Miehen mielestä en ole enää hyvännäköinen, onko tulevaisuutta
Eli kysymys on: Mitä mieltä olette, voiko parisuhde jatkua, jos toinen ei koe toista fyysisesti viehättävänä/haluttavana?
Taustaa: Ollaan oltu yli vuosikymmen yhdessä ja menty läpi ylä- ja alamäkiä. Kolmas lapsi syntyi, en ollut ihan priimakunnossa ennen sitä, mutta nyt en todellakaan ole. Seksiä ei meillä juurikaan ole ollut moneen kuukauteen. Yksi iso tekijä on mun kroppa. Ollaan tästä keskusteltu ja vaikka mies ei ole ehdottanut aktiivista laihduttamista, niin sitä hän toivoo heti kun olen toipunut tarpeeksi.
Raskaus ja synnytys olivat todella raskaita tällä kertaa ja tuntuu, että kroppa meni ihan pilalle niin monella tavalla. Todellakin haluan laihtua ja palautua muutenkin ihan itseä varten. Ei me kumpikaan olla mitenkään ihannevartaloisia koskaan oltu, mutta se, että nyt toinen ei halua mua yhtään satuttaa. En kuule, että olen kaunis tai haluttava tms. enää koskaan.
Olen ajatellut, että toisen tunteita ei voi pakottaa, mutta sattuu se silti. Nyt kun näistä on puhuttu ja toinen tulee lähelle, en voi olla kavahtamatta miehen kosketusta. Se tuntuu pakotetulta ja enkä pääse siitä tunteesta eroon, että häntä kuvottaa koskettaa minua.
Jos oltais voitu vaan mennä tää alamäki yhdessä rakkaudella, tää ois vaan vahvistanut meitä. Sitten kun olen taas fyysisesti kunnossa, miten voin päästä eroon siitä kokemuksesta, että en kelvannut, silloin kun kannoin hintaa meidän yhteisten lasten saamisesta.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli et ole omasta mielestäsikään hyvännäköinen, mutta haluaisit, että miehesi olisi tästä kanssasi eri mieltä?
Mies on onnistunut painamaan naisen itsetunnon alas.
Naisen oli pakko päästä "keskustelemaan" asiasta, muuten mies ei olisi tod. näk. kommentoinut mitenkään.
Ulkonäkö voi repsahtaa mutta sisältä mätä on sitä aina loppuun asti vaikka olisi kaunis/komea silmälle.
Miehesi on tyhmä. Harva mies saa itselleen aidosti hyvännäköistä naista, mutta vielä harvempi kertoo siitä naiselle.
Pidä huolta itsestäsi kokobaisvaltaisesti. Tarkoitan sillä myös sun henkistä hyvinvointia. Oletko masentunut? Se on tosi yleistä raskauden jälkeen.
Olisi kiva, jos voisit kirjoittaa tarkasti mitä miehesi sanoi.
Kerro myös onko sinulla itselläsi jo seksihaluja, koska usein synnytyksen jälkeen ja imetysaikana niitä ei ole.
Ja muista myös se, että sait kolmannen lapsen etkä ole enää nuori, joten et todennäköisesti palaudu enää yhtä nopeasti kuin aiemmin. Voit varata ainakin sen 9 kk, minkä raskaus kestää. Jos oli sektio, vatsa voi olla pitkään turvonnut. Osalla paino nousee imetysaikana.
Ai niin, onko sulla ystäviä, jotka tulee ja ymmärtää. Voisi olla nyt enemmän iloa heistä kuin miehestä.
ei tuosta mitään tule jätä se...
mulle kelpaat aina sellaisena kuin olet :)
Unohda miehen mielipiteet ja laihduta/treenaile itsesi takia jos se tuntuu sinusta tärkeältä ja ajattelet että parantaa oloasi ja itsetuntoasi.
Varsinkin jos ylipainoa ei ole paljon niin en arvostaisi miehen kommentteja ennen kuin mies on itse kokeillut synnyttää kolme lasta.
Kuulostaa siltä, että teidän molempien kannattaisi opetella vähemmän pinnalliseksi. Miehesi ei kyllä ole mikään aarre.
Valaiden viisaita neuvoja täällä. Jätä mies, mässytä suruun lisää suklaata ja jatka lihomista. Mieli ja kroppa kiittää. Kaikki miehet on sen lisäks varmaan jonossa läskin uhriutuvan yh:n ovella sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli et ole omasta mielestäsikään hyvännäköinen, mutta haluaisit, että miehesi olisi tästä kanssasi eri mieltä?
Mies on onnistunut painamaan naisen itsetunnon alas.
Naisen oli pakko päästä "keskustelemaan" asiasta, muuten mies ei olisi tod. näk. kommentoinut mitenkään.
Tämä itsellänikin kävi mielessä. Emme voi tietää, onko ap niitä naisia, jotka surkuttelevat ja haukkuvat itseään ääneen vähän väliä. "Oon niin ruma ja lihava ja ällöttävä, säkin varmaan vihaat mua, kato nyt tätä maharöllykkää, myönnä pois, ettet enää halua mua, varmaan haaveilet muista naisista..." Jotkut naiset jankuttavat noita juttujaan jatkuvasti. Tosi rasittavaa toimintaa tuollainen omien epävarmuuksien esiin tuominen ja itsesäälissä märehtiminen.
Sitten jos mies erehtyy yhdenkin kerran sanomaan, että "ehkä sun sitten kannattaisi laihduttaa" tai hölmönä myöntää, että "kyllähän niitä kiloja on vähän kertynyt", niin nainen vetää pultit ja uhriutuu. Mies pilasi kaiken!!!
Iloitse lapsistasi ja vauvastasi nyt mahdollisimman paljon. Sitä aikaa ei saa koskaan takaisin. Laihduttaa ehtii kyllä. Parisuhteeseen ehtii myöhemminkin panostaa. Lapset ovat nyt tärkeintä ja parasta.
Ja jos sydän sanoo, että mies ei ole hyväksi, niin kyllä sinä pärjäät itsekin.
"vaikka mies ei ole ehdottanut aktiivista laihduttamista, niin sitä hän toivoo heti kun olen toipunut tarpeeksi."
Eli jos ehdottaisi, laihduttaisit? Noinko helppoa se laihduttaminen teille naisille on?