Onko ansiotyo ja kotityo suoraan verannolliset? Eli jos toinen huolehtii 100% ansiotyosta, pitaako silloin toisen huolehtia 100 % kotityosta eli kodinhoito ja lapset?

Mutta kun lapsille on parasta, että olen kotona, niin sitten olen. Olen aikuinen ihminen, en voi tehdä kaikkea mitä minä itse haluan.

Vierailija:

Minä en yksinkertaisesti käsitä, miksi tästäkin asiasta pitää vääntää kättä ja taaas kerran vetää se tasa-arvo mukaan.

Se tekee, kumpi jaksaa tai ehtii. Meillä se olen useimmiten minä, koska minulla on siihen koko päivä aikaa.

Ja rehellisesti... en usko, että mies edes suostuisi elämistämme kokonaan makselemaankaan jos joutuisi vielä illatkin raatamaan kotona (apsia kyllä hoitaa). Hänellä on raskas työ ja nytkin vetelee sikeitä sohvalla, kun ei jaksa pysyä hereillä :)

Vierailija:

Naisten suurin ongelma on se, että monet ovat sellaisia kilttejä suorittajia. Näkyy tässkin ketjussa.

Omalla työpaikalla koulussa näkyy myös. Naisopettajat palavat loppun, kun tekevät kaiken mitä vaaditaan ja lisää päälle. Miehet tekevät mitä jaksavat ja ehtivät työaikana. Iso ero tässä.

Kaljoitteluun ja kavereiden kanssa harrastamiseen taas ei olla liian väsyneitä.

Totuus on, että kumpikaan ei jaksaisi tehdä kotitöitä. Kotityöt on PERSEESTÄ. Mut on vaan pakko.



Meillä mies on töissä 4/5 pv viikossa ja yöpyy muualla. Olen yksin 10-kuisen kanssa kotona nämä päivät. Kun mies tulee töistä, hän ei jaksa tehdä mitään koko viikonloppuna, ei hoitaa lasta tai tehdä kotitöitä. Hänen pitää saada levätä ja kyllähän mä hoidan lapsen kun " mä oon äiti" . Mä en jaksais mut on pakko.



Ois kiva saada vapaata joskus. Millä oikeudella isä saa vapaata ja äiti ei? Miehellä on viikolla illat ja viikonloppuna vapaata. Mä saan aina kerjätä että pääsen edes suihkuun/vessaan ilman lasta.



Ja valitettavasti en jaksa tehdä kaikkia kotitöitä. Siitä mies aina valittaa. Hänelle kuuluu mielestään vain omien pyykkien pesu, kun ei kerta ole kotona sotkemassa. Ei se tajua, että on helvetin raskasta hoitaa lasta ja tehdä kotitöitä SAMAAN AIKAAN.



Jotenkin tuntuu, että isällä ja lapsella pitää olla oikeuksia ja äiti on se joka uhrautuu.

mutta ei hoitaa lasta tuntia tai tiskata tms.



Mua väsyttää kun oon joutunu vuoden nukkumaan huonosti. Lapsi heräilee edelleen usein yöllä. Siinä vaiheessa alkaa vituttaa kun kaljanhuuruinen valittava äijä raahautuu yöllä viereen ja vaatii seksiä... Ja tietenkin kuorsaa, joten en saa nukuttua sen vertaa... Okei, tää ei enää tainnu kuulua tähän aiheeseen...



T. 51(?)

Meillä ei oikeasti ole koskaan riitaa kotitöistä. Ollaan kummatkin onnellisia että ollaan saatu pienipalkkaisina rakennettua talo, joten huolehditaan siitä mielellämme. Ollaan myös aika siistejä kummatkin, eikä haluta kerryttää sotkua. Eli astiat heti koneeseen, tavarat paikoilleen, roskat ja lehdet ulos mennessä jne.



Ihmettelen että miten paljon teillä niitä kotitöitä on, mutta tietty jos kummatkaan ei tykkää tai jaksa, niin totta silloin pienikin määrä tuntuu tosi isolta taakalta.

Ihan oikeasti, minulle tai miehelleni ei kävisi mielessäkään etteikö kaikki palkat olisi yhteisiä samoin kuin työt. Vaikka meillä omat tilit onkin. Jos minä olen kotona lapsen kanssa, niin en taatusiti ole miehelle tulosvastuullinen. Ihan järkyttävä ajatuskin.

Kotona oleva vastaa kotihommista sen ajan kun toinen on töissä. Ja illat ja viikonloput kumpikin saa puoliksi levätä ja puoliksi menevät loput kotityöt ja lastenhoito. Tai no meillä mies kyllä mieluummin hoitaa lapsia kuin esim. tiskejä tai pyykkejä, joten hän tekee sitä suhteessa enemmän.



