Iskä ottaa äitiä päähän
Meillä ei isi ole koskaan osallistunut lastenkasvatukseen, harvemmin kotitöihin ja ajattelee aina itseään. Tuntuu olevan perheessä se murrosikäinen, joka elää omaa elämäänsä eikä osallistu muuhun kuin syömiseen valmiissa pöydässä. Käyttäytyy muuten toki paremmin kuin murrosikäinen, eli ei tappele eikä mesoa.
Tämän kerran ärsytyksen mulle sai aikaan tämä: meillä on tokalokkalainen poika, jolla ei ole koskaan ollut muita kavereita kuin koulussa. Vapaa-aikana leikitään 3 vuotta nuoremman siskon kanssa. Poika ei kyllä ole kaivannutkaan kavereita, viihtyy hyvin kotosalla ja on ihan reipas ja fiksu.
Nyt tokaluokalla on kaverit käyneet tärkeämmiksi, ja on ollut kavereita kylässä ja itse nillä leikkimässä. Tänään tuli koulusta suoraan kotiin poikkeuksellisesti, koska äiti oli kotona eikä tarvinnut mennä iltapäiväkerhoon. Oli sovittu, että yksi luokkakaveri tulee mukaan. Tulikin toinenkin. Ja kaikki oli ihan OK. Jatkuu...
Pojat lähtivät parin tunnin päästä kotiin. Oltiin syömässä kun tämä yllättäen tullut tuli uudestaan. Isin mielestä mun olisi pitänyt sanoa tälle pojalle, ettei saa tulla sopimatta, muutenhan se olisi aina meillä. Mun mielestä saa jo kaverit tulla ja mennä. Jos ei sovi niin sanotaan. Isin mielestä se on "raskasta" jos on muitakin kuin omat. Kun sanoin olevani erimieltä, iskä hermostui kun en muka kuuntele! Ja että kaikki hänen ajatuksensa on niin tyhmiä. Aina sama juttu, kun ollaan eri mieltä. Suuttuu kun ei saa tahtoaan läpi ja ei suostu keskustelemaan. Pikkuisen risoo!!!! Ja kyse ei oo muusta kuin siitä, ettei äijä itse halua itselleen häiriötä, vähät ajattelee lastaan. Ikinä ei oo tikkua ristiin pistänyt lapsen kaverisuhteiden tai harrastusten eteen.