menee aikuisena solmuun, kun ei hyväksy tunteitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapselle kannattaa opettaa, että ihan kaikesta ei kannata itkeä. Se on hyödyllinen opetus vauvaiän ohittaneelle lapselle. Elämässä ei menesty jos ottaa pienimmätkin asiat tavattoman raskaasti.

Ei tuo häpäisy opeta käsittelemään tunteita nopeasti ja hyvin. Tuo opettaa välttämään koko tunteiden käsittelyn niin että menee aikuisena solmuun, kun ei hyväksy tunteitaan.

Mistä tuon häpäisyn oikein vetäisit? Sitä paitsi tosielämässä ihmisten tunteiden käsittely menee ihan eri tavalla kuin tunnekasvattajien teorioissa.

On eri asia olla jämäkkä kuin että sanoo rumasti.

Jämäkkää on asettaa rajat. Esimerkiksi kertoa että mihin aikaan on ruoka-aika ja laitetaan pelit pois.

Sen sijaan että sanoo väsyneelle ja nälkäiselle jolle sattunut jotain että nyt lopeta itku, ei ole kovin huomioivaa.

Oon ollu tosi tiukka ja kärsimätönkin välillä lasten kanssa. Nyt alakoululaisia ja jotenkin tuntuu, että tiukkisäitinä oleminen on ainakin tähän hetkeen kantanut tulosta. Tulevastahan ei taas tiedä.

Viimeksi viikko sitten sanoin 8-veelle, että lopettaa itkun heti, että jutellaan vasta kun lopettaa turhan kitinän ja itkun. Ei siis tarvinnut lohtua tai mitään vaan vikisi näön vuoksi.

Kouluissa olis vähemmän ongelmia jos kaikki vanhemmat jaksais olla kasvattajia eikä kavereita ja periksi antajia jne.

Lapselle ei pidä olla vain kaveri eikä kaikkia pettymyksiä pidä hoitaa pois.

Rajat kuuluu asiaan. Mutta ei pidä sanoa rumasti aikuisena.

Vierailija kirjoitti:

Kun sanot lapselle että lopeta tuo itkeminen, kukaan ei jaksa kuunnella. Tarkoitat että sinä et jaksa kuunnella itkua sinulle turhasta asiasta. Mitä se haittaa jos lapsi itkee, kun se ei sinua vahingoita mitenkään. Yleensäkin nämä lapsen itku menee nopeasti ohi ja lapsi opettelee siinä omien tunteiden käsittelyä, mikä taito sinulla aikuisella on jäänyt väliin. Sitäpaitsi itkeminen ei ole huonoa käytöstä.

On eri asia itkeä oikeaa hätää kuin yrittää määrätä koko perhettä kauhealla rääkymisellä, mitä moni lapsi tekee. Ajattelee että raivohuutamalla vanhemmalle ohjeita saa tahtonsa läpi. Kyllä sellaiseen saa ja pitääkin sanoa, ettei tuollaista kukaan jaksa kuunnella, koska tottahan se sitäpaitsi on. Pitäähän lasta nyt hyvänen aika opettaa mikä on sopivaa käytöstä ja mikä ei. Apua ei esim pyydetä karjumalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun sanot lapselle että lopeta tuo itkeminen, kukaan ei jaksa kuunnella. Tarkoitat että sinä et jaksa kuunnella itkua sinulle turhasta asiasta. Mitä se haittaa jos lapsi itkee, kun se ei sinua vahingoita mitenkään. Yleensäkin nämä lapsen itku menee nopeasti ohi ja lapsi opettelee siinä omien tunteiden käsittelyä, mikä taito sinulla aikuisella on jäänyt väliin. Sitäpaitsi itkeminen ei ole huonoa käytöstä.

On eri asia itkeä oikeaa hätää kuin yrittää määrätä koko perhettä kauhealla rääkymisellä, mitä moni lapsi tekee. Ajattelee että raivohuutamalla vanhemmalle ohjeita saa tahtonsa läpi. Kyllä sellaiseen saa ja pitääkin sanoa, ettei tuollaista kukaan jaksa kuunnella, koska tottahan se sitäpaitsi on. Pitäähän lasta nyt hyvänen aika opettaa mikä on sopivaa käytöstä ja mikä ei. Apua ei esim pyydetä karjumalla.

Puhutko nyt huutamisesta vai itkusta?

Jos lapsi itkee kun joku on hätänä esimerkiksi satutettuaan itsensä tms on se eri kuin että on itkupotkuraivarit esimerkiksi lelukaupassa kun ei saa uutta lelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun sanot lapselle että lopeta tuo itkeminen, kukaan ei jaksa kuunnella. Tarkoitat että sinä et jaksa kuunnella itkua sinulle turhasta asiasta. Mitä se haittaa jos lapsi itkee, kun se ei sinua vahingoita mitenkään. Yleensäkin nämä lapsen itku menee nopeasti ohi ja lapsi opettelee siinä omien tunteiden käsittelyä, mikä taito sinulla aikuisella on jäänyt väliin. Sitäpaitsi itkeminen ei ole huonoa käytöstä.

