Mikä sai sinut hakeutumaan matalapalkka-alalle?

Olin aiemmin siviilitöissä joissa hankin hyvin mutta työt kotiin jne. ei pidemmän päälle kiinnostanut.

Nyt valtiolla huonolla palkalla mutta ei enää työt stressaa. :D

Lukion jälkeen menin kesätöihin varastolle ja sille tielle jäin. Ja vaikka alaa yleisesti pidetään matalapalkka-alana niin kyllä siellä hyville palkoillekin moni pääsee jos vain on yhtään älliä päässä. Itse etenin reilussa kymmenessä vuodessa ihan perusjampasta työnjohtajaksi 30 hlön varastolle. Tienaan tosi kivasti enkä näin jälkikäteen vaihtaisi tätä urapolkua mihinkään.

Kurjat kotiolot, omilleen oli päästävä, mieluummin enemmin kuin myöhemmin. Muutin omaan asuntoon, mukanani repussa sekä ikeakassissa maallinen mammonani. Vuokra oli maksettava ja elämä rakennettava. Tapasin miehen, oli vielä vähävaraisempi kuin minä, mutta yhdessä päätettiin taivaltaa. Yhteinen matka jatkuu yhä, vaikka mies tienaakin nykyään keskivertoa paremmin ja minä olen edelleen matalapalkkainen.

Vierailija kirjoitti:

Jollain oli vuokra maksettava 18-vuotiaana ja rahaa sai töistä, ei opiskelemisesta. Sille tiellä jäin, koska heittäytyminen pois työelämästä ja suuren opintolainan ottaminen ei houkuttele. Ennemmin tein perheen ja otin asuntolainan, koska ikä alkoi naisena tulla vastaan.

Mikset jäänyt työttömäksi? Olisit saanut saman rahan tai jopa enemmän tekemättä mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jollain oli vuokra maksettava 18-vuotiaana ja rahaa sai töistä, ei opiskelemisesta. Sille tiellä jäin, koska heittäytyminen pois työelämästä ja suuren opintolainan ottaminen ei houkuttele. Ennemmin tein perheen ja otin asuntolainan, koska ikä alkoi naisena tulla vastaan.

Mikset jäänyt työttömäksi? Olisit saanut saman rahan tai jopa enemmän tekemättä mitään?

Näinhän se on, matalapalkka aloilla palkat ovat samaa taso tukien kanssa, varsinkin jos asuu pk-seudulla.

Vierailija kirjoitti:

Olen laiska käyttämään ajatustyötä, muuten en sitten olekaan laiska, jaksan painaa fyysisesti hommia joskus ylitöihin asti. Nyt ollut lisäkoulutusta työn puolesta ja en ole kymmeneen vuoteen ollut näin väsynyt kun mitä istuminen ja ajattelu saa aikaan

Samaistun. En itsekään ole ollenkaan opiskelijatyyppi vaan tekijätyyppi.

Oma urakehitys tyssäsi siihen, kun tulin raskaaksi. Tosin kyllä tykkäänkin työstäni ja pärjätään kun mies sentään tienaa nykyään hyvin.

Huono itsetunto ja epävarmuus lukioikäisenä. Koulumenestys oli hyvää ja kiitettävää, mutta en uskonut itseeni.

En hakeutunut, en pääse enää muuallekaan.

Kai se enimmäkseen oli helppous, ravintolakoulu oli lähellä ja linjoista kiinnostavin. Opiskelu pidemmälle ei kiinnostanut, taitaisi olla neurologista ongelmaa ihan diagnoosin tai parinkin verran, mutta empä sitä silloin tiennyt. Ei ole onneksi tarvinnut pölyttyä paikallaan tylsistymässä missään toimistossa, vaikkei palkkaus päätä huimaa, ei siis valinnat isommin kaduta.

En halunnut enää istua tietsikan ääressä koko päivää.

Ensimmäinen koulutus jäi kesken, sitten matalapalkkahommia ja perheen perustaminen. Myöhemmin suoritin AMK-tutkinnon, mutta ei taaskaan töitä ja lopulta päädyin matalapalkkahommiin. Nyt opiskelen yliopistossa siinä toivossa, että voisin saada mielekkään työn. Sain ADHD-diagnoosin liian myöhään, mutta ainakin pystyn nyt opiskelemaan toisin kuin nuorempana. Jos en taaskaan opintojen myötä kelpaa töihin, niin sitten en kelpaa.

Äiti kehui, että osaa piirtää. Muulla tavoin hän ei antanut rakkautta ja löi ja huusi.

En ole hakeutunut matalapalkka-alalle. Korkeapalkkaisia töitä ei nyt vaan ole kaikille tarjolla, se on vissaiin teille kokkareille yllätys?

Olin sairaalalla sihteerinä työharjoittelussa. Työharjoittelujakson jälkeen valmistuin ja tarjottiin kesätöitä jonka tietysti otin vastaan sillä olin hyvä työssäni. Sitten tarjottiinkin jo vakkarisopimusta jonka otin myöskin vastaan. Tästä nyt 16 vuotta. N34

En ole koskaan saanut oman alan töitä, joten hain sitten vähän kaikkea. Olen ollut samassa työpaikassa kymmenen vuotta ja edennytkin, mutta alalla silti huonot palkat. Toisaalta mieluummin töissä, kuin kotona työttömänä.

Laiskuus ja alisuorittajaluonne. Olen aina ajelehtinut elämässä helpomman mukaan.

Sain burnoutin korkeakoulutusta vaatineesta työstäni. Matalapalkka-alalla ei tarvitse viedä töitä kotiin. Minua ei tarvitse sääliä, koska olen näin onnellisempi.

Olosuhteiden pakko ja työttömyyteen kyllästyminen. En vuosien rimpuilusta huolimatta onnistunut löytämään amk-koulutusta vastaavaa työtä, joten hakeuduin siivoustöihin. Oli silmiä avaava kokemus, siivosin lopulta yli 5 vuotta. Samalla kouluttauduin uudelleen ammattikorkeassa ja nyt olen jo vuosikaudet ollut ns. paremmilla hankkeilla.

Ei minusta ole parempaan.