Teetkö ev lut uskovaisena ristinmerkin?

Se minkä itse opin oli, siunaa ajatukset(otsa) tunteet(rinta) ja kätteni työt( molemmat olkapäät).

Mutta voihan sitä tosiaan sanoa mitä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun nuorena hoitajana kohtasin ensimmäisen potilaskuoleman. Lääkäri tuli toteamaan sen ja teki sängyn vierellä just tuon ristinmerkin. Se tuntui silloin ja kyllä vieläkin pian 40 vuoden jälkeen hienolta.

Hieno kertomus!

Nykyään kait vaan todetaan "exodus klo. xx.yy". 

Isäni kuolemasta soittanut hoitaja nyyhki puhelimessa. Eipä se silloin minua liikauttanut, enemmänkin se byrokratia, mikä siihen liittyy.

Nyt se sitten tulee, se ikävä .... se "Luke - I'm your father" -tunne.

Ei se ole exodus vaan exitus. Jos lääkäri toteaa että potilas on mennyt exitukseen niin se tarkoittaa, että potilas on kuollut.

Tervetuloa kerhoon.

Up

Teen ristinmerkin kun käyn aterialle ja lopetettuani aterioimisen. Eleeni motivaattorina on kiitollisuus, kun maukasta ruokaa on tarjolla yltäkylläisyyteen saakka.  Kiitän sanallisesti luontoa, mistä kaikki ravinto tulee. Kiitän aurinkoa, lämpöä, valoa, sadetta, ilmaa, maaperää ja sen ravinteita, kasvien ihmeellistä kykyä kasvaa ja tuottaa ravintoa ihmisen tarpeisiin. Siinä on paljon ihmettä mukana.

Joskus myös mennessäni johonkin haasteelliseen tilanteeseen teen merkin, tsempatakseni ja rauhoittaakseni itseäni. Lähetän sen tuntemattomalle korkeammalle voimalle, jota pyydän auttamaan tai ainakin kanssani osallistumaan haasteeseen, niin että minun ei tarvitsisi kokea orpoa oloa. En usko perinteisellä tavalla, jumala on kysymysmerkki enemmän kuin vastaus mihinkään, luonto sen sijaan on joka päivä ympärilläni, konkreettisena ja samalla suurena mysteerinä. Olen osa luontoa. Ehkä luontokin jossain tapauksessa kiittää minua...elämme vuorovaikutuksessa.