On eri asia itkeä oikeaa hätää kuin yrittää määrätä koko perhettä kauhealla rääkymisellä, mitä moni lapsi tekee. Ajattelee että raivohuutamalla vanhemmalle ohjeita saa tahtonsa läpi. Kyllä sellaiseen saa ja pitääkin sanoa, ettei tuollaista kukaan jaksa kuunnella, koska tottahan se sitäpaitsi on. Pitäähän lasta nyt hyvänen aika opettaa mikä on sopivaa käytöstä ja mikä ei. Apua ei esim pyydetä karjumalla.

Puhutko nyt huutamisesta vai itkusta?

Jos lapsi itkee kun joku on hätänä esimerkiksi satutettuaan itsensä tms on se eri kuin että on itkupotkuraivarit esimerkiksi lelukaupassa kun ei saa uutta lelua.

Kyllä se taapero on siinä tunteessaan ihan yhtä tosissaan siellä lelukaupassa kuin jos sattuu polveen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun sanot lapselle että lopeta tuo itkeminen, kukaan ei jaksa kuunnella. Tarkoitat että sinä et jaksa kuunnella itkua sinulle turhasta asiasta. Mitä se haittaa jos lapsi itkee, kun se ei sinua vahingoita mitenkään. Yleensäkin nämä lapsen itku menee nopeasti ohi ja lapsi opettelee siinä omien tunteiden käsittelyä, mikä taito sinulla aikuisella on jäänyt väliin. Sitäpaitsi itkeminen ei ole huonoa käytöstä.

On eri asia itkeä oikeaa hätää kuin yrittää määrätä koko perhettä kauhealla rääkymisellä, mitä moni lapsi tekee. Ajattelee että raivohuutamalla vanhemmalle ohjeita saa tahtonsa läpi. Kyllä sellaiseen saa ja pitääkin sanoa, ettei tuollaista kukaan jaksa kuunnella, koska tottahan se sitäpaitsi on. Pitäähän lasta nyt hyvänen aika opettaa mikä on sopivaa käytöstä ja mikä ei. Apua ei esim pyydetä karjumalla.

Puhutko nyt huutamisesta vai itkusta?

Jos lapsi itkee kun joku on hätänä esimerkiksi satutettuaan itsensä tms on se eri kuin että on itkupotkuraivarit esimerkiksi lelukaupassa kun ei saa uutta lelua.

Kyllä se taapero on siinä tunteessaan ihan yhtä tosissaan siellä lelukaupassa kuin jos sattuu polveen.

Joo, ja se on aikuisen tehtävä opettaa miten niissä tilanteissa käyttäydytään ja että itkupotkuraivarit kaupassa eivät ole ok käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Oon ollu tosi tiukka ja kärsimätönkin välillä lasten kanssa. Nyt alakoululaisia ja jotenkin tuntuu, että tiukkisäitinä oleminen on ainakin tähän hetkeen kantanut tulosta. Tulevastahan ei taas tiedä.

Viimeksi viikko sitten sanoin 8-veelle, että lopettaa itkun heti, että jutellaan vasta kun lopettaa turhan kitinän ja itkun. Ei siis tarvinnut lohtua tai mitään vaan vikisi näön vuoksi.

Kouluissa olis vähemmän ongelmia jos kaikki vanhemmat jaksais olla kasvattajia eikä kavereita ja periksi antajia jne.

Sama. Toiset todellakin manipuloivat vanhempien tunteita hyvinkin tehokkaasti. Tietävät että jos nyt rääkäisevät oikein kunnolla niin saavat vanhemman huomion ja tahtonsa läpi. Näitä pikkukeisareitahan on nykyään päiväkodit pullollaan. Luulevat olevansa maailman napoja, että ainoastaan heidän tunteilla ja tarpeilla on merkitystä.

Tekisi mieli vähän ravistella AP:n kaltaisia todellisuuteen..

Vierailija kirjoitti:

Tekisi mieli vähän ravistella AP:n kaltaisia todellisuuteen..

Mihin todellisuuteen?

Vierailija kirjoitti:

Pitäähän sitä penskaa opettaa että jättää turhan vinkumisen vähemmälle. Kukaan ei jaksa sitä kuunnella eikä se enää tehoa vaikka olisi asiaakin.

Ihan kasvatusoppaissakin opastetaan jättämään turha vinkuminen vähemmälle huomiolle. Eikä tehdä suurempaa numeroa jostain pikku naarmuistakaan, toki lohdutetaan hetki, mutta että aina vaan suurennellaan ja surkutellaan.

Vanhemman pitää tulkita lastaan. Meitä on moneksi. Jotkut ovat hauraita ja tarvitsevat enemmän rohkaisua kuin tylyyttä ja toisille taas on oltava jyrkempi. Vaikeaa joskus tietää, mikä on hyvä, mutta vanhempi ei saa olla ainakaan pelottava.

Monikohan aikuinen ottaisi vastaan hyvin sen, että toinen oman surun ja vihan hetkellä käskisi lopettamaan turhan kitinän? Muistatte sitten seuraavan avioriidan kohdalla niellä kiukkunne ja harminne, että puoliso pääsee kehumaan, miten hyvin on teidät kouluttanut.

Vaikka lapsensa itse maailmaan saattaa, on hän kuitenkin oma itsenäinen olentonsa. Suosittelisin ymmärtämään ja kunnioittamaan sitä, että hän kokee asiat omalla tavallaan, ja hänellä on siihen täysi oikeus.

Kysy ennemmin mikä itkettää ja puhukaa asiasta.