Keittiöpsykologit hoi! Anoppiasiaa!
Kaipaan keittiöpsykologeja paikalle, sillä haluaisin ymmärtää anopin tilannetta syvemmin.
Anopillani ei ole koskaan ollut omia appivanhempia. Miehensä vanhemmat kuolivat melko nuorina, appiukkoni oli parikymppinen vanhempiensa kuollessa. Myös appiukon veli kuoli samoihin aikoihin, muuta sukua ei ollut. Anopillani ei siis koskaan ole ollut appivanhempia eikä miehensä puolelta sukua. Kaikki yhteydenpito sukulaisten kanssa on ollut anopin sukuun, koska miehen puolelta sukua ei ollut.
Miten tällainen asia voi vaikuttaa anopin käsitykseen anoppi-miniäsuhteesta? Entä isovanhemmuudesta? Anopilla ei siis ole kokemusta miniänä olemisesta, eikä anopilla ole kokemusta siitä, että miehensä vanhemmat olisivat auttaneet lapsen kanssa (koska heitä ei ollut)?
Kommentit (3)
Anopilla ei ole hajuakaan anoppi-miniä suhteeseen liittyvistä haasteista, jos ei ole niitä itse kokenut. Voi siis olla aika kovat odotukset miniän suhteen?
Ei menneisyys ole tae siitä, että asiat menisivät tietyllä tavalla.
Voi olla, että anopille suku olisi siksi tärkeä, kun miehen puolelta sitä ei ole ollut. Tai sitten niin, että oman pojan (?) perheeseen yhteydenpito ei ole luontevaa, jos miehenkään suvun kanssa sellaista ei ole ollut.
Yksilöllistä, miten jotkut asiat vaikuttaa. Ei voi yleistää.