Lue keskustelun säännöt.
Lakkasin huomioimasta jatkuvasti muita ja elämänlaatu parani aivan älyttömästi
07.10.2023 |
Ts. Aloin käyttäytyä yhtä sokeasti kuin kaikki muutkin. En väistä, jos joku ei pyydä enkä vilkuile sivuilleni tai taakseni, että onkohan joku mahdollisesti pyrkimässä tästä. Kassajonossa seison tasan siinä missä haluan olla vaikka takanahuohottaja haluaisi mun menevän eteenpäin ihan tappituntumaan edellisen kanssa jne.
Tahallani en tee kiusaa, mutta en enää jatkuvasti yritä ennakoida ja haistella muiden aikeita ja liikkeitä. Enkä mielessäni pyytele jatkuvasti anteeksi olemassaoloani enkä ota vastuulleni ihan kaikkia asioita, joissa muutkin ovat osallisena.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan itseni niin vahvasti tästä. Ei itsekkyyttä, vaan sitä, että on antanut itselleen luvan olla ja viedä tilaa niin kuin kaikki muutkin.
Nykyään on jotenkin raskasta olla sellaisen ihmisen seurassa, kuka ei ole vielä oppinut tätä, ja käskee koko ajan esim. kaupassa väistelemään eikä tykkää, jos menen ottamaan jonkun tuotteen, jos joku muu seisoo liian lähellä sitä :D Olisi pitänyt odottaa.
Toivottavasti et kuitenkaan törmäile muihin. Inhottavaa on tulla tönimään niin, että takin helmat pyyhitään toisten vaatteisiin, kun "vähän" kurotellaan ja ängetään muista välittämättä.
Sinun ei siis kannata seistä tien tukkeena. Sellainen ei ole hyvää käytöstä kaupassa. Kaupassa kuljetaan eteenpäin, otetaan tuotteita koriin, jatketaan eteenpäin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä. Olet kasvanut ihmiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan itseni niin vahvasti tästä. Ei itsekkyyttä, vaan sitä, että on antanut itselleen luvan olla ja viedä tilaa niin kuin kaikki muutkin.
Nykyään on jotenkin raskasta olla sellaisen ihmisen seurassa, kuka ei ole vielä oppinut tätä, ja käskee koko ajan esim. kaupassa väistelemään eikä tykkää, jos menen ottamaan jonkun tuotteen, jos joku muu seisoo liian lähellä sitä :D Olisi pitänyt odottaa.
Ei mulle ole koskaan tullut mieleen, etten voisi ottaa tarvitsemaani tuotetta :D ettehän te pääse ikinä minnekään jos joka välissä vahtii että häiriintyyköhän joku.
Teen nykyään samaa etenkin viranomaisten kanssa.
Palvelua ei tipu esim. terkkarissa, vaan alahan käskyttämään ja puhumaan vaativassa muodossa- johan asiat järjestyy!
Olen hyvin herkkä ja empaattinen ihminen, mutta asioiden hoitaminen nykyään vaatii tietynlaista röyhkeyttä. On tosi sääli, että kauniilla käytöksellä ei saavuta kuin roskaämpärin aseman, ja pitää alkaa hankalaksi!
Minä kaipaan kohteliasta ja huomioonottavaa brittien kulttuuria. Kyllä täällä suomessa turtuu samanlaiseksi kuin muut, mutta oikeasti siinä ei ole mitään pahaa olla huomaavainen. Aion jatkossakin sitä olla, koska se tulee minulta luonnostaan. Minulle tämä ei siis ole mikään välivaihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös käynyt saman siirtymän läpi. Aikaa siitä on jo 15 vuotta.
Ennen otin usein jopa taloudellisesti takkiin, kun hienotunteisuuttani en halunnut nolostuttaa muita joutumaan vastuuseen myöhästymisistään tai perumisistaan. Jos tuli viesti että voitko ostaa kokonaisen lohen tänne mökille, maksetaan kyllä, ja tunnin päästä toinen, että älä ostakaan, en ikimaailmassa kysynyt että mitäs tälle nyt tehdään vaan vein sen kotiin pakastimeen. Huonolaatuisista tuotteista en kehdannut valittaa.