Jos mies on sitä mieltä, että kotihommat kuuluu 100% kotonaolevalle, niin kannattaa jättää mies vaikkapa viikoksi yksin kotiin lasten kanssa ja katsoa kuinka helpolta se sen jälkeen hänestä tuntuu.

Mieheni ei ole sohvaperuna. Hän hoitaa lapsia iltaisin ja viikonloppuisin teemme kotitöitä yhdessä.

Silti minulle ei tulisi mieleenkään vaatia häntä tekemään vielä kotitöitä raskaan työpäivän jälkeen. Miksi minä en voisi tehdä niitä päivällä, kun minulla on siihen aikaa ja energiaa? Tuntisin itseni totaalisen laiskaksi pummiksi, jos en päivän aikana saisi mitään muuta tehdyksi kuin lastenhoidon (1 ja 3v). Eipä tuohon perushoitoon, kerhoihin viemiseen, ulkoiluun ja leikkeihin kaikki aika kuitenkaan mene.

Ja tuohon maksupuoleen vielä...

Mies maksaa kaiken nyt täysin mukisematta! Käytän hänen rahojaan kuin omiani, eikä kukaan laske, mikä on kenen pussista pois. Uskon silti, että jos makaisin kotona kaiket päivät niin mies ehkä muuttaisi näkökantaansa. Mitä järkeä hänen olisi elää sellaista elämää, jossa töitä joutuu tekemään väh 8 tuntia ja sen jälkeen kotona saa vielä tarttua imurinvarteen ja pestä pyykkiä ja laittaa ruokaa? Minä samaan aikaan leikkisin lasten kanssa päivät ja iltaisin vetäisin lonkkaa vai?

t. 49

Vierailija:

49 kantsisi miettiä millaisen miehen ottaa, jos omasi ei makselisi sinun ja lapsen kuluja, jollet hoitaisi sille sohvaperunaoikeutta raatamalla päivällä.

Ihan oikeasti, minulle tai miehelleni ei kävisi mielessäkään etteikö kaikki palkat olisi yhteisiä samoin kuin työt. Vaikka meillä omat tilit onkin. Jos minä olen kotona lapsen kanssa, niin en taatusiti ole miehelle tulosvastuullinen. Ihan järkyttävä ajatuskin.

että hän ei ymmärrä, miksi hänen pitäisi päästä helpommalla, koska minä olen kotona. Ja teki sitten samat kotityöt kuin ennenkin. Oikeassa oli.

Minä teen minkä ehdin ja jos ja kun jää niin teemme illalla loput yhdessä. Miehelleni ei tulisi mieleenkään pitää omaa 8h päiväänsä sen kummallisempana kuin minunkaan, vaan erilaisena. Ollaan molemmat ihan kotityökykyisiä työpäivän jälkeen. Ja mies osaa arvostaa sitä, että ensinnäkin luen, leikin, askartelen ja ulkoilen lastemme kanssa paljon samoin kuin sitä, että käytän päikkärien aikaisia vapaahetkiä oman ammattitaitoni ylläpitoon lukemalla ja seuraamalla alaa netissä ja opiskelemalla jotain pientä. Pysysn paremmalla tuulella ja viihdyn paremmin kotona ja se on kaikkien etu. Saman soisin miehellekin, ilman muuta, vaatisin jopa, jos osat ois toisin päin.

jos kotityöt ovat kerran niin raskaita, ettei niitä voi 8 tunnin työpäivän jälkeen tehdä, miten ne sitten hoituvat niissä perheissä, jossa MOLEMMAT vanhemmat ovat työssäkäyviä? Tuolla logiikallahan niitä ei koskaan tehtäisi...



Oma näkemykseni on, että jos on kotona, tekee kotitöitä sen mitä ehtii. Eihän niitä hommia ole pakko kaikkia kerralla tehdä, hyvänen aika sentään! Kauheaa valitusta kotitöiden määrästä, ihan kuin kaikki hommat olisi tehtävä NYT tai taivas putoaa. Eikö voi esim. tänään imuroida, huomenna luututa, ylihuomenna pestä 1-2 koneellista pyykkiä ja niin edelleen, jos kerran esim. lasten hoito ja ruoanlaitto vie muuten kaiken ajan? Miksi tehdä ongelma asiasta joka ei oikeasti ole mikään ongelma?



