Tykkäätkö anopistasi? Entä miehesi omastaan?

Taidamme siis olla hieman poikkevia tällä palstalla?

Tulemme jopa erittäin hyvin toimeenkin kummankin suvun kanssa.

Taidetaan olla onnekkaita, kun molemmilla on mukavat äidit joiden kanssa tullaan kummatkin hyvin toimeen.

En kyllä minäkään tykkää äidistäni...

mutta pohjimmiltaan kiltti ja mukava ihminen. Voisin sanoa tykkääväni hänestä, mutta olen myös iloinen, ettei tarvi käydä yökylässä, koska asutaan samalla paikkakunnalla.



Mieheni tykkää omasta anopistaan, ehkä jopa enemmän kuin minä itse tykkään äidistäni.

Minä en ole koskaan tavannut hänen äitiään ( Hänen perheensä asuu toisella puolella maapalloa ), mutta varmaan pitäisin jos tapaisin. Puhelimessa olen kyllä äänensä kuullut. Meillä ei ole yhteistä kieltä anoppini kanssa.

Minulla on ihana ja mukava mummeli anoppina. Olemme ihan eri maailmoista mutta tulemme hyvin toimeen keskenämme. Ainut harmi on, että joudun puolustelemaan poikaansa hänelle. Ei ymmärrä omaa poikaansa!



Mies ei tykkää äidistäni mutta en minäkään tule toimeen hänen kanssaan. Ei silti arvostele äitiä minulle mutta yrittää olla mahdollisimman vähän tekemisissä. Välit ovat kohteliaan viileät...