Enää en katso hiljaa, kun joku alkaa vaivihkaa tehdä viereen toista jonoa ja etuilijan selän taaksekin alkaa kertyä porukkaa, ja kuuntele kun sieltä toisesta jonosta kohta huudetaan minulle että täällä on jonon pää.
Silti miellyttävintä on elää sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei tarvitse pitää puoliaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan itseni niin vahvasti tästä. Ei itsekkyyttä, vaan sitä, että on antanut itselleen luvan olla ja viedä tilaa niin kuin kaikki muutkin.
Nykyään on jotenkin raskasta olla sellaisen ihmisen seurassa, kuka ei ole vielä oppinut tätä, ja käskee koko ajan esim. kaupassa väistelemään eikä tykkää, jos menen ottamaan jonkun tuotteen, jos joku muu seisoo liian lähellä sitä :D Olisi pitänyt odottaa.
Toivottavasti et kuitenkaan törmäile muihin. Inhottavaa on tulla tönimään niin, että takin helmat pyyhitään toisten vaatteisiin, kun "vähän" kurotellaan ja ängetään muista välittämättä.
Sinun ei siis kannata seistä tien tukkeena. Sellainen ei ole hyvää käytöstä kaupassa. Kaupassa kuljetaan eteenpäin, otetaan tuotteita koriin, jatketaan eteenpäin jne.
Kaupan käytävillä on niitä tukkeita kun kaksi ystävystä kohtaa toisena ja jäävät ostoskäryineen seisomaan kapealle käytävälle.En tohdi sanoa mitään.Jatkan matkaani ja sitä hyllystä missä este ihmiset jää tuote ostamasta Kauppakeskus Itis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väistämättömyys on lisääntynyt. Onkohan muilla samoja ajatuksia vai mistä johtunee? Vai onko itsekkyys ja muista välinpitämättömyys lisääntynyt?
Näiden kanssa voi aina pysähtyä paikalleen. Harvalla löytyy kanttia kävellä paikallaan seisovan päälle.
Se on toki nähty että kun talutin koiraa (iso ja ärtsy rottweiler-uros) kävelytien reunaa myöten niin vastaantulleen tyypin (keski-ikäinen mies) piti kiertää minut ja koira sieltä ojan puolelta eli kulki aivan koiran kylkeä myöten. Toisella puolella olisi ollut tilaa vaikka kuinka paljon. Ajattelin että yksittäistapaus mutta vuotta myöhemmin sama tapahtui uudelleen ja nyt nurmikon puolelta minut ja koiran ohitti nainen.
MieIenterveydeItään horjuvia löytyy aina. Jos koira olisi hermostunut oudosti käyttäytyvästä ja päälle kävelevästä vastaantulijasta niin se tietenkin olisi ollut minun vikani. Onneksi molemmissa tapauksissa oli koiralla kiinnostavan hajun tutkiminen kesken.
Mistähän toi johtuu?
Itse aikanaan ulkoilutin ekoja kertoja koiranpentuani, seisoin puistoalueella LEVEÄLLÄ kävely/pyörätiellä, reunassa, pienirotuinen koiranpentuni oli "ojassa" (nurmikolla enemmänkin, sellainen joka kallistuu vähän ojaksi) nuuskimassa, siis kävelytien ulkopuolella. Koko kävely/pyörätie oli siis vapaa siitä sivusta. Sitten vastaan ajaa polkupyörä, joka väistää sieltä ojan kautta, noin 10 cm päästä koiranpennustani - ja ajaa vielä aika kovaa. Huutaa vielä mennessään, että voisimmeko vähän väistää.
Onhan tää ihan jotain v-ttuilua. Eikä ollut yksittäistapaus, näitä on tullut tässä koiran 6 elinvuoden aikana muutama. Että pyörällä kierretään sieltä kautta, missä koira on (ja EN ole siis koko hihnan leveydeltä levittäytyneenä kulkuväylälle, huolehdin aina siitä), vaikka toisella puolella olisi runsaasti tilaa ja koko puistossa ei näy ketään, ei tule pyöräilijöitä vastaan jne.
(Tietysti sitten, kun kuljen ilman koiraa, nämä pyöräilijät kiitävät minun ohitseni takkia hipoen, eivätkä ohitakaan nurmikon kautta).
Meillä lapsuuden perheessä kaikkein tärkein sääntö oli, että koskaan ei saa olla vaivaksi. Minut oli ohjeistettu lähtemään kavereiden kotoa ennen kuin siellä aletaan vaikka syömään, ettei vai olisi vaivaa. Kyydeistä yms piti aina kieltäytyä. Oli varmaan aika outoja tilanteita, kun alettiin kattaa pöytää ja minä aloin juuri silloin tehdä lähtöä lumimyrskyyn.
Kesti kauan tajuta, että sehän on myös ilo että saa tarjota toisille asioita, ja sen ilon voi hyvin suoda toiselle jäämättä sen kamalampaan kiitollisuuden velkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastavuoroisuus ja yhteisöllisyys on poistettu sosiaalisesta toimintanormistosta, joten valitettavasti se on näin.
Jos lähdet auttamaan tai kuuntelemaan jotakuta, saat tehdä sitä päättymymättömästi ja mittaamattomia määriä, jos oletat että tilanne toimii myös toiseen suuntaan, huomaat kyllä pian, että ei se niin mene.
Kehityssuunta on tietysti se, että kukaan ei auta ketään, paitsi itseään. Kaikki onnistuminen ja eläminen yleensä riippuu siis siitä, oletko näppärä ja nokkela, pelaako arkijärki - leikkaako. Jos ei, niin voi, voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan itseni niin vahvasti tästä. Ei itsekkyyttä, vaan sitä, että on antanut itselleen luvan olla ja viedä tilaa niin kuin kaikki muutkin.
Nykyään on jotenkin raskasta olla sellaisen ihmisen seurassa, kuka ei ole vielä oppinut tätä, ja käskee koko ajan esim. kaupassa väistelemään eikä tykkää, jos menen ottamaan jonkun tuotteen, jos joku muu seisoo liian lähellä sitä :D Olisi pitänyt odottaa.
Mun mielestä ei ole epäkohteliasta änkeä ottamaan jotain tuotetta, jos toinen ihminen vaan seisoo ja miettii. Hän pystyy jatkamaan miettimistä vaikka joku ottaa hänen nenänsä edestä tuotteen.
Tässä tapauksessa voi sanoa yhden sanan "Anteeksi" ja odottaa pari sekuntia, että toinen ehtii siirtymään alta pois. Ihmiset kyllä siirtyy tällä taikasanalla.
(Paitsi ehkä ne vaikeimmat minun-paikkani-on-tässä-tapaukset...) Ei tarvitse ängetä väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan itseni niin vahvasti tästä. Ei itsekkyyttä, vaan sitä, että on antanut itselleen luvan olla ja viedä tilaa niin kuin kaikki muutkin.
Nyk EWyään on jotenkin raskasta olla sellaisen ihmisen seurassa, kuka ei ole vielä oppinut tätä, ja käskee koko ajan esim. kaupassa väistelemään eikä tykkää, jos menen ottamaan jonkun tuotteen, jos joku muu seisoo liian lähellä sitä :D Olisi pitänyt odottaa.
Mun mielestä ei ole epäkohteliasta änkeä ottamaan jotain tuotetta, jos toinen ihminen vaan seisoo ja miettii. Hän pystyy jatkamaan miettimistä vaikka joku ottaa hänen nenänsä edestä tuotteen.
Suomalaiset ovat tässä, ja monessa muussakin sosiaalisessa asiassa, melkoisia moukkia. Tuossa voisi hyvin sanoa, anteeksi,voinko ottaa tämän, eikä vain tunkea puhumatta viereen ja eteen. Olen aina ihmetellyt, miksi suomalaisten on niin vaikea sanoa ääneen.
Ei olekaan normaalia "jatkuvasti yritä ennakoida ja haistella muiden aikeita ja liikkeitä". Olet ilmeisesti tervehtynyt jostain aiemmin kokemastasi.