On kyllä ihan selvää, että jos molemmat vanhemmat kehtaavat kutsua kotia kodikseen, molemmille kuuluvat myös siellä tehtävät työt. MUTTA jos toinen on kuitenkin 5 päivää viikossa 8 tuntia töissä kodin ulkopuolella, on selvää, ettei tämä henkilö pysty SAMALLA tavalla osallistumaan kotitöihin, kuin aamusta iltaan kotona oleva. Siinähän ollaan 40 tuntia viikossa pois kotitöiden ääreltä. (Ei tarkoita, etteikö silti voisi jotenkin kotihommiin osallistua)



Itse en ole koskaan nähnyt kotitöissä mitään ongelmaa. Olen ehkä omasta kotoani saanut hyvän mallin -> molemat vanhemmat työssäkäyviä ja kotityöt jaettiin mukisematta, myös lapset hoitivat oman osuutensa. Siivouspäivä kerran viikossa ja myös lapset osallistuivat, äiti pesi pyykit, kun ei miehen taitoihin luottanut ;) ruoat teki se, kumpi oli ensin kotona töistä, pihahommat kuului molemmille JNE. KOSKAAN ei mitään kiistoja kotitöistä, miksi olisi ollut, kun kaikki toimi? Extrahommat, kuten ikkunoiden pesu, remonttihommat yms. jaettiin tilanteen mukaan, yleensä isä teki raskaammat työt (esim. katon tervaaminen jne.).



Miksi näistä asioista nostetaan aina yhtä suuri haloo? Vai onko kyse siitä, että kotona olevat eivät koe saavansa arvostusta tekemästään työstä? Useimmiten työssäkäyvä alkaa arvostamaan kotona tehtyjä töitä, kun niitä ei enää tehdäkään. Menkää kotonaolevat töihin. Eiköhän tällöin työssäkäyväkin hoksaa, että kuinka paljon kotonakin voi olla töitä, kun ei niitä enää kukaan tee eikä enää voi vedota siihen, että " mä kuule käyn töissä" jos toinenkin käy. ;)



Näissä asioissa on niin monia puolia. Jokaisen perheen täytyy vain oppia löytämään itselleen sopivat ratkaisut!

oman alan seuraamiseen mieluummin kuin hysteeriseen puleeraamiseen.

Sitäpaitsi on paljon helpompi siivota silloin kun on yksin samalla vahtimassa sählääviä 8kk ja 2v ikäisiä täystuholaisia.

Sen vielä kuitenkin sanon, että en ole mikään kotiorja. Teen kotitöitä ihan vapaaehtoisesti, kun minulla nyt sattuu olemaan niihin aikaa ja energiaa (kuten taisin jo aiemminkin mainita, en tiedä, miksi se ei näytä menevän perille).



Mainittakoon vielä, että jos roolimme olisivat toisinpäin, olettaisin ehdottomasti, että mies tekisi kotityöt minun ollessani töissä...

t. 49/ 56

Miehelläni on rankka työ, paljon ylitöitä ja jonkin verran työmatkojakin.

Hän on työpäivän jälkeen paljon väsyneempi kuin minä, kun olen päivän leikkinyt lasten kanssa ja tehnyt jotain kotitöitä.

Vierailija:

Sen vielä kuitenkin sanon, että en ole mikään kotiorja. Teen kotitöitä ihan vapaaehtoisesti, kun minulla nyt sattuu olemaan niihin aikaa ja energiaa (kuten taisin jo aiemminkin mainita, en tiedä, miksi se ei näytä menevän perille).

Mainittakoon vielä, että jos roolimme olisivat toisinpäin, olettaisin ehdottomasti, että mies tekisi kotityöt minun ollessani töissä...

t. 49/ 56

Miten kotityöt voi tehdä päivällä, ennen miehen kotiin tuloa. Meillä ainakin syödään ja sutataan ja levitetään tavaroita myös iltaisin. On pakko täyttää astianpesukonetta, kerätä tavaroita, ruokasotkuja ja joskus imuroidakin, jos tullut kauheasti hiekkaa sisään. En ymmärrä, miten kotityöt voisi tehdä 8 tunnissa, kyllä meillä ainakin eletään ihan koko hereilläoloaika.

Mieheni laittaa kyllä likaiset astiat koneeseen ja jopa tyhjentää koneen jos se on täynnä.

Itse tarkoitan kotitöillä lähillä imuroimista, moppausta, pölyjen pyyhintää, pyykkien pesua, vessan, kylppärin ja saunan pesemistä yms. Pöydän siivousta en laske näihin mukaan.



t. 49

Teen päivällä ne työ, JOTKA VOIN TEHDÄ!

Nyt alkaa mennä jo överiksi, joten lopetan tältä erää.

t